Helppolukuisia kirjoja ja kirjamuistoja

Viikon sana on meillä ollut lukeminen. Oikeastaan heräsin asiaan jo viime viikolla. Ongelma ei ole ollut oma lukemiseni, vaan Naakan - en ollut yksinkertaisesti tajunnut, että hänhän pystyy jo itse lukemaan kirjoja - siis vähän isompien kirjoja.

Kirjojen maailma aukesi itselleni juuri Naakan ikäisenä, kun ensin opin lukemaan. Naakan lukutaito alkoi jo viime syksynä eskarissa, omani alkoi 1980-luvun tapaan ensimmäisen luokan syksynä, kun älysin kirjainjonojen ja sisällön yhteyden.

Naakan ikäisenä minä painelin itse kirjastoon. Se oli koulun vieressä ja auki tiistaisin kouluaikaan (pikkukylä, muina päivinä se aukesi vasta neljältä). Kävin siellä myös äidin kanssa ja myöhemmin itse iltaisin. 

Muistan löytäneeni ensin Vuokko Niskasen Hiekkalan lapset -sarjan. Se kertoi sisarusten elämästä Karjalassa sodan syttymisen kynnyksellä. Huomasin nyt, että siitä on ilmestynyt myös kokoomateos, jonka ajattelin hankkia meille kotiin.

Muita kirjoja en sen ajan helppolukuisista jaksanut lukea. Siirryin Astrid Lindgreniin, ja siitä ihan kaikkeen, mikä ei ollut K16-osastoa. Lainasin kirjoja yhdellä kerralla noin kymmenen ja kun ne loppuivat, hain lisää ;) 

Muita tärkeitä kirjasarjoja minulle olivat muun muassa Gretha Stevnsin Suzy ja Solveig, Viisikot, Maijaliisa Dieckmannin historialliset koululaisromaanit ja koko Taru Mäkisen tuotanto, näin muutamia mainitakseni. Omista ala-asteen loppuvaiheen kirjasuosikeista kerron tuonnempana.

Takaisin Naakkaan... kävin kirjastossa ja lainasin hänelle kolme juuri lukemaan oppineiden kirjaa. Hiekkalan lapsia ei enää löytynyt (ehkä kirjavarastosta), joten jouduin toimimaan aika summamutikassa. Valitsin kirjat "helpoimmista", jotta en esimerkiksi lannistaisi juuri ensimmäisen luokan aloittanutta tytärtäni.

Tulos: kolmesta kirjasta kaksi Naakka luki alle kahdessa tunnissa - kolmannen hän hylkäsi, koska se oli tavutettu, mikä kuulemma häiritsee lukemista. 

Tällä viikolla kävin hakemassa hänelle neljä helppolukuista kirjaa - sieltä vähän enemmän tekstiä sisältävien kirjojen osastolta. Nyt haastetta oli hieman enemmän - Naakka luki kaksi neljästä kirjasta yhdessä iltapäivässä ;) 

Vaikka olen itse himolukija, en halua tyrkyttää innostustani Naakalle väkisin. Hän tulee seuraavalla kerralla mukaan kirjastoon ja valitsee kirjansa itse. Hän tulee saamaan myös oman kirjastokortin, jolla voi itsekin lainata kirjoja. 

PS. Olen innostunut, kun perheemme kirjaharrastus on siirtynyt uuteen vaiheeseen Naakan lukemaan oppimisen myötä!

PPS. Touhi elää vielä täysillä lastenkirjavaihetta - parhaita ovat kirjat, joiden päähenkilö on poika. Myös perinteiset sadut, kuten Kolme pientä porsasta ja Kolme pukkia, kiinnostavat.

PPS, Minä luen romaaneja iltaisin ennen nukkumaanmenoa, välillä tartun kirjaan hetkeksi päivälläkin. Nyt olen kiinnostuneena lukenut Michelle Obaman elämäkerran. Sen kanssa tuntuu, että vähän lyhyempikin teos olisi kertonut samat asiat, mutta pituus näyttää olevan ajan trendi.