Road trip Suomi - juuri paluun jälkeisiä tunnelmia
Helou! Niskaset palasivat Suomi-roadtripiltä myöhään eilen illalla. Kiersimme viikon Suomea (olemme ajastamme edellä, aloitimmehan nyt suositun kotimaanmatkailumme jo viime vuonna ;)
Päivä on käynnistynyt hieman hitaasti, saavuimme eilen kotiin puolen yön kieppeillä, rva pääsi nukkumaan klo 02.00. Matka oli onnistunut, näimme taas valtavasti sellaista, jota emme ole ennen nähneet.
Pohjoisimmillaan kävimme Kemijärvellä, itäisimmät seudut olivat rajan pinnalla Kainuussa. Itse tykästyin varsinkin Kainuuhun, jossa en ole ennen käynyt.
Lapset kulkivat mukana jo tietyllä tavalla tottuneesti, vaikka onhan se melkoista härdelliä, kun kaksi pikkuapinaa pitää huoltaa poikkeusoloissa. Uusi kokemus saatiin myös matkalla sairastumisesta, mutta siitä kerron lisää myöhemmin.
Vielä hieman ennen Helsinkiä laskeskelin ajokilometrejämme - asuntoauto taittoi noin 2500 kilometrin matkan viikon aikana. Jos ei muuta, niin ainakin totesimme jälleen kerran, että Suomi on pitkä maa, jonka maisemat ovat näennäisesti lähinnä metsää...todellisuudessa pinnanmuodot ja näkymät vaihtelevat todella paljon.
Otin nyt kerrankin matkalla sellaisen linjan, että syön maltillisesti. Tämä onnistui suurimmaksi osaksi - muiden nauttiessa jälkiruokia otin yleensä vain kahvin. Suomussalmella söin kuitenkin letun hillolla Hiljaista kansaa katsellessani.
Kroppani ei tykännyt matkasta yhtään, mikä oli odotettavissa. Noidannuoli sentään parani matkan varrella. Tuleville matkoille pitäisi kyllä keksiä verryttelyä ja jumppaa, istuminen ja vähäinen liikkumatila eivät ole pidemmän päälle hyvä juttu, vaikka käveltyä tulikin.
Toisin kuin edellisellä matkalla, kerkesin geokätköillä siellä täällä. Koko matkan aikana löytyi yhteensä 8 geokätköä. Lapset ovat vielä niin pieniä, että haittaavat muun muassa tätäkin harrastusta ;) , muuten olisin rämpinyt kätköillä ties missä.
Koska lapset eivät vielä osaa vaatia, emme menneet yhteenkään puuha- tai huvipuistoon. Itse asiassa, emme juuri poikenneet edes leikkikentillä. Toki tämä konsepti saattaa vuosien mittaan muuttua, mutta en ainakaan itse haluaisi kokonaan luopua siitä, mitä tykkään matkoilla tehdä.
Perehdyimme todella monenlaisiin kohteisiin ja varsinkin itärajan pinnassa kohtasimme paljon Suomen sotahistoriaa. Tämä oli mielenkiintoista oikeastaan meille kaikille, pieni historian kertaus ei siis näyttänyt olevan kenellekään pahasta.
PS. Kirjoitan seuraavissa postauksissa lisää matkasta jollakin tavalla, jota en ole vielä päättänyt.
PPS. Matkalla tuli taas fiilis, että olisi kivaa asua jonkn aikaa pohjoisessa.
PPPS. Asuntoautoilu lasten kanssa on positiivisella tavalla hankalaa, ja ajatukset todellakin irtoavat normaaliarjesta.
Päivä on käynnistynyt hieman hitaasti, saavuimme eilen kotiin puolen yön kieppeillä, rva pääsi nukkumaan klo 02.00. Matka oli onnistunut, näimme taas valtavasti sellaista, jota emme ole ennen nähneet.
Pohjoisimmillaan kävimme Kemijärvellä, itäisimmät seudut olivat rajan pinnalla Kainuussa. Itse tykästyin varsinkin Kainuuhun, jossa en ole ennen käynyt.
Lapset kulkivat mukana jo tietyllä tavalla tottuneesti, vaikka onhan se melkoista härdelliä, kun kaksi pikkuapinaa pitää huoltaa poikkeusoloissa. Uusi kokemus saatiin myös matkalla sairastumisesta, mutta siitä kerron lisää myöhemmin.
Vielä hieman ennen Helsinkiä laskeskelin ajokilometrejämme - asuntoauto taittoi noin 2500 kilometrin matkan viikon aikana. Jos ei muuta, niin ainakin totesimme jälleen kerran, että Suomi on pitkä maa, jonka maisemat ovat näennäisesti lähinnä metsää...todellisuudessa pinnanmuodot ja näkymät vaihtelevat todella paljon.
Otin nyt kerrankin matkalla sellaisen linjan, että syön maltillisesti. Tämä onnistui suurimmaksi osaksi - muiden nauttiessa jälkiruokia otin yleensä vain kahvin. Suomussalmella söin kuitenkin letun hillolla Hiljaista kansaa katsellessani.
Kroppani ei tykännyt matkasta yhtään, mikä oli odotettavissa. Noidannuoli sentään parani matkan varrella. Tuleville matkoille pitäisi kyllä keksiä verryttelyä ja jumppaa, istuminen ja vähäinen liikkumatila eivät ole pidemmän päälle hyvä juttu, vaikka käveltyä tulikin.
Toisin kuin edellisellä matkalla, kerkesin geokätköillä siellä täällä. Koko matkan aikana löytyi yhteensä 8 geokätköä. Lapset ovat vielä niin pieniä, että haittaavat muun muassa tätäkin harrastusta ;) , muuten olisin rämpinyt kätköillä ties missä.
Koska lapset eivät vielä osaa vaatia, emme menneet yhteenkään puuha- tai huvipuistoon. Itse asiassa, emme juuri poikenneet edes leikkikentillä. Toki tämä konsepti saattaa vuosien mittaan muuttua, mutta en ainakaan itse haluaisi kokonaan luopua siitä, mitä tykkään matkoilla tehdä.
Perehdyimme todella monenlaisiin kohteisiin ja varsinkin itärajan pinnassa kohtasimme paljon Suomen sotahistoriaa. Tämä oli mielenkiintoista oikeastaan meille kaikille, pieni historian kertaus ei siis näyttänyt olevan kenellekään pahasta.
PS. Kirjoitan seuraavissa postauksissa lisää matkasta jollakin tavalla, jota en ole vielä päättänyt.
PPS. Matkalla tuli taas fiilis, että olisi kivaa asua jonkn aikaa pohjoisessa.
PPPS. Asuntoautoilu lasten kanssa on positiivisella tavalla hankalaa, ja ajatukset todellakin irtoavat normaaliarjesta.
Käytimme aikanaan matkoilla konseptia lasten päivä-aikuisten päivä jne.
VastaaPoistaTuo on varmasti viisasta! Tai joka toinen kohde lapsille, joka toinen aikuisille jne...ja toki suuri osa kohteista voi olla sellaisia, joissa molemmat viihtyvät yhtälailla. Näiden minun jälkeläisteni suosikkiasia asuntoautomatkoilla on toistaiseksi autossa asuminen ja huoltikoilla vierailu :D
Poista