Viikko töissä, kotona isovanhemmat ja Bébé
Rva:n ensimmäinen työviikko on hurahtanut vauhdilla. Elämää ilostuttamassa olivat pari yötä myös Naakan isovanhemmat, kun puoliso oli saman ajan työmatkalla. Isovanhemmista oli iloa, apua ja kaikkea siltä väliltä. Kiitos kiitos! T: Rva ja Naakka <3
Rva kävi töissä puolipäiväisesti ma - to. Työt alkoivat rytinällä, ja tuotoksiakin onneksi syntyi. Rva tykkää töistään niin paljon - nyt oli myös ohjelmassa vähän sellaista, mitä rva ei ollut aiemmin tehnyt. Sitten oli vanhoja tuttuja työtehtäviä ja käytävällä ihmisiä jotka tunnistivat...se oli mukavaa!
Niska (tai koko yläkroppa) se vain jaksaa kiukutella. Keskiviikkona rva kävi hierojalla tässä ihan lähellä. Hieroja oli uusi tuttavuus, ja tällä kertaa hyvä sellainen. Käsittelyn jälkeen rva:n niska ja yläselkä olivat selvästi rennompia, vaikutus tuntuu vieläkin.
Hieroja muuten otti yhteystietoni ylös, kun hän opiskelee osteopaatiksi ja hänen opettajansa on kuulemma hyvä whiplash-tapausten kanssa. Lupasin pistäytyä vastaanotolla, mikäli opettajalla on aikaa ottaa rva vastaan. Kukaan ei olekaan analysoinut rva:n niskaa vähään aikaan.
Salille rva ehti viimeksi tiistaina, silloin oli vuorossa niska-selkä-hartiat - jumppa sekä venyttely. Tein jumppaa salilla erään toisen naisen kanssa - sovimme yhdessä, mitkä jumpa teemme. Tänään rva pääsee toivon mukaan uudestaan salille. Nyt vuorossa olisi kuntopyöräily sekä kaikki laitteet, joissa rva on tavannut jumpata.
Niskasilla on viime päivinä luettu tätä kirjaa:
Kirja sisältää paljon kaikkea hyvää, lisäksi siinä on rva:n mielestä mukavasti pilke silmäkulmassa. Täytyy sanoa, että kirja on ensimmäinen rva:n lukema lähelläkään kasvatusopasta oleva teos.
Kirjassa minua huojensi (ja niskaani varmasti myös), ettei kaikkialla suhtauduta niin hysteerisesti imetykseen kuin meillä Suomessa. Rva tunsi olevansa ihan outolintu ja epäonnistuja, kun tiimi rva & Naakka ei saanut imetystä onnistumaan.
Rva:n suhtautuminen imetykseen taitaa olla lyhyesti muotoiltuna "imettäköön ken voi". Meillä se ei sujunut, mutta eipä se kiintymyssuhteeseemme ole vaikuttanut. Naakka on niin äidin tyttö kuin olla ja voi (ja äiti on Naakan, hmm...iso tyttö).
Mukavaa kirjassa oli myös toteamus, että vanhemmilla voi olla myös elämää joka ei liity lapseen, eikä sekään estä hyvää vanhemmuutta. Kyllä rva:lla ainakin välillä ajatus karkaa, kun luetaan tsiljoonatta kertaa samaa kirjaa tai leikitään "syödään puuroa leikkilautasilta" - leikkiä yhtä monetta kertaa!
Meidän Bébé on nyt paikallisessa taaperokerhossa isänsä kanssa. Rva:lla on kotona pieni vapaahetki, viikon ensimmäinen. Naakka ei ole ollut tällä viikolla päiväkodissa kuin kaksi päivää, mutta ensi viikolla on taas normaali nelipäiväinen.
Viikonloppuna on luvassa pieniä askareita ja yksi vierailu. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti, rva pääsee sunnuntaina tapaamaan kummipoikaansa - se on aina iso ilo! Ulkoilukin innostaa, jos vain ei kamalasti sada.
Geokätköily on yksi asia, josta rva aikoo lähiaikoina kirjoittaa tänne blogiin. Rva on löytänyt kätköilykaverin, jonka kanssa tutustuimme viime viikonloppuna erääseen kaupunkimme osaan. Olemme ajatelleet metsästää kätköjä kaupunginosa kerrallaan, ihan rennolla otteella. On kivaa, kun on joku harrastus, vaikka sitten kuinka satunnainen!
Rva kävi töissä puolipäiväisesti ma - to. Työt alkoivat rytinällä, ja tuotoksiakin onneksi syntyi. Rva tykkää töistään niin paljon - nyt oli myös ohjelmassa vähän sellaista, mitä rva ei ollut aiemmin tehnyt. Sitten oli vanhoja tuttuja työtehtäviä ja käytävällä ihmisiä jotka tunnistivat...se oli mukavaa!
Niska (tai koko yläkroppa) se vain jaksaa kiukutella. Keskiviikkona rva kävi hierojalla tässä ihan lähellä. Hieroja oli uusi tuttavuus, ja tällä kertaa hyvä sellainen. Käsittelyn jälkeen rva:n niska ja yläselkä olivat selvästi rennompia, vaikutus tuntuu vieläkin.
Hieroja muuten otti yhteystietoni ylös, kun hän opiskelee osteopaatiksi ja hänen opettajansa on kuulemma hyvä whiplash-tapausten kanssa. Lupasin pistäytyä vastaanotolla, mikäli opettajalla on aikaa ottaa rva vastaan. Kukaan ei olekaan analysoinut rva:n niskaa vähään aikaan.
Salille rva ehti viimeksi tiistaina, silloin oli vuorossa niska-selkä-hartiat - jumppa sekä venyttely. Tein jumppaa salilla erään toisen naisen kanssa - sovimme yhdessä, mitkä jumpa teemme. Tänään rva pääsee toivon mukaan uudestaan salille. Nyt vuorossa olisi kuntopyöräily sekä kaikki laitteet, joissa rva on tavannut jumpata.
Niskasilla on viime päivinä luettu tätä kirjaa:
Kirja sisältää paljon kaikkea hyvää, lisäksi siinä on rva:n mielestä mukavasti pilke silmäkulmassa. Täytyy sanoa, että kirja on ensimmäinen rva:n lukema lähelläkään kasvatusopasta oleva teos.
Kirjassa minua huojensi (ja niskaani varmasti myös), ettei kaikkialla suhtauduta niin hysteerisesti imetykseen kuin meillä Suomessa. Rva tunsi olevansa ihan outolintu ja epäonnistuja, kun tiimi rva & Naakka ei saanut imetystä onnistumaan.
Rva:n suhtautuminen imetykseen taitaa olla lyhyesti muotoiltuna "imettäköön ken voi". Meillä se ei sujunut, mutta eipä se kiintymyssuhteeseemme ole vaikuttanut. Naakka on niin äidin tyttö kuin olla ja voi (ja äiti on Naakan, hmm...iso tyttö).
Mukavaa kirjassa oli myös toteamus, että vanhemmilla voi olla myös elämää joka ei liity lapseen, eikä sekään estä hyvää vanhemmuutta. Kyllä rva:lla ainakin välillä ajatus karkaa, kun luetaan tsiljoonatta kertaa samaa kirjaa tai leikitään "syödään puuroa leikkilautasilta" - leikkiä yhtä monetta kertaa!
Meidän Bébé on nyt paikallisessa taaperokerhossa isänsä kanssa. Rva:lla on kotona pieni vapaahetki, viikon ensimmäinen. Naakka ei ole ollut tällä viikolla päiväkodissa kuin kaksi päivää, mutta ensi viikolla on taas normaali nelipäiväinen.
Viikonloppuna on luvassa pieniä askareita ja yksi vierailu. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti, rva pääsee sunnuntaina tapaamaan kummipoikaansa - se on aina iso ilo! Ulkoilukin innostaa, jos vain ei kamalasti sada.
Geokätköily on yksi asia, josta rva aikoo lähiaikoina kirjoittaa tänne blogiin. Rva on löytänyt kätköilykaverin, jonka kanssa tutustuimme viime viikonloppuna erääseen kaupunkimme osaan. Olemme ajatelleet metsästää kätköjä kaupunginosa kerrallaan, ihan rennolla otteella. On kivaa, kun on joku harrastus, vaikka sitten kuinka satunnainen!
Mukavaa kuulla työkuulumisiasi! Ja vielä mukavampaa kun kohdallesi on sattunut hyvä hieroja. Tällaiset henkilöt ovat harvassa, jotka todellakin hoitavat eivätkä aktivoi oireistoa.
VastaaPoistaImetyksestä sen verran, että Suomessa ei ole resursseja ohjata äitejä imetyksessä, saati sen ongelmissa. Minulla kävi sinänsä tuuri, että esikoisen syntyessä sairaalassa oli juuri eläkkeelle jäämässä oleva kätilö joka neuvoi ensikertalaista kädestä pitäen oikean imuotteen kanssa ja niin edelleen. Voin sanoa silti, että vasta kolmannen lapsen kanssa imetys sujui kunnolla, jopa niinkin hyvin ettei lapsi huolinut koskaan tuttipulloa ja eipä tarvinnut äidinkään harkita pidempiä poissaoloja tissitakiaisesta ensimmäiseen vuoteen :D Eikä muualla maailmassa ole edes mahdollista imettää kauan, useita kuukausia tai jopa vuosia, sillä vanhempainvapaajärjestelmämme on ainutlaatuinen. Jps imeytys ei suju, niin silloin on kaikkien kannalta paras ratkaisu siirtyä pulloon. Säästyy äidin voimat ja lapsi on tyytyväinen saadessaan vatsan täyteen ja isäkin pääsee osallistumaan ruokailuhetkiin.