Ekat päiväkotikuulumiset ja sananen tulevaisuudesta
Naakkasemme aloitti päiväkodin viime viikolla. Tästä alkoikin jo hänen neljäs päiväkotivuotensa. Julkisuudessa on ollut paljon keskustelua päiväkodin sopivuudesta pienille, hoitajien ylikuormituksesta ja kaikesta mahdollisesta.
Rva:n on todettava, että ekan vuoden sairastelukierrettä lukuun ottamatta meillä on ollut todella hyvä kokemus päiväkodista. Vuorovaikutus on toiminut hyvin, hoitajat eivät ole vaihtuneet liikaa, ja Naakkamme "harrastuselämä" on hoitunut päiväkodin aktiviteettien kautta.
Tämä syksy on hieman erilainen. Koka lähipiiriämme vaivaa remonttibuumi, niin eikös Naakan päiväkotikin mennyt remonttiin (hometta) täksi syksyksi. Väistötilat löytyivät parin kilometrin päästä, jonne Naakka matkaa aamuisin autolla. Iltapäivisin, kun minä haen, matka kävellään.
Tutustuin alkuviikosta väistötiloihin (kaupungin tila), jotka vaikuttivat toimivilta, mutta olivat kyllä kieltämättä vähän karut. Naakkamme ei tästä häiriintynyt, hänen mielestään päiväkodin tilanvaihdos on vain hauska seikkailu.
Nyt tuntuu siltä, että ratkaisu on oikein toimiva. Mieli voi kyllä muuttua, kun paahdan rattaiden kanssa syksyn tuulissa ja sateissa (siksi pitää olla se sadetakki). Hienoa on myös, että ryhmät pysyvät yhdessä, eikä lapsia hajauteta eri päiväkoteihin.
Olisi suotavaa, että remontti valmistuisi suunnitellusti, sillä vuodenvaihteessa päiväkotitaipaleensa aloittaa meidän Touhi. Olisi mukavaa, jos hän saisi aloittaa siellä, missä päivähoitoa on tarkoitus jatkaakin. Lisäksi kahden lapsen kuljetus pukemisineen jne. helpottuisi, jos päiväkoti sijaitsisi 300 metrin eikä kahden kilometrin päässä.
Sananen tulevaisuudesta...sanaseni koskee koulumaailmaa. Olen hieman huolestuneena (ja asiantuntemattomana) seurannut vierestä koulumaailman uudistuksia, vaikka ne eivät vielä muutamaan vuoteen perhettämme kosketa.
Nyt trendi on, että poistetaan luokkahuoneet, ikäryhmärajat ja pulpetit. Rva:lle tuli muutoksista lukiessa mieleen, että onko niin, ettei nyt saa olla enää istumalla ja kuuntelemalla oppija, vaan kaikkien pitäisi olla menijöitä ja tekijöitä?
Tuntuu myös, että melusta ja vilinästä kuormittuvat olisi tässä muutoksessa unohdettu. Vilskeessä stressaantuvana rva on onnellinen, että oma peruskoulutaival pulpetteineen, kynineen ja luokkahuoneineen tuli käytyä jo aikaa sitten. Katsotaan, millaisessa koulussa aloittavat aikanaan opintiensä Naakka ja touhi (ekaluokkalaiset vuosimallia 2020 ja 2023).
Rva:n on todettava, että ekan vuoden sairastelukierrettä lukuun ottamatta meillä on ollut todella hyvä kokemus päiväkodista. Vuorovaikutus on toiminut hyvin, hoitajat eivät ole vaihtuneet liikaa, ja Naakkamme "harrastuselämä" on hoitunut päiväkodin aktiviteettien kautta.
Tämä syksy on hieman erilainen. Koka lähipiiriämme vaivaa remonttibuumi, niin eikös Naakan päiväkotikin mennyt remonttiin (hometta) täksi syksyksi. Väistötilat löytyivät parin kilometrin päästä, jonne Naakka matkaa aamuisin autolla. Iltapäivisin, kun minä haen, matka kävellään.
Tutustuin alkuviikosta väistötiloihin (kaupungin tila), jotka vaikuttivat toimivilta, mutta olivat kyllä kieltämättä vähän karut. Naakkamme ei tästä häiriintynyt, hänen mielestään päiväkodin tilanvaihdos on vain hauska seikkailu.
Nyt tuntuu siltä, että ratkaisu on oikein toimiva. Mieli voi kyllä muuttua, kun paahdan rattaiden kanssa syksyn tuulissa ja sateissa (siksi pitää olla se sadetakki). Hienoa on myös, että ryhmät pysyvät yhdessä, eikä lapsia hajauteta eri päiväkoteihin.
Olisi suotavaa, että remontti valmistuisi suunnitellusti, sillä vuodenvaihteessa päiväkotitaipaleensa aloittaa meidän Touhi. Olisi mukavaa, jos hän saisi aloittaa siellä, missä päivähoitoa on tarkoitus jatkaakin. Lisäksi kahden lapsen kuljetus pukemisineen jne. helpottuisi, jos päiväkoti sijaitsisi 300 metrin eikä kahden kilometrin päässä.
Sananen tulevaisuudesta...sanaseni koskee koulumaailmaa. Olen hieman huolestuneena (ja asiantuntemattomana) seurannut vierestä koulumaailman uudistuksia, vaikka ne eivät vielä muutamaan vuoteen perhettämme kosketa.
Nyt trendi on, että poistetaan luokkahuoneet, ikäryhmärajat ja pulpetit. Rva:lle tuli muutoksista lukiessa mieleen, että onko niin, ettei nyt saa olla enää istumalla ja kuuntelemalla oppija, vaan kaikkien pitäisi olla menijöitä ja tekijöitä?
Tuntuu myös, että melusta ja vilinästä kuormittuvat olisi tässä muutoksessa unohdettu. Vilskeessä stressaantuvana rva on onnellinen, että oma peruskoulutaival pulpetteineen, kynineen ja luokkahuoneineen tuli käytyä jo aikaa sitten. Katsotaan, millaisessa koulussa aloittavat aikanaan opintiensä Naakka ja touhi (ekaluokkalaiset vuosimallia 2020 ja 2023).
Minä ihmettelen myös kovasti näitä uudistuksia. En tajua miksi käsitteet "kuri" ja "järjestys" ovat jatkuvan demonisoimisen alaisina, etenkin kun ne jos mitä luovat turvaa. Aikuinen, ts. opettaja ei ole vain auktoriteetti, vaan henkilö johon lapset luottavat ja turvaavat. Myös selkeä tila tuntuu ajatuksena enemmänkin selkeältä ja turvalliselta, ei rajoitteena. Muistan myös miten oma pulpetti oli eräänlainen ylpeyden aihe, sillä se oli oma "reviiri". Edellisen työmaani kohderyhmä oli hieman varttuneempaa, mutta vaikka tiukoista säännöistä aluksi nuristiin, moni kiitteli jälkeenpäin ja koki rajat ja selkeyden todella positiiviksi asioiksi. Toinen nykytrendi uudistuksissa ylipäänsä lienee se, että uudistetaan kaikki eikä säilytetä, sitä mikä on hyväksi ja toimivaksi havaittu :D
VastaaPoistaEhkä tämä on sitä uudistamista uudistamisen takia :D No, täytyy toivoa, että koko juttu poikisi jotakin hyvää ja ihan uutta.
VastaaPoista