Täiden murhaaja ja sen sellaista alkuviikon kunniaksi
Nyt meillä alkaa olla jo suhteellisen terve olo - olen jopa saanut levättyä jonkin verran, siis nukkunut hyviä yöunia. Päivisin on ollut samaa rehaamista sekä töissä että kotona, kuten aina ennenkin.
Illat ovat pimentyneet ihanasti. Silti aamuisin on vielä valoisaa, kun menen töihin. En voi sanoa tykänneeni viime viikkojen säästä - korkea ilmankosteus, satoi tai paistoi, on mielestäni raskasta. En myöskään meinaa osata pukea itseäni ja lapsia oikein...
Meillä oli maanantaina oikein mielenkiintoinen episodi. Olin viemässä Naakkaa kampaajalle (hän haluaa lyhyen tukan). Leikkauttakoon minun puolestani millaisen haluaa, Naakassa on aimo annos oman tiensä kulkijaa, ja sitäpaitsi mikäs sen käytännöllisempää kuin lyhyt tukka.
Pääsimme kampaajalle. Pari vetoa Naakan tukkaa kammattuaan hän ilmoitti, että tyttärellänne on täitä! Ups, ratsasin Naakan päänahan kolmisen päivää aiemmin Naakan koulun täiepidemian vuoksi. Viikonloppuna olin unohtanut.
Maanantai-ilta sai omanlaisensa leiman, kun kiirehdin apteekkiin (lähiapteekki oli tietenkin sulkenut jo ovensa). Sen jälkeen seurasi koko perheen laatuaikaa täishampookäsittelyn muodossa....ja ei kun suihkuun ja täikammalla tukan kimppuun.
Löysin tukasta yhteensä seitsemän kuollutta lemmikkiä...onneksi en ole kovin ötökkäkammoinen. Silti minusta tuntui operaation jälkeen, kuin joka paikkaa rapsuttaisi. Muusta perheestä ei ylimääräisiä matkalaisia onneksi löytynyt.
Entäs sitten? Kerroin Naakalle, että eskarin tädeille täytyy asiasta mainita, mutta hänen ei tarvitse kertoa kenellekään, ellei hän itse halua. No, Naakkanen tiedotti täiepisodista jo eskarin ovella kaikille, jotka vain jaksoivat kuunnella.
Nyt Naakan tukkaa on ratsattu täikammalla joka päivä, mutta mitään ei ole enää löytynyt. Täipesu suoritetaan ensi viikolla vielä kerran.
Tämä oli rva;n elämän ensimmäinen kokemus täiden parissa. Olihan siinä hommaa, kun kaikki liinavaatteet + päällä olevat vaatteetkin piti pestä. Kuitenkin, tuli tunne, että tätäkö se pelätty täitartunta nyt oli?
Minusta homma sujui nykyaikaisilla linimenteilla varsin kätevästi. Täitä voi tulla toki uudestaankin, mutta sitten taas hoidetaan...ja panostetaan ennaltaehkäisyyn. Parin viikon sisällä Naakka pääsee kampaajalle kuten oli halunnut.
PS. Sain töissä positiivista palautetta - vautsivau!
PPS. Aloitin lukemaan Naakalle kirjasarjaa nimeltä Uusi Kiljusen Herrasväki - alku oli lupaava.
PPPS. Naakka opettelee parhaillaan lukemaan 60-vuotiaan Aapisen avulla - lukemaan opetteleva lapsi , keittiön lampun valo ja hämärtyvä ilta...mikä voisi olla kotoisampi näky!
Illat ovat pimentyneet ihanasti. Silti aamuisin on vielä valoisaa, kun menen töihin. En voi sanoa tykänneeni viime viikkojen säästä - korkea ilmankosteus, satoi tai paistoi, on mielestäni raskasta. En myöskään meinaa osata pukea itseäni ja lapsia oikein...
Meillä oli maanantaina oikein mielenkiintoinen episodi. Olin viemässä Naakkaa kampaajalle (hän haluaa lyhyen tukan). Leikkauttakoon minun puolestani millaisen haluaa, Naakassa on aimo annos oman tiensä kulkijaa, ja sitäpaitsi mikäs sen käytännöllisempää kuin lyhyt tukka.
Pääsimme kampaajalle. Pari vetoa Naakan tukkaa kammattuaan hän ilmoitti, että tyttärellänne on täitä! Ups, ratsasin Naakan päänahan kolmisen päivää aiemmin Naakan koulun täiepidemian vuoksi. Viikonloppuna olin unohtanut.
Maanantai-ilta sai omanlaisensa leiman, kun kiirehdin apteekkiin (lähiapteekki oli tietenkin sulkenut jo ovensa). Sen jälkeen seurasi koko perheen laatuaikaa täishampookäsittelyn muodossa....ja ei kun suihkuun ja täikammalla tukan kimppuun.
Löysin tukasta yhteensä seitsemän kuollutta lemmikkiä...onneksi en ole kovin ötökkäkammoinen. Silti minusta tuntui operaation jälkeen, kuin joka paikkaa rapsuttaisi. Muusta perheestä ei ylimääräisiä matkalaisia onneksi löytynyt.
Entäs sitten? Kerroin Naakalle, että eskarin tädeille täytyy asiasta mainita, mutta hänen ei tarvitse kertoa kenellekään, ellei hän itse halua. No, Naakkanen tiedotti täiepisodista jo eskarin ovella kaikille, jotka vain jaksoivat kuunnella.
Nyt Naakan tukkaa on ratsattu täikammalla joka päivä, mutta mitään ei ole enää löytynyt. Täipesu suoritetaan ensi viikolla vielä kerran.
Tämä oli rva;n elämän ensimmäinen kokemus täiden parissa. Olihan siinä hommaa, kun kaikki liinavaatteet + päällä olevat vaatteetkin piti pestä. Kuitenkin, tuli tunne, että tätäkö se pelätty täitartunta nyt oli?
Minusta homma sujui nykyaikaisilla linimenteilla varsin kätevästi. Täitä voi tulla toki uudestaankin, mutta sitten taas hoidetaan...ja panostetaan ennaltaehkäisyyn. Parin viikon sisällä Naakka pääsee kampaajalle kuten oli halunnut.
PS. Sain töissä positiivista palautetta - vautsivau!
PPS. Aloitin lukemaan Naakalle kirjasarjaa nimeltä Uusi Kiljusen Herrasväki - alku oli lupaava.
PPPS. Naakka opettelee parhaillaan lukemaan 60-vuotiaan Aapisen avulla - lukemaan opetteleva lapsi , keittiön lampun valo ja hämärtyvä ilta...mikä voisi olla kotoisampi näky!
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista