Geokätköillen
Rva:n ensimmäinen geokätköilyreissu pitkään aikaan oli oikeastaan jo pari viikkoa sitten. Retki oli kuitenkin niin hauska, että siitähän pitää kirjoittaa blogiinkin. On välillä mukava tuoda esille myös harrastusjuttuja, jotka onnistuvat.
Geokätköily on kulkenut mukana rva:n elämässä jo vuodesta 2008. Kätköillyt olen harvakseltaan, enkä koskaan talvella. On kuitenkin ihanaa hakea välillä kätkö tai pari, ja oppia enemmän paikoista, joita ei ole ennen tullut edes huomanneeksi.
Onnenpotku oli, kun tuttavapiiriin ilmestyi henkilö, joka on myös kiinnostunut kätköjen etsinnästä. Teimme treffit kaupunginosaan, jossa kumpikaan ei ollut paljon liikkunut. Matka sujui metrolla, etsimme kolmea erillistä kätköä.
Kätköt on merkitty netissä siten, että niissä on tiedot vaikeusasteesta, esimerkiksi maastosta. Helpoin maasto on sellainen, jossa kätkölle pitäisi päästä pyörätuolilla (en tiedä, pystyykö pyörätuolissa oleva itse myös etsimään kätkön, vaikka sen viereen pääsisikin).
Ihan extreme-kätköihin ei meidänkään seurueemme edennyt, Ensimmäinen kätkö vaati hieman kiipeilyä, toinen kumartumista tai oikeastaan selälleen menoa. Kolmannessa piti hieman kurkottaa. Neljättä etsimme, mutta emme millään löytäneet.
Hauska juttu, jonka löysimme, oli 1990-luvulla tv:stä tutun Puhtaat valkeat lakanat -sarjan "Onnela". Se näytti ihan samalta kuin sarjassa, paitsi että ympäristö ei ollutkaan metsää ja muuta luontoa, vaan uutta lähiötä kerrostaloineen. Kätkö löytyi Onnelan läheisyydestä.
Geokätköily on rva:n mieleen, kun siinä yhdistyvät ulkoilu, liikunta sekä etsimisen ja löytämisen ilo. Kätköjä voisi tehdä myös itse ja piilottaa, mutta rva tyytyy oikein mielellään pelkkään etsimiseen. Lapset muuten löytävät kuulemma kätköt aikuisia helpommin, meidän Naakka taitaa kuitenkin olla kätköilyyn vähän liian pieni.
Myös rva:n niskavammalle kätköily tuntuu sopivan, kun kätköjen vaikeusasteen, kätköilyajan ja -paikat voi päättää ihan itse. Rva kätköilee älypuhelimen kätköilyohjelmaa käyttäen, sitä ennen etsiminen oli haastavampaa. Gepsi-laite olisi mukava, mutta katsotaan sitten!
Täytyy kokeilla, jos onnistuisimme tänä syksynä käymään vielä uudellakin kätköilyreissulla ennen talven tuloa. Viime retkellä saimme nauttia ruskasta, joka kyllä hieman edelleenkin tuo rva:n mieleen parin vuoden takaisen raskauspahoinvoinnin...Kaunista se silti on!
Geokätköily on kulkenut mukana rva:n elämässä jo vuodesta 2008. Kätköillyt olen harvakseltaan, enkä koskaan talvella. On kuitenkin ihanaa hakea välillä kätkö tai pari, ja oppia enemmän paikoista, joita ei ole ennen tullut edes huomanneeksi.
Onnenpotku oli, kun tuttavapiiriin ilmestyi henkilö, joka on myös kiinnostunut kätköjen etsinnästä. Teimme treffit kaupunginosaan, jossa kumpikaan ei ollut paljon liikkunut. Matka sujui metrolla, etsimme kolmea erillistä kätköä.
Kätköt on merkitty netissä siten, että niissä on tiedot vaikeusasteesta, esimerkiksi maastosta. Helpoin maasto on sellainen, jossa kätkölle pitäisi päästä pyörätuolilla (en tiedä, pystyykö pyörätuolissa oleva itse myös etsimään kätkön, vaikka sen viereen pääsisikin).
Ihan extreme-kätköihin ei meidänkään seurueemme edennyt, Ensimmäinen kätkö vaati hieman kiipeilyä, toinen kumartumista tai oikeastaan selälleen menoa. Kolmannessa piti hieman kurkottaa. Neljättä etsimme, mutta emme millään löytäneet.
Hauska juttu, jonka löysimme, oli 1990-luvulla tv:stä tutun Puhtaat valkeat lakanat -sarjan "Onnela". Se näytti ihan samalta kuin sarjassa, paitsi että ympäristö ei ollutkaan metsää ja muuta luontoa, vaan uutta lähiötä kerrostaloineen. Kätkö löytyi Onnelan läheisyydestä.
Geokätköily on rva:n mieleen, kun siinä yhdistyvät ulkoilu, liikunta sekä etsimisen ja löytämisen ilo. Kätköjä voisi tehdä myös itse ja piilottaa, mutta rva tyytyy oikein mielellään pelkkään etsimiseen. Lapset muuten löytävät kuulemma kätköt aikuisia helpommin, meidän Naakka taitaa kuitenkin olla kätköilyyn vähän liian pieni.
Myös rva:n niskavammalle kätköily tuntuu sopivan, kun kätköjen vaikeusasteen, kätköilyajan ja -paikat voi päättää ihan itse. Rva kätköilee älypuhelimen kätköilyohjelmaa käyttäen, sitä ennen etsiminen oli haastavampaa. Gepsi-laite olisi mukava, mutta katsotaan sitten!
Täytyy kokeilla, jos onnistuisimme tänä syksynä käymään vielä uudellakin kätköilyreissulla ennen talven tuloa. Viime retkellä saimme nauttia ruskasta, joka kyllä hieman edelleenkin tuo rva:n mieleen parin vuoden takaisen raskauspahoinvoinnin...Kaunista se silti on!
Kommentit
Lähetä kommentti