Rouva Niskanen

Tämä viikko on ollut niin kutsuttu yleinen järjestelyviikko - lapset menivät päiväkotiin, Naakkakin vielä hetkeksi. Opiskeluni alkavat kunnolla vasta maanantaina, eikä esimerkiksi ennakkotehtäviä jne. nyt näytä olevan.  Koti on päässyt aikamoiseen kaaokseen kesän aikana. Ei täällä nyt varsinaisesti sotkuista ole, mutta vaatteita on taas jäänyt pieneksi ja uusia tarvitaan. Vaatekaappien hyllytkin kaipaavat siivousta ja järjestelyä...ja jääkaappi ja tietysti normaalit - lemmikkieläimet ja huonekasvit. Minulla on myös monenlaisia byrokratiaongelmia ratkaistavana. Kela on nyt kai syksyn osalta tyytyväinen, TE-toimisto vaatii vielä paljon (yritän siis opiskella syksyn ansiosidonnaisella, mikä ei ole mahdotonta, mutta hakeminen on monimutkaista).  Koska omat byrokratiat eivät ihan vielä varsinaisesti etene, edistin eilen muita asioita - ilmoitin Naakan iltapäivätoimintaan ja, hmm, partioon! Tuon iltapäivätoiminnan piti olla selvä, mutta hakemuksemme ei ollut sitten mennytkään peri...

Kotiuduimme eilen illalla mökiltä. Samalla stoppasimme kesän reissukauden ja valmistaudumme olemaan pääasiassa samalla paikkakunnalla loppuvuoden :) Olemme olleet matkalla tänä kesänä niin paljon, ettemme olisi välttämättä jaksaneet lähteä viimeiselle mökkireissulle. Loppuviikosta sääennuste lupasi kuitenkin kahta aurinkoista ja suhteellisen lämmintä päivää, joten tein päätöksen, että vietämme ne päivät mökillä. Kun naapurimme vielä lupautuivat hoitamaan sauvasirkkoja, tuntui yhtä terraariota helpommalta pakata. Kuulun mökkeilijöihin, tykkäävät viettää aikaa mökillä, mutta ei liian pitkiä aikoja kerrallaan. Pisin aika, jonka olen aikuisena viettänyt yhtäjaksoisesti mökillä, on kaksi viikkoa. Siinäkin oli kyllä viikko liikaa. Mökkireissuillani syömme yksinkertaisesti, eli elämme valmisruualla ja sellaisella ruualla, jonka voi valmistaa grillissä. Sauna lämpiää joka ilta, muita aktiviteetteja ovat uinti, järven kiertely soutuveneellä ja onkiminen. Teimme tänä kesänä kaksi mökki...

"Lapset ovat vain hetken pieniä" , on lause, joka aiheuttaa minussa ristiriitaisia tunteita. Ehkä siksi, kun se lausutaan usein sellaisissa kohdisssa, joissa vanhemman täytyy venyä johonkin, vaikka väsyttää jo valmiiksi. Tuoko lausahdus siis mieleen mitään positiivista? Kyllä, sitäkin. Pienten lasten kanssa olen kokenut valtavasti upeita ja varmasti ainutkertaisia hetkiä, joita voin muistella myöhemmin. Koti on täynnä elämää, joka tapahtuu tässä hetkessä, joten tuntee itsekin elävänsä hyvinkin voimakkaasti. Kuitenkin, tuohon lausahdukseen liittyy enemmän vaatimuksia kuin mitään kovin mukavaa. Yleensä käsketään nauttimaan jostakin, joka ei ole nautinnollista. Olen taaperoideni kanssa istunut kerran jos toisenkin aamukahdeksalta tyhjässä leikkipuistossa lapioimassa hiekkaa, kun lapsi on herännyt klo 4.45 ja kodin seinät ovat kaatuneet päälle puoli kahdeksaan mennessä. Yö on ollut katkonainen ja aivot takkuavat pahasti. Kalauttaisin varmaankin hiekkalapiolla sitä, joka käs...

Meillä asuu pieni , kovasti jännittävä, tuleva ekaluokkalainen. Jännitys ilmenee itkuisuutena ja siten, että Naakka on kovin huolestunut. Hän myös sanoo joka päivä, ettei aio mennä ollenkaan kouluun. Naakka on aina pohtinut paljon asioita. Siinä hän on tullut minuun...tai luultavasti molempiin vanhempiinsa. Suurimmaksi osaksi hän on kuitenkin oma persoonansa, jonka yhtenä ominaisuutena on kova jännittäminen. Minä olen aivan varma, että Naakalla menee koulussa ihan hyvin. Tulevat tapahtumat ovat kuitenkin asioita, joita en voi täysin Naakalle kuvailla - koulun aloittamiseen liittyvät jutut selviävät vasta, kun koulu oikeasti alkaa. Naakka rauhoittuu yleensä hiljalleen. Juttelen hänelle ihan rauhassa koulusta. Reppu ja penaali löytyvät jo, ja toisen lastenhuoneen pöydän muuttamista hänelle koulupöydäksi suunnittelemme myös. Luulen, että läksyt tehdään kumminkin keittiön pöydän ääressä. Tänään, kun kyynelten tulva uhkasi äityä kovin pahaksi, keksin näyttää hänelle Youtubesta vide...

Juttelin eilen puutarhapalstalla naapuripalstan rouvan kanssa. Yhdessä totesimme, että tämän kesän aikainen hellejakso ja rankkasateet ovat olleet hyvin haastavia viljelylle. Perunat ovat pienikokoisia ja myöhässä, mansikoita tulee vähän...itse asiassa melkein kaikkea tulee vähän. Omalla palstallani menestyjiä ovat olleet sitruunamelissa ja tammenlehtisalaatti - ne ovat voineet oikein hyvin. Keskinkertaisesti on tulossa satoa ainakin punaisesta viinimarjasta, lehtikaalikin kuuluu tähän kastiin. Kukat, hmm...Olen oikeastaan vasta tänä kesänä alkanut miettiä kukkaistutuksia. Toinen viime kesän kahdesta pionista selvisi hengissä, ja hankin vierelle toisen samanlaisen. Kumpikaan ei kukkinut. Ehkäpä sitten ensi kesänä. Kolme maissintainta näyttävät oikein pirteiltä - saa nähdä, tuleeko satoa. Kaivoin alkukesästä kivireunusteisen kukkapenkin esiin ruohikon alta - sen on joku aikaisempi palstalainen joskus tehnyt. Nurmikon muuttaminen kukkapenkiksi on ollut varsin haastava tehtävä, ...

Tämän loman mittaan on tullut selväksi, ettemme vietä kovin paljon aikaa kotosalla. Päiviä, jolloin emme tee juuri mitään, ei ole kovin paljon. Tänään on kuitenkin sellainen päivä - meillä ei ole juurikaan ohjelmaa. Pään sisällä on toki paljon - työttömyyteeni ja opiskeluuni liittyvä byrokratia on hyvinkin keskeneräistä. Lisäksi odottelen tietoja kesäkuussa suorittamastani kurssista, jonka arvosanojen kirjautumispäivää TE-toimisto kiihkeästi odottaa. Juuri tänään en kuitenkaan voi tehdä näille asioille mitään. Seuraavat opintoni, toinen 5 opintopisteen kokonaisuus, odottavat elokuussa, eli nyt rva:lla on ikäänkuin kaksi viikkoa kesälomaa. Tulimme juuri eilen mökiltä ja jääkaappi huutaa tyhjyyttään. Mikään mikroruoka ei asuntoautoreissun ja mökkireissun jälkeen houkuttele, pohdin vähän, josko tekisin oikein itse lihapullia. Hain ensimmäisen kivankokoisen kattilan uusia perunoita (varsin pieniä vielä), josko tästä kokonaisuudesta saisi mukavan, terveellisen aterian. Kävin vähän...

Selkäni on yllättäen tykännyt joogaliikkeistä - ihan niistä Youtubesta löytyvistä. Olen vuosien mittaan tehnyt pieniä joogaharjoituksia ajoittain. Välillä ne ovat toimineet, välillä taas eivät. Nyt selälläni on ilmeisesti vastaanottava kausi, joten liikkeitä on hyvä tehdä. Viimeiset kuukaudet ovat pääasiassa menneet niin, että minulla on ollut isoja ongelmia sekä niskani että selkäni kanssa. Kesäkuinen noidannuoli-episodi on ollut surkeuden huipentuma tänä vuonna. Asuntoautoilusta kroppani ei myöskään tykännyt, niska oli kovilla, kun sitä ei kunnolla päässyt lepuuttamaan. Niskani kanssa toimii lepo, toisin kuin yläselkäni kanssa (alaselkä kyllä tykkää sitten siitä levosta). Tykkään tehdä joogaliikkeitä - ne ovat hyvin intensiivisiä, kun ne tekee rauhassa ja oikein. Koska en ole saanut joogassa varsinaista opetusta, pysyn hyvin yksinkertaisissa liikkeissä, enkä lähde ollenkaan temppuilemaan. Onneksi yksinkertaiset liikkeet toimivat itselläni ihan hyvin - liikkeet ja vastaliikk...