Lavan seudulla

On perjantaiaamu, ja rva on jälleen menossa fyssarille! Blogini pohjautuu whiplash-vammaan, siitä toipumiseen ja sen kanssa elämiseen. Koska rva elää muutenkin ja tykkää kirjoittaa, blogissani on usein kirjoituksia muustakin.

Tämä kirjoitus palaa keskeisen asian äärelle. Rva kokee hieman ärsyttävänä, että on kohta vuosikymmen vammautumisen jälkeen edelleen saman asian äärellä - siis vamman jälkitilan, mutta myös hoidon suhteen.

Nykysysteemi fyssareilla tuntuu olevan, että ensin kuntoutetaan, sitten vasta tutkitaan, jos tutkitaan ollenkaan. Sehän on mainio tapa, jos fyssarin oletus vamman syistä osuu heti oikeaan. Rva:lla meinaa maltti loppua, kun nyt on kuukausi junnattu ekan tapaamiskerran harjoitusliikkeissä, jotka eivät tietenkään auttaneet.

Lavan seudulla on rva:n mielestä jokin vinossa, siis oikean lavan. Muut kehon osat reagoivat hyvin tai ainakin kohtalaisesti voimaharjoitteluun, mutta pistävä kipu lavan alueella jatkuu. Onkohan siellä kaikki kohdallaan, rva pohtii, mutta ei saa asiaan vastausta.

Rva ei osaa paikantaa kipua, ehkäpä se kuitenkin sijoittuu enemmän sisä- kuin ulkosyrjälle. Tämä ongelma on ollut olemassa "alusta" asti, vaikka en oikein ymmärrä, miten lavan seutu voi sattua, jos niska sattuu.

Moni on ollut sitä mieltä, että kaikki lavan kivut tulevat rintarangasta. Mutta, eikös kivun pitäisi tulla myös vasemmalle puolelle? Ei tietenkään välttämättä. Vasemman lavanseudun ansiosta rva mös tietää, miltä normaali tilanne tuntuu.

Voi olla, että kyse on ns. siirrotuksesta, eli lapa ei ole vakaasti paikallaan, vaan lähtee mukaan vääriin liikkeisiin, minkä vuoksi lihakset ovat jäykkinä ja kipeinä. Lapaa ja sen asentoa voi onneksi treenata harjoituksin, eli harjoituksia jälleen.

Sitten toisiin asioihin, kuten päivän säätilaan. Rva on alkanut tulla tulokseen, että on aika ostaa sadetakki. Varsinkin, kun Naakan päiväkoti sijaitsee huomisesta lähtien pidemmän matkan päässä, ovat yhdistelmä rattaat & sateenvarjo todella ärsyttävä.

Kyseinen vaatekappale löytyi rva:lta aikoinaan, nyt se on jäänyt auttamattomasti pieneksi. Syy: se on lasten 154-senttinen sadetakki! Rva:lle se päätyi, kun entinen naapurintyttö selvitti lapsuuden vaatteitaan kotoa muuttaessa.

Siinä kohtaa rva oli vielä pienikokoinen (en ole jätti vieläkään, mutta en todellakaan pieni), että sadetakki palveli monet vuodet. Viime keväänä totesin, etten mahdu sadetakkiin myöhemminkään, joten nyt täytyy ostaa uusi.

PS: Eilen täytti Touhi-rakkaamme 1 vuotta. Rva kirjoittaa Touhi-aiheisen postauksen piakkoin!

Kommentit

  1. Minä olen myös tapellut oikean lavan kestojumin kanssa ja sen aiheuttajaksi paljastui viisi rintarankanikamaa siltauttava spondyloosi. Liikkuvuus on menetetty näiden nikamien osalta, osittain luutunut nikamarakenne ei jousta kuin vasemmalta puolelta. Lavassa on jatkuva kiristys ja pistävä puukkomainen tunne.

    VastaaPoista
  2. Hyvä että löytyi, mutta kurjaa, että liikkuvuutta ei enää ole :( Miten kauan kesti, että aiheuttaja löytyi? Koen itse hankalana, kun mihinkään kuvauksiin on niin hankala päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menihän tuon löytymisessä vuosia, ongelma on peruja ajalta, jolloin lapset olivat kanteluiässä. Kukaan ei oikein ottanu rintarangan ongwlmia kuuluviin korviinsa vaan aina käskettiin jumpata. Ortonin työ- ja toimintakykytutkimuksessa fysiatri vihdoinkin laittoi minut rintarangan röntgeniin ja siitä paljastui ongelman ydin. Vaikea jumpata vetreämmäksi aluetta joka on luutunut.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys