Rouva Niskanen

Tänään koitti Nasulle ja Matildalle onnen päivä. Harmi, kun en tullut kuvanneeksi, sillä kaksikon ilmeet olivat sanoin kuvaamattomat, kun ehdin viimein käydä hakemassa heille tuoretta ruohoa - ensimmäistä kertaa sitten viime kesän. Keskellä kaupunkia on kiva asua, mutta sellainen entisen pikkupaikkakuntalaisen itsestäänselvyys kuin nurmikko on täällä ylellisyys, jota saa hakea. Vielä enemmän saa hakea nurmikkoa, jonka seassa ei ole tupakantumppeja tai muuta ällöttävää. Joka tapauksessa, "laidunkausi" on koittanut, ja haen marsuille ruohoa niin usein kuin vain ennätän. Tässä kuva kaksikosta päiväunilla muutama päivä sitten. Pyyhepaketti Nasun vierellä on meidän hassu Matilda. Sitten "edelliselle aikakaudelle"... Kaksi päivää ennen kuin synnytys käynnistyi, vierailimme pitkästä aikaa tulevaa opaskoira Utua katsomassa. Utu on jo iso tyttö, minun silmissäni aikuisen koiran kokoinen, ihana hännänheiluttaja. Utu kasvaa nyt kotona vielä tämän kesän, ja elokuus...

Heippa taas! Niskasille kuuluu ihan hyvää, varsin toiminnantäytteistä meillä on ollut. Suurin osa bodyista menee jo päälle, ja hankalimmat vaatteet olemme hylänneet heti kättelyssä. Itkut liittyvät tosiaan lähinnä nälkään ja vatsavaivoihin, tyttö ei näyttäisi itkevän vaippaansa lainkaan ainakaan vielä. Vauvan käsittely on alkanut myös sujua. Nyt vähän paremmin toimivasta oikeasta kädestä olisi kyllä hyötyä. Onneksi sellainen löytyy lapsen isältä. Minä en pysty pitelemään vauvaa monilla eri tavoilla, kuten oppaissa neuvotaan. Lisäksi, jos oikea käsi olisi vähän voimakkaampi, voisi käsiä vaihdella, kun toinen alkaa väsyä. Olemme nyt "imetyskoulussa". Nyt imetän 20 min kerrallaan ja lisäksi tyttö saa korviketta. Kaikkea jännittävää sitä tuleekin vastaan! Imetysopettelun aiheuttama itku on raastavaa, mutta vauva ei kuulemma mene niin pienestä rikki. Vaikka muut asiat tuntuvatkin muualla tapahtuvilta ja kaukaisilta, minun pitäisi soittaa TE-toimistoon ja ilmoittaa että olen ...

Niskaset ovat nyt olleet kotona vauvan kanssa melkein viikon. Viikko on kyllä ollut erilainen kuin mikään muu viikko elämässäni. Tyttösen kanssa on ollut raskasta ja ihanaa samanaikaisesti. Synnytyksestä hieman... se muodostuikin varsin rankaksi, kaksi vuorokautta kestäneeksi kokemukseksi. Se alkoi ihan "normaalisti" aamulla lapsiveden menolla, mutta supistukset alkoivat myöhemmin. Silloin tuleva lapsiperhe lähti sairaalaan. Siellä supistukset voimistuivat hiljalleen, mutta tyssäsivät sitten iltaan mennesä. Sain kipulääkettä ja aloin nukkua. Tuleva isä lähti kotiin nukkumaan. Seuraavana päivänä siirryimme synnytyssaliin, kun niitä supistuksia ei ollenkaan kuulunut. Synnytystä käynnistettiin oksitosiinilla, joka aiheutti järkyttävät supistukset, mutta ei avannut kohdunsuuta juuri ollenkaan. Sen päivän aikana otin vastaan koko mahdollisen kipulääkearsenaalin. Yöllä tehtiin sektiopäätöstä, kun lapsideden menosta oli jo niin kauan. Yllättäen kohdunsuu olikin auennut, ja oli...

Kevätvauvalla perhospaita, potkupöksyissä aurinkoraita, nukkuu alla krookusten täkin, huulilla sirkutus västäräkin, tyynyllä kasteen hipaisu hellä, kelpaa siinä kelliskellä. Niskasten perheeseen syntyi 9.5. pikkuinen tyttö (52cm ja 3470g). Opettelemme nyt uutta arkea, ja voimme onneksi oikein hyvin!

Tämä lopuillaan oleva odotustilanne on yhä voimakkaammin alkanut lukita rva:n neljän seinän sisälle. Jännä, että vaikka sitä nyt pitäisi levätä ja tehdä mukavia asioita, niin ei oikein osaa. Mielessä alkaa olla vain, että koska synnytys alkaa ja se, että sen jälkeen kroppa on taas enemmän omassa käytössä eikä jälkeläisemme vuokra-asuntona kuten nyt. Ennen kuin tämä raskaus alkoi, pohdin aika paljon, kuinka niska ja yläkroppa kestävät raskauden. Tähän ei oikeastaan voi todeta muuta kuin että näköjään ovat kestäneet. Niskavaivoja on kuten ennenkin, mutta jotenkin ne ovat tässä mukana kulkeneet. Tänä vuonna toteutuneet kuntoutukset olivat kyllä raskaita. Varsinkin ensimmäisillä kuntoutusjaksoilla olin niin pahoinvoiva, että se teki kuntoutusjaksoista aika haasteellisia. Viimeinen kuntoutusjakso toteutuukin elokuussa, sitten kun vauva on jo syntynyt. Katsotaan, josko se menisi vähän sujuvammin. Oikeastaan eniten ongelmia on tuottanut tämä loppuvaiheen liikkumattomuus ja treenin puute...

Tänään Rva:lla on jännät paikat, kun pitää odotella, antaako Matilda-marsu anteeksi, kun pesin hänet äsken ja kuivasin vielä sillä kamalalla hiustenkuivaajalla... Jos Matilda ei tykännyt kuivaamisesta, oli se hankalaa myös omasta mielestäni, kun Matildaa piti onnistua pitämään sylissä, jonka suurimmaksi osaksi peittää tämä iso maha. Kampasin Matildan sileän turkin pehmeäharjaksisella harjalla, joka taas ei vaikuttanut Matildasta niin pelottavalta. Päästin Matildan pesun, kuivauksen ja harjauksen jälkeen lattialle. Pikkuinen pinkaisi ensin häkkiin, mutta oleilee nyt lattialla lempipaikassaan, pahvilaatikossa, jossa on oviaukko. Jos Matilda nyt vihoittelee minulle, ehkä hän leppyy viimeistään illalla tomaatti- tai pähkinätarjoilun aikaan. Matilda on varsin siisti marsu, joten tarvetta usein toistuviin pesuihin ei onneksi ole. Matilda on viimeksi pesty kasvattajallaan vuodenvaihteessa, joten ajattelin, että onhan se hyvä pestä ainakin muutamia kertoja vuodessa. Eilen vierailimme t...

Niskaskan viime viikot ovat pääasiassa menneet lepäämisen merkeissä, kun kroppa ei enää tykkää kävelystä tai paljon muustakaan. Onneksi odotusta on jäljellä enää maksimissaankin melko vähän. Niskatreenikään ei enää oikein onnistu, joten se jatkuu sitten viimeistään alkukesästä. Eilen oli tarkoitus hakea lääkärinlausunto kuljetuspalveluiden hakemista varten, kun olin neuvolassa. Lausuntoa en kuitenkaan saanut, kun ilmoittautumisluukulle oli niin pitkä jono, eikä asiakaspalvelu vaikuttanut kovin kiireiseltä. Nappaan lausunnon mukaan sitten seuraavalla kerralla tai soitan ja pyydän lähettämään. Migreenityyppinen niskakipu on onneksi lauennut pari päivää sitten, nyt asiat alkavat sujua taas paremmin ja on helpompi kommunikoida ihmisten kanssa. Toivottavasti tämä kipu pysyy poissa pitkän aikaa. Nasu-marsu ja Matilda jäivät tänä keväänä paitsi rairuohosta (tosin en tiedä, onko Matilda maistanut sitä aiemmin). Ei mene kauan, kun otuksille voi taas hakea tuoretta ruohoa läheisen hautausm...