Myrskyn silmässä
Launtai-iltana oli jokunen hetki, jolloin rva tunti todella elävänsä...Päivä oli ollut mitä mainioin - olimme viettäneet sisareni ja ystävämme kanssa monta tuntia Lintsillä omassa ylväässä aikuisseurassamme.
Rva:n kotiinlähtö alkoi olla lähellä, ja tarkkailin sadetutkaa sekä soitin puolisolle. Koska taivas oli miltei kirkas (yhdessä suunnassa näkyi vähän tummaa), päätin, että kerkeän kotiin ennen ukkosia. Muu seurue jäi vielä Lintsille.
Kerkesin kävellä yhden kadunvälin, ja käännyin seuraavalle. Kun katsoin taakseni, koko taivas oli mustana. Aikaa lähdöstäni oli kulunut noin kaksi minuuttia. Kaivoin sateenvarjon laukustani. Sitten se repesi.
Vesi, tuuli ja salamat tulivat sillä vauhdilla, että eipä siitä sateenvarjosta ollut mitään hyötyä. Kastuin heti läpimäräksi, mikä oli ihan sivuseikka. Eteneminen kävi tuulen takia nopeasti sellaiseksi, että siihen sai käyttää todella voimaa.
Siinä vaiheessa totesin, että A) minulla on kotona puoliso ja lapset, B) en halua saada kaatuvaa puuta tai mitään muutakaan päähäni. Sivusilmällä näin taksin kaartavan yhden talon pihaan. Toimin, ja menin seurueen siivellä rappuun.
Soitin sieltä puolisolle, joka oli helpottunut suojaan pääsystäni. Hän selvitti tilannetta, ja totesi, että sade ja salamointi jatkuvat vielä pitkään. Minä olin saanut toistaiseksi tarpeekseni ulkoilmasta, ja soitin yhtä ovikelloa. Minulle avattiin, ja kerrottiin ystävällisesti, mihin osoitteeseen voisin tilata taksin :)
Pääsin kotiin. Myös muun Lintsi-päivän seurueen kotimatka sujui ihan hyvin.
Myrsky olikin aikamoinen. Se kaatoi puita sekä meidän kulmilta että erityisesti lähimetsästä. Puita kaatui myös sähkölankojen päälle, ja vaurioita on korjattu koko viikko. Pääasiassa elämä kuitenkin normalisoitui ensimmäisen vuorokauden aikana.
Jälkeenpäin kuulin, että rajuimmat ukkoset tulivat juurikin rannikkoseudulle. Ukkosen jälkeenkin meilläpäin on ollut lämmintä ja kosteaa, joten ehkäpä ukkosia saadaan lisääkin, mutta ei ihan lauantaisen kaltaisia.
Lähimetsässä oli paljon raivaamista:
Rva:n kotiinlähtö alkoi olla lähellä, ja tarkkailin sadetutkaa sekä soitin puolisolle. Koska taivas oli miltei kirkas (yhdessä suunnassa näkyi vähän tummaa), päätin, että kerkeän kotiin ennen ukkosia. Muu seurue jäi vielä Lintsille.
Kerkesin kävellä yhden kadunvälin, ja käännyin seuraavalle. Kun katsoin taakseni, koko taivas oli mustana. Aikaa lähdöstäni oli kulunut noin kaksi minuuttia. Kaivoin sateenvarjon laukustani. Sitten se repesi.
Vesi, tuuli ja salamat tulivat sillä vauhdilla, että eipä siitä sateenvarjosta ollut mitään hyötyä. Kastuin heti läpimäräksi, mikä oli ihan sivuseikka. Eteneminen kävi tuulen takia nopeasti sellaiseksi, että siihen sai käyttää todella voimaa.
Siinä vaiheessa totesin, että A) minulla on kotona puoliso ja lapset, B) en halua saada kaatuvaa puuta tai mitään muutakaan päähäni. Sivusilmällä näin taksin kaartavan yhden talon pihaan. Toimin, ja menin seurueen siivellä rappuun.
Soitin sieltä puolisolle, joka oli helpottunut suojaan pääsystäni. Hän selvitti tilannetta, ja totesi, että sade ja salamointi jatkuvat vielä pitkään. Minä olin saanut toistaiseksi tarpeekseni ulkoilmasta, ja soitin yhtä ovikelloa. Minulle avattiin, ja kerrottiin ystävällisesti, mihin osoitteeseen voisin tilata taksin :)
Pääsin kotiin. Myös muun Lintsi-päivän seurueen kotimatka sujui ihan hyvin.
Myrsky olikin aikamoinen. Se kaatoi puita sekä meidän kulmilta että erityisesti lähimetsästä. Puita kaatui myös sähkölankojen päälle, ja vaurioita on korjattu koko viikko. Pääasiassa elämä kuitenkin normalisoitui ensimmäisen vuorokauden aikana.
Jälkeenpäin kuulin, että rajuimmat ukkoset tulivat juurikin rannikkoseudulle. Ukkosen jälkeenkin meilläpäin on ollut lämmintä ja kosteaa, joten ehkäpä ukkosia saadaan lisääkin, mutta ei ihan lauantaisen kaltaisia.
Lähimetsässä oli paljon raivaamista:
Huh, johan oli hurja tarina! Onneksi pääsit turvallisesti kotiin. Meilläpäin ei myrskynnyt.
VastaaPoistaKyllä pääsin :) , mutta jälkeenpäin hirvitti, kun näin sen kaatuneiden puiden määrän.
PoistaSe oli kyllä aikamoinen myräkkä!
VastaaPoista