Pieni joogaharjoittelu ja Uusi Valamo
Selkäni on yllättäen tykännyt joogaliikkeistä - ihan niistä Youtubesta löytyvistä. Olen vuosien mittaan tehnyt pieniä joogaharjoituksia ajoittain. Välillä ne ovat toimineet, välillä taas eivät. Nyt selälläni on ilmeisesti vastaanottava kausi, joten liikkeitä on hyvä tehdä.
Viimeiset kuukaudet ovat pääasiassa menneet niin, että minulla on ollut isoja ongelmia sekä niskani että selkäni kanssa. Kesäkuinen noidannuoli-episodi on ollut surkeuden huipentuma tänä vuonna.
Asuntoautoilusta kroppani ei myöskään tykännyt, niska oli kovilla, kun sitä ei kunnolla päässyt lepuuttamaan. Niskani kanssa toimii lepo, toisin kuin yläselkäni kanssa (alaselkä kyllä tykkää sitten siitä levosta).
Tykkään tehdä joogaliikkeitä - ne ovat hyvin intensiivisiä, kun ne tekee rauhassa ja oikein. Koska en ole saanut joogassa varsinaista opetusta, pysyn hyvin yksinkertaisissa liikkeissä, enkä lähde ollenkaan temppuilemaan.
Onneksi yksinkertaiset liikkeet toimivat itselläni ihan hyvin - liikkeet ja vastaliikkeet, joiden avulla selkäni saa liikkuvuutta ja lihaksenikin saavat voimaa, ainakin jonkin verran. Olen varsin kankea, mutta tunnen jo nyt saaneeni hieman lisää liikkuvuutta.
10 minuutin joogaharjoitus siellä täällä päivän toimien lomassa ei ole kovin rasittava, mutta selkään hyppivät lapset on hyvä saada pois tieltä, kun liikkeitä tekee. Varsinaisille joogatunneille olisi kiva joskus mennä, mutta aikaa ei ainakaan toistaiseksi ole.
Joogaliikkeistä tuli mieleen aasinsiltana Uusi Valamo, jossa vierailimme asuntoautomatkamme aikana. Olin siellä viimeksi kuudennen luokan leirikoulussa, joten uusi tutustuminen oli enemmänkin kuin paikallaan.
Lapset kiinnostuivat yllättäen myös, ainoastaan sade haittasi hieman tutustumistamme. Kävimme lounaalla ravintola Trapesassa, joka oli ikoneineen hyvin kaunis ruokapaikka. Kanssaruokailijoita oli jonkin verran, muutkin olivat selvästi keksineet, että voisivat vierailla Valamossa.
Lapsille oikeiden mustakaapuisten munkkien näkeminen oli mielenkiintoinen kokemus. Olin selittänyt heille, mitä munkit ovat ja miksi he näyttävät sellaisilta kuin ovat. Olen koittanut esitellä lapsilleni uskontoasioita maailman ilmiöinä.
Uuden Valamon pääkirkko oli tunnelmallinen. Lapset käyttäytyivät upeasti, ja Touhi halusi sytyttää tuohuksen. Itse asiassa, hän halusi myöhemmin ostaa itselleen tuohuksia luostarin matkamuistomyymälästä - Naakka halusi enkeliavaimenperän.
Itselleni Uusi Valamo oli mieluinen matkakohde. Kovin henkiseen tunnelmaan en pääässyt, sen verran turistikohdemainen vaikutelma minulle jäi. Eri asia olisi varmasti, jos esimerkiksi yöpyisin luostarissa ei-sesonkiaikaan. Suosittelen kuitenkin Uuteen Valamoon tutustumista!
Viimeiset kuukaudet ovat pääasiassa menneet niin, että minulla on ollut isoja ongelmia sekä niskani että selkäni kanssa. Kesäkuinen noidannuoli-episodi on ollut surkeuden huipentuma tänä vuonna.
Asuntoautoilusta kroppani ei myöskään tykännyt, niska oli kovilla, kun sitä ei kunnolla päässyt lepuuttamaan. Niskani kanssa toimii lepo, toisin kuin yläselkäni kanssa (alaselkä kyllä tykkää sitten siitä levosta).
Tykkään tehdä joogaliikkeitä - ne ovat hyvin intensiivisiä, kun ne tekee rauhassa ja oikein. Koska en ole saanut joogassa varsinaista opetusta, pysyn hyvin yksinkertaisissa liikkeissä, enkä lähde ollenkaan temppuilemaan.
Onneksi yksinkertaiset liikkeet toimivat itselläni ihan hyvin - liikkeet ja vastaliikkeet, joiden avulla selkäni saa liikkuvuutta ja lihaksenikin saavat voimaa, ainakin jonkin verran. Olen varsin kankea, mutta tunnen jo nyt saaneeni hieman lisää liikkuvuutta.
10 minuutin joogaharjoitus siellä täällä päivän toimien lomassa ei ole kovin rasittava, mutta selkään hyppivät lapset on hyvä saada pois tieltä, kun liikkeitä tekee. Varsinaisille joogatunneille olisi kiva joskus mennä, mutta aikaa ei ainakaan toistaiseksi ole.
Joogaliikkeistä tuli mieleen aasinsiltana Uusi Valamo, jossa vierailimme asuntoautomatkamme aikana. Olin siellä viimeksi kuudennen luokan leirikoulussa, joten uusi tutustuminen oli enemmänkin kuin paikallaan.
Lapset kiinnostuivat yllättäen myös, ainoastaan sade haittasi hieman tutustumistamme. Kävimme lounaalla ravintola Trapesassa, joka oli ikoneineen hyvin kaunis ruokapaikka. Kanssaruokailijoita oli jonkin verran, muutkin olivat selvästi keksineet, että voisivat vierailla Valamossa.
Lapsille oikeiden mustakaapuisten munkkien näkeminen oli mielenkiintoinen kokemus. Olin selittänyt heille, mitä munkit ovat ja miksi he näyttävät sellaisilta kuin ovat. Olen koittanut esitellä lapsilleni uskontoasioita maailman ilmiöinä.
Uuden Valamon pääkirkko oli tunnelmallinen. Lapset käyttäytyivät upeasti, ja Touhi halusi sytyttää tuohuksen. Itse asiassa, hän halusi myöhemmin ostaa itselleen tuohuksia luostarin matkamuistomyymälästä - Naakka halusi enkeliavaimenperän.
Itselleni Uusi Valamo oli mieluinen matkakohde. Kovin henkiseen tunnelmaan en pääässyt, sen verran turistikohdemainen vaikutelma minulle jäi. Eri asia olisi varmasti, jos esimerkiksi yöpyisin luostarissa ei-sesonkiaikaan. Suosittelen kuitenkin Uuteen Valamoon tutustumista!
Kommentit
Lähetä kommentti