Rouva Niskanen

Rva:lla on nyt viisi tai kuusi huonosti nukuttua yötä takanaan. Pääosa huonounisuudesta johtuu varmaankin meidän Naakka-raukasta, joka on nukkunut flunssansa (etenkin yskimisen) takia aika huonosti jo monta yötä. Rva myöntää suoraan olevansa todella huono kestämään valvomista. Naakan varhainen vauva-aika oli rva:lle melkein ylivoimaista, onneksi Naakka alkoi nukkua melko yhtenäisiä, pidempiä unijaksoja jo varhain, noin kolmen kuukauden ikäisenä. Rva:lla on aina ollut aika heikot unenlahjat. Unentarve on 8 tuntia, mutta kyky nukahtaa illalla tai keskellä yötä heräämisen jälkeen voisi olla parempikin. Väsyneenä, varsinkin kun valvominen on kestänyt pitkään, ei mikään meinaa sujua. Kun rytmi on kunnossa, rva nukahtaakin paremmin. Joka tapauksessa , tänään (piakkoin nukkumaan laittautuva) rva on toiveikas, josko Naakka pystyisi nukkumaan hyvin. Hänen yskänsä vaivaa nimenomaan yöllä ja makuuasennossa, päivisin hän on jo melkein toipunut flunssastaan, vaikka nenä jatkuvasti valuukin.

Niskasten yhteinen kesäloma on todellakin lähtenyt hieman yskähdellen käyntiin. Puoliso sairastaa parhaillaan kesäflunssaa, joka on nyt iskenyt Naakkaankin. Rva sen sijaan on edelleen terve, täytyy koputtaa puuta. Kuten varmaankin monessa perheessä, meilläkin kesäloman alku merkitsee sellaisten rästihommien tekoa (tai ainakin yritystä), jotka ovat roikkuneet tekemättöminä koko kevään ajan, kun on ollut kiirettä ja väsymystä. Yksi sellainen on Naakan huoneen sisustaminen. Toissapäivänä suuntasimme verho-ostoksille. Rva:n niska oli jo valmiiksi kipeänä. Oikeastaan se kipeytyi ja väsyi reissun mittaan niin, että rva joutui ihan oikeasti riiputtamaan päätään ajoittain vinossa. Verhokankaita oli pilvin pimein, saimme myyjän avustuksella viimein hankittua vaalean pimennysverhon ja sen eteen kukallisen, vähän retron "koristeverhon". Naakka ol i tietysti mukana, kuten melkein aina. Sillä aikaa kun rva kulki pää vinossa ja yritti hra:n kanssa suorittaa tehtäviään, tytär kylläst

Niskaset palautuivat juhannusreissulta ehjinä, mutta vähän väsyneinä. Reissu meni yllättävän kivuttomasti, ehkä siksikin, että mukana oli myös Naakan isoisä, joka osallistui mökkireissun askareisiin ja erityisesti Naakan viihdyttämiseen. Rva:n on myönnettävä, että hän jännitti ja oli kiukkuinenkin ennen reissua. Arjesta poikkeavat jutut 1-vuotiaan kanssa ovat rasittavia, kun lapsen rutiinien pitää kuitenkin säilyä normaaleina ainakin ajallisesti. Päätimme viime hetkellä, että vietämme mökillä kahden yön sijasta vain yhden yön, jotta juhannuksen vietto ei menisi liian raskaaksi. Meidän Naakkamme osoittautui oikein innokkaaksi mökkeilijäksi. Hän tykkäsi, kun ympäristö oli vähän erilainen, sisällä mökissä riitti tutkittavaa, ja ulkona sitä vasta riittikin! Ainoa kamaluus oli sauna, jossa poikettiin vain pyllypesulla. Mikä saunoissa sitten hirvittääkin, Naakka ei niistä tykkää. Minun niskani suostui juhannusaattona toimimaan ihan hyvin, mutta juhannuspäivä alkoi olla vähän vaik

Puoliso sai eilen soiton kahden lähipäiväkotimme johtajalta. Hän ilmoitti, että valinta (siis kuka saa paikan) siirtyy elokuulle. Alunperin meidän oli määrä tietää heinäkuussa, saako Naakka päiväkotipaikan.Puhelussa selvisi myös, että täyttä on. Niskaset päättivät jo alkuvuodesta, että mikäli saamme päiväkotipaikan tästä läheltä (useampi mahdollinen päiväkoti), Naakka menee osapäivähoitoon syksyllä, luultavasti n. viideksi tunniksi kolmena päivänä viikossa. Päiväkotia aloittaessaan Naakka olisi n. 1v. 4 kk. Alustavan suunnitelmamme mukaan päiväkodissa oloa kertyisi n. 15 tuntia/viikko. Tämän suunnitteilla olevan järjestelyn tarkoitus taas olisi, että rva saisi mahdollisuuden palata osittain työelämään. Se onkin sitten mielenkiintoista, millä tavalla, mutta ensiksi pitäisi tosiaan saada varmistettua tyttärelle hoitopaikka. Meilläpäin on sellainen käytäntö, että hoitopaikkaa on pakko tarjota jokaiselle, mutta tarjottu paikka voi sitten sijaita missäpäin kaupunkia tahansa. Täm

Niskaset pääsivät lauantaina ihan kaksistaan liikkeelle, hra:n serkun ja hänen morsiamensa häihin. Häitä edeltävän viikon rva sinkoili vapaahetkinään kaupasta toiseen ja kokosi löytämistään kamppeista ihan kelvollisen juhla-asun (piti hankkia uutta, sillä rva:n puvusto käsittää monta oikein hyvää kotiasuja, juhla-asut ovat harvemmassa. Haasteita päivään toi jälleen kerran niska. Sinnittelen vieläkin ajassa ennen Ortonin käyntiä, se on torstaina, juhuu! Kroppa on ollut kipeänä ja jäykkänä, huimaus oli aika ikävää viime viikolla, mutta tällä viikolla on onneksi vähän helpottanut. Häihin kuljettiin taksilla. Ne olivat niin hienossa ja historiallisessa paikassa (Ritarihuone), ettei rva meinannut uskaltaa astella sisälle. Häät olivat kyllä ihanat! Oli jotenkin liikuttavaa, iloista ja tunnelmallista, ehkä parhaat häät, joissa rva on ikinä käynyt. Juttukavereita ei puuttunut, loppujen lopuksi Niskaset viihtyivät aamuyön puolelle. Aikaa kului, kun nälkä yllätti, ja lampsimme juhlatamin

Minä olen aina ollut erityisen herkkä tuntoaistiltani: herkkä kutiamaan ja herkkä siinä, millaisten materiaalien kanssa ihoni joutuu kosketuksiin. En ole esimerkiksi koskaan pitänyt siitä, miltä paperi tuntuu. Ongelmia alkoi kai syntyä mökkikesinä joskus ala-asteella; grilliruokaa ei saanut kääriä paperiin. Reaktioni on puistatus ja inho. Myös puu materiaalina (jätskitikuissa ja lyijykynissä) on ikävä. Niin, ja hiekasta en myöskään pidä - hiekkarannalla tekisi mieli pestä käsiä ja jalkoja koko ajan, kun puistattaa niin paljon. Ai niin, mainitsinko tahmeutta. En tykkää myöskään tahmeudesta. Jos minulla ei ole mahdollisuutta pestä käsiäni, en osta esimerkiksi jätskiä. Mitenkö sitten pärjään lapsen kanssa - viimeistään hänen kauttaan minulla on kontakti melkein kaikkeen edellä mainitsemaani? No, ihan hyvin, pakkohan se on! Käytän hänen kanssaan kangasliinoja enkä kiellä häneltä hiekkaleikkejä - kyllä minä siihen pystyn. Olenko hienostelija? Mainitsen harvoin ihmisille ongelmastan

Joo-o, kyllä se väsymys nyt jollakin tavalla alkaa hellittää, tänään tuntuu jo aika virkeältä (lieneekö syy tavallista vähän pidemmissä yöunissa vai siinä, että puoliso lähti Naakan ja isoisän kanssa juuri Prismaan ja rva saa höpsötellä muutaman tunnin kotona ihan itsekseen. Niska oli tosiaan aika ikävässä kunnossa alkuviikon, eikä tilanne vieläkään ole ihan kohdillaan. Tilasin ajan Ortonin fyssarille, mutta aika on ikävä kyllä vasta parin viikon päästä, joten siihen saakka täytyy selvitä näillä eväillä. Vaikka minä pärjään jokapäiväisessä menossa jo vähän paremmin, suren niitä niskavammaisia, jotka tälläkin hetkellä yrittävät selvitä kipujen, byrokratian ja henkisen puolen kanssa. Miten se sairausloman saaminenkin voi olla whiplashin kanssa niin kiven takana vielä tänäkin päivänä! Sitten kun on työelämässä, täytyy pysytellä paikallaan kaikki vapaa-aika, jotta niska ei enempää rasittuisi ja töihin meno olisi mahdollista taas seuraavana ja sitä seuraavana päivänä. Rva:lla on jota

Aikuiset Niskaset palautuivat Lontoosta sunnuntai-iltapäivällä, ja alkavat jo sopeutua loman loppumiseen / arkeen palaamiseen. Niskasten jälkikasvu ja eläinmaailma odottivat meitä tyytyväisinä ja hyvin hoidettuina - kiitokset kaikille "projektiin" osallistuneille! Rva viihtyi myös kolmannella Lontoon-visiitillään oikein hyvin. Kaupunki ja sen ympäristö olivat yhtä värikkäitä ja mielenkiintoisia kuin ennenkin. Erityisesti Lontoossa viehättävät mitä erilaisemmat rakennukset - ikivanhoja tiilitaloja ja upouusia pilvenpiirtäjiä saattaa sijaita ihan vieri vieressä. Nähtävyyksiä tutkailimme lähinnä ulkopuolelta, mutta sisällä kävimme Madame Tussaud`s -vahakabinetissa sekä London Aquariumissa. Ulkopuolelta tsekkailu sopi rva:n niskalle paremmin kuin sisänähtävyydet, varsinkin tuon ensimmäisen kohdalla piti sitten selvitellä huonoa oloa ja niskakipua parisen tuntia. Lontoossa oli hauska käydä myös tavallisissa ruokakaupoissa. Ihan niiden erilaisten valmisruokien takia olis