Ei-harmaan hiirulaisen puheenvuoro

Viihdepainotteisissa artikkeleissa toistuu näemmä kautta aikojen eräs juttutyyppi: nainen, joka pukeutuu jollakin tavalla räväkästi ja kertoo artikkelissa, että on saanut negatiivisia kommentteja osakseen. Samassa jutussa tämä nainen arvostelee "suomalaiset hiirulaisnaiset" harmaine tunikoineen. 

Tällaisen artikkelin lukiessaan tulee ensin fiilis, että nyt tätä naista pitää kompata, koska se on saanut negatiivisia kommentteja. Sitten kun lukee naisen itsensä laukomat negatiiviset kommentit muista, ei enää huvitakaan kompata, kun omat kuteet ovat mitä ovat ;) 

En ymmärrä paljon pukeutumisesta, mutta olen aina pitänyt kirkkaista väreistä. Ne ilmeisesti ovat "räväköitä", mutta luultavasti sitä värikästä kangasta on esimerkiksi rinnukseni kohdalla liikaa - luultavasti myös reiteni peittyvät liikaa, vaikka sitten kirkkaisiin väreihin.

Harmaa ei yksinkertaisesti sovi ihonväriini - siksi minulla ei ole harmaita vaatteita. Beige on siinä ja siinä, on minulla yksi beige neulepusero, oikein mohairia. Helsingin talvessa tarvitsee harvoin villapaitaa, joten beigekään ei ilmeisesti ole ongelma.

Pahin "kaaos" vallitsee kengissä. Korkkarit eivät tule kysymykseenkään - niskaani alkaa sattua pelkkä ajatus. Vaelluskenkien ja lenkkareiden lisäksi käytän muita kenkiä todella harvoin. No, on minulla yhdet nilkkurit, itse asiassa aika kivannäköiset.

Mekkojakaan en osaa käyttää....paitsi niitä pitkiä trikoisia,  tunikamallisia :D Ei varmaankaan olisi suuri vaiva kävellä välillä ostoskeskukseen mekossa ja sukkiksissa, kun ostari on tuossa nurkan takana...yleensä löydän silti itseni sieltä tuulitakissa.

Tämä voi olla ominaisuus, joka jää minuun pysyvästi. Mekko ja hame olivat jo lapsuusvuosien inhokki - minusta puuttui se prinsessamaisuus aina. Niillä oli tosi typerää kiipeillä, kun pikkarit näkyi. Ehkä kuvittelen vieläkin kiipeileväni, mutta ne tuntuvat pääsääntöisesti epämukavilta.

Mitä sanoisin näille artikkeleiden räväköille väärin ymmärretyille naisille? No en oikeastaan mitään. Tai jos keskustelu jossakin tilanteessa syntyisi, tarkkailisin, tulenko juttuun ja joko nauttisin tai en nauttisi tapaamisesta. 

Olen tullut siihen tulokseen, että vaatetus ei ole se juttu, joka tekisi rva:han vaikutusta suuntaan tai toiseen. Ymmärrän yhtä vähän klassisesta tyylistä kuin erilaisista alatyyleistäkään. Meikki...öö, se on joko naamalla tai sitten ei. 

Toki huomaan, jos minun ja toisen henkilön välillä on selkeä pukeutumisero. Se ei tunnu minusta epämukavalta, vaan pohdin, tykkäisinkö joskus pukeutua sillä tavalla kuin se toinen pukeutuu. 

Mistä olen itse saanut kehuja pukeutumisessani? No, minulla on kuulemma kiva, selkeä tyyli (en ole itse huomannut) - siihen liittyvät kirkkaat värit. Niin, kyllä minulla on kirkkaita värejä kaapissani enemmän kuin hillitympiä.

Mitä haluaisin muuttaa pukeutumisessani? Ehkäpä sen, että "menoasuja" löytyisi eri ulkolämpötiloille. En oikein tiedä, miten toteuttaisin, mutta lämpötilojen heilahtumat aiheuttavat usein sen, ettei minulla ole sopivaa päällepantavaa.

PS. Merkittävin viimeaikainen "vaateostokseni" on ruusukuviollinen kangasmaski - olen tykännyt!

PPS. Muuta merkittävää en tänä syksynä ole ostanut - ei ole ollut tarvetta.

PPPS. Ainoa mekkoja ja hameita puoltava ajatus itseni kohdalla taitaa olla, että minulla on itse asiassa varsin nätit pohkeet :)