Koulun aloitus jännittää
Meillä asuu pieni, kovasti jännittävä, tuleva ekaluokkalainen. Jännitys ilmenee itkuisuutena ja siten, että Naakka on kovin huolestunut. Hän myös sanoo joka päivä, ettei aio mennä ollenkaan kouluun.
Naakka on aina pohtinut paljon asioita. Siinä hän on tullut minuun...tai luultavasti molempiin vanhempiinsa. Suurimmaksi osaksi hän on kuitenkin oma persoonansa, jonka yhtenä ominaisuutena on kova jännittäminen.
Minä olen aivan varma, että Naakalla menee koulussa ihan hyvin. Tulevat tapahtumat ovat kuitenkin asioita, joita en voi täysin Naakalle kuvailla - koulun aloittamiseen liittyvät jutut selviävät vasta, kun koulu oikeasti alkaa.
Naakka rauhoittuu yleensä hiljalleen. Juttelen hänelle ihan rauhassa koulusta. Reppu ja penaali löytyvät jo, ja toisen lastenhuoneen pöydän muuttamista hänelle koulupöydäksi suunnittelemme myös. Luulen, että läksyt tehdään kumminkin keittiön pöydän ääressä.
Tänään, kun kyynelten tulva uhkasi äityä kovin pahaksi, keksin näyttää hänelle Youtubesta videoita, jotka liittyvät koulun aloitukseen. Niitä katsoessa Naakka sanoi viimein, että aikoo sittenkin kokeilla koulua ;) , ja olisi kuulemma helpompaa, jos sen voisi aloittaa jo huomenna, niin ei tarvitsisi jännittää kolmea viikkoa - voi pientä!
Luulen, että kyynelehtijä ensimmäisenä koulupäivänä olenkin minä - yritän kovasti, etten nyt ainakaan ala tyrskimään. Muutos on suuri minullekin, varsinkin, kun Naakka on esikoiseni eikä meillä ole vielä koululaisia.
Viime päivinä ja viikkoina olemme toki tehneet jännittämisen sijaan muutakin. Olemme esimerkiksi lennättäneet leijaa, käyneet kirjastossa, mökkeilleet ja tavanneet kaikkia isovanhempia, joita meidän on nyt mahdollista tavata.
Blogini on päivittynyt hieman hitaasti, koska olemme olleet koko ajan liikkeellä. Kirjoittamista olisi vaikka kuinka paljon - käyn läpi tapahtumia ja pohdiskelen samalla kuin kirjoitan. Kotikutoisen blogini kirjoittaminen on minulle todella rentoa puuhaa.
Eräs asia, josta puhuimme lasten kanssa tänään (pussitin samalla mustikoita pakastimeen), on toive lumitalvesta. Me emme sitä viime talvena tänne etelärannikolle saaneet, ja nyt sellainen, todella kylmä, olisi kovasti toiveissa.
Vaihtuvat vuodenajat ovat olleet tärkeä elementti rva:lle. Kun vuodenaika ei ole sellainen kuin pitäisi, tuntuu rva:llakin olevan jotakin hassusti. Nyt on ollut talveton talvi ja täysin kummallinen kevät - toivottavasti vuodenaika ja maailman tapahtumat olisivat tulevaisuudessa enemmän kohdallaan.
PS. Kun Naakan koulua on kulunut ensimmäinen viikko, kysyn uudelleen, millainen fiilis hänellä koulusta on ;)
PPS. Poimin tänään 4 litraa mustikoita - en ole ollut mustikkametsässä kunnolla sitten lasten syntymän. Voisin viettää vaikka kokonaisen päivän metsässä marjoja poimien.
PPPS. Pääsin viikonloppuna käymään puulajipuistossa Lopella - siellä oli vaikka minkälaisia puita, etupäässä kuusia:
Naakka on aina pohtinut paljon asioita. Siinä hän on tullut minuun...tai luultavasti molempiin vanhempiinsa. Suurimmaksi osaksi hän on kuitenkin oma persoonansa, jonka yhtenä ominaisuutena on kova jännittäminen.
Minä olen aivan varma, että Naakalla menee koulussa ihan hyvin. Tulevat tapahtumat ovat kuitenkin asioita, joita en voi täysin Naakalle kuvailla - koulun aloittamiseen liittyvät jutut selviävät vasta, kun koulu oikeasti alkaa.
Naakka rauhoittuu yleensä hiljalleen. Juttelen hänelle ihan rauhassa koulusta. Reppu ja penaali löytyvät jo, ja toisen lastenhuoneen pöydän muuttamista hänelle koulupöydäksi suunnittelemme myös. Luulen, että läksyt tehdään kumminkin keittiön pöydän ääressä.
Tänään, kun kyynelten tulva uhkasi äityä kovin pahaksi, keksin näyttää hänelle Youtubesta videoita, jotka liittyvät koulun aloitukseen. Niitä katsoessa Naakka sanoi viimein, että aikoo sittenkin kokeilla koulua ;) , ja olisi kuulemma helpompaa, jos sen voisi aloittaa jo huomenna, niin ei tarvitsisi jännittää kolmea viikkoa - voi pientä!
Luulen, että kyynelehtijä ensimmäisenä koulupäivänä olenkin minä - yritän kovasti, etten nyt ainakaan ala tyrskimään. Muutos on suuri minullekin, varsinkin, kun Naakka on esikoiseni eikä meillä ole vielä koululaisia.
Viime päivinä ja viikkoina olemme toki tehneet jännittämisen sijaan muutakin. Olemme esimerkiksi lennättäneet leijaa, käyneet kirjastossa, mökkeilleet ja tavanneet kaikkia isovanhempia, joita meidän on nyt mahdollista tavata.
Blogini on päivittynyt hieman hitaasti, koska olemme olleet koko ajan liikkeellä. Kirjoittamista olisi vaikka kuinka paljon - käyn läpi tapahtumia ja pohdiskelen samalla kuin kirjoitan. Kotikutoisen blogini kirjoittaminen on minulle todella rentoa puuhaa.
Eräs asia, josta puhuimme lasten kanssa tänään (pussitin samalla mustikoita pakastimeen), on toive lumitalvesta. Me emme sitä viime talvena tänne etelärannikolle saaneet, ja nyt sellainen, todella kylmä, olisi kovasti toiveissa.
Vaihtuvat vuodenajat ovat olleet tärkeä elementti rva:lle. Kun vuodenaika ei ole sellainen kuin pitäisi, tuntuu rva:llakin olevan jotakin hassusti. Nyt on ollut talveton talvi ja täysin kummallinen kevät - toivottavasti vuodenaika ja maailman tapahtumat olisivat tulevaisuudessa enemmän kohdallaan.
PS. Kun Naakan koulua on kulunut ensimmäinen viikko, kysyn uudelleen, millainen fiilis hänellä koulusta on ;)
PPS. Poimin tänään 4 litraa mustikoita - en ole ollut mustikkametsässä kunnolla sitten lasten syntymän. Voisin viettää vaikka kokonaisen päivän metsässä marjoja poimien.
PPPS. Pääsin viikonloppuna käymään puulajipuistossa Lopella - siellä oli vaikka minkälaisia puita, etupäässä kuusia:
Kommentit
Lähetä kommentti