Takapakki niskan kanssa
Kuluneella viikolla niskaongelmat ovat taas olleet vähän isompia. Maanantaisen hierojan (tai oikeastaan hierontapenkin) jälkeen huimasi ja heikotti pari päivää. Niska ja hartiat menivat niin jumiin, etten oikeasti keksinyt keinoa parantaa tilannetta.
Hankaluutena oli esimerkiksi leikkikentällä olo, kun siellä voi istua (saati sitten maata) vain muutaman sekunnin pätkissä. Vaikka muuten niin ihanalla kentällä on jopa aidattu pienten puoli, kenttä ei ole sellainen, jossa itse voisi istua penkille ja antaa lapsen kirmata.
Leikkikentällä on esimerkiksi sellainen "penger", n. 60 senttimetrin pudotus, josta Naakan kokoinen ja -älyinen taapero putoaa helposti nenälleen. Naakka osaa oikeastaan laskeutua aika nätisti, mutta pudotus on haaste.
Tyttäreni taas pitää haasteista, joten hän haluaa "vuorikiipeillä" juurikin sillä penkereellä.
Torstaina pääsin oman fyssarini käsittelyyn. Puolet tunnista käytettiin toiveideni mukaan (idea oli myös fyssarista hyvä) Ortonin kuntosalilla, fyssari neuvoi minulle, kuinka lapaliikkeitä tehdään oikeaoppisesti salilaitteilla.
Repesin, kun fyssari yhden laitteen kohdalla totesi, että koska liike on isoa lihasryhmää harjoittava, painoa pitää olla tarpeeksi. Sitten hän tokaisi, että koska hän itse treenaa n. 40 kilon painolla, laitetaan rva:lle joku 5... :D
Tänään, heti kohta kun puoliso selviää aamupesulta, lähden kokeilemaan uusia liikkeitä. Iltapäivällä meillä on menoa ja illalla en varmasti enää jaksaisi. Oikeastaan nukuin aika huonosti viime yönä, mutta menen silti.
Eilen kävimme tutustumassa Naakan tulevaan päiväkotiin. Pienten tilat näyttivät mukavan kodikkailta, Naakan ryhmässä on 13 lasta, joista jokainen on harvoin paikalla samaan aikaan. Naakka viihtyi ulkosalla ja sisälläkin, ensi viikolla alamme jo Naakan kanssa vähän harjoitella.
Rva:n kohdalla myönnettäköön, ettei homma mennyt täysin nappiin. Moni pieni on aloittanut päiväkodissa juuri elokuussa, ja kyllä siellä itkettiin ja huudettiin äitiä. No, minua alkoivat itkettää ne "äiti" -huudot ja pystyin vaivoin pitämään naamani peruslukemilla.
Olen itse ollut lukion jälkeen päiväkodissa työllistettynä, ja sekä lasten että lastaan päiväkotiin vievän vanhemman reaktio on aivan normaali. Kun tilanteeseen tottuu, kaikki voivat ihan hyvin. Emme siis peruuttaneet Naakan päiväkotipaikkaa!
Pitää vielä lopuksi jakaa linkki www.tohvelisankari.fi . Koska minä ja hra vähän höpsähdimme uudesta elämänvaiheestamme, olemme päättäneet tilata tarhatossut tuolta.
Hankaluutena oli esimerkiksi leikkikentällä olo, kun siellä voi istua (saati sitten maata) vain muutaman sekunnin pätkissä. Vaikka muuten niin ihanalla kentällä on jopa aidattu pienten puoli, kenttä ei ole sellainen, jossa itse voisi istua penkille ja antaa lapsen kirmata.
Leikkikentällä on esimerkiksi sellainen "penger", n. 60 senttimetrin pudotus, josta Naakan kokoinen ja -älyinen taapero putoaa helposti nenälleen. Naakka osaa oikeastaan laskeutua aika nätisti, mutta pudotus on haaste.
Tyttäreni taas pitää haasteista, joten hän haluaa "vuorikiipeillä" juurikin sillä penkereellä.
Torstaina pääsin oman fyssarini käsittelyyn. Puolet tunnista käytettiin toiveideni mukaan (idea oli myös fyssarista hyvä) Ortonin kuntosalilla, fyssari neuvoi minulle, kuinka lapaliikkeitä tehdään oikeaoppisesti salilaitteilla.
Repesin, kun fyssari yhden laitteen kohdalla totesi, että koska liike on isoa lihasryhmää harjoittava, painoa pitää olla tarpeeksi. Sitten hän tokaisi, että koska hän itse treenaa n. 40 kilon painolla, laitetaan rva:lle joku 5... :D
Tänään, heti kohta kun puoliso selviää aamupesulta, lähden kokeilemaan uusia liikkeitä. Iltapäivällä meillä on menoa ja illalla en varmasti enää jaksaisi. Oikeastaan nukuin aika huonosti viime yönä, mutta menen silti.
Eilen kävimme tutustumassa Naakan tulevaan päiväkotiin. Pienten tilat näyttivät mukavan kodikkailta, Naakan ryhmässä on 13 lasta, joista jokainen on harvoin paikalla samaan aikaan. Naakka viihtyi ulkosalla ja sisälläkin, ensi viikolla alamme jo Naakan kanssa vähän harjoitella.
Rva:n kohdalla myönnettäköön, ettei homma mennyt täysin nappiin. Moni pieni on aloittanut päiväkodissa juuri elokuussa, ja kyllä siellä itkettiin ja huudettiin äitiä. No, minua alkoivat itkettää ne "äiti" -huudot ja pystyin vaivoin pitämään naamani peruslukemilla.
Olen itse ollut lukion jälkeen päiväkodissa työllistettynä, ja sekä lasten että lastaan päiväkotiin vievän vanhemman reaktio on aivan normaali. Kun tilanteeseen tottuu, kaikki voivat ihan hyvin. Emme siis peruuttaneet Naakan päiväkotipaikkaa!
Pitää vielä lopuksi jakaa linkki www.tohvelisankari.fi . Koska minä ja hra vähän höpsähdimme uudesta elämänvaiheestamme, olemme päättäneet tilata tarhatossut tuolta.
Kommentit
Lähetä kommentti