sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Kevät keikkuen tulevi

Heräsin tänä aamuna yläselkä täysin jumissa. Syy: uinti. Tykkään todella paljon jokaviikkoisesta kilometrin uintireissustani. Koska meillä ei ole saunaa kotona, ilo on kaksinkertainen. Nautinnollista yhtä kaikki.

Kaikenlainen lihaskuntoharjoittelu auttaa yleensä, mutta ei aina. Joskus jumi on vain sellainen, ettei sille oikein mitään voi. Se taas täytyy hyväksyä, jos aion kehossani pysyä. Jonkinlaisella verryttelyllä aloitan, kunhan saan kupillisen kahvia juotua :) 

En ole oikeastaan vielä kerennyt miettiä kovin paljon kevättä ja kesää - siis mitä nimenomaan vuodenajan vaihtuminen tarkoittaa käytännössä. Koska meidän kulmilla on varjoisissa paikoissa vielä monta kymmentä senttiä lunta, mukaan lukien puutarhapalstani, asia ei ole tuntunut ajankohtaiselta.

Kuitenkin, ison multakuorman pitäisi tulla puutarhapalstoille ensi viikonloppuna. Siinä on vähän logistista ongelmaa, mutta ehkäpä se multa lumen päälle kärrättynäkin jossakin vaiheessa asettuu, kun lumi ja jää joskus sulaa.

Varmaan kirjoituksestani voi arvata, että mitään ei ole vielä taimina itämässä, vaikka maissit ja tomaatit olen suunnitellut, kuten edellisinäkin vuosina. Lehtikaali olisi kiva, mutta jotakin hullua minulle kävi sen kanssa viime vuonna.

Ehkäpä voisin aloittaa psoressin ikkunalaudaltani. Viime vuodesta taitaa olla vielä joitakin siemeniä jäljellä. 

Tänään tapaan kuitenkin lähisukuani pääsiäisen vieton merkeissä. Olen opiskelun takia laiminlyönyt tasapuolisesti kaikkia, mukaan lukien omat lapseni. Tämä jatkuu vielä ainakin kuukauden, mutta sen jälkeen pitäisi helpottaa.

Lapset ovat kuitenkin viettäneet varsin hyvää pääsiäistä: he ovat päässeet muun muassa tivoliin. Itsekin olisin todellakin halunnut lähteä, mutta on ollut pakko valita toisin. Yhden päivän voin kuitenkin minäkin irrottaa työnteosta.

PS. Uintini nopeus on kasvanut kivasti harjoittelun edetessä. Eilen olin kuitenkin niin väsynyt, että otin reissun rentoutumisen kannalta ja uin oikein hitaasti.

PPS. Toisaalta puutarhapalsta-asiat stressaavat hieman, koska kaikenlaista työtä on jo valmiiksi niin paljon. Toisaalta homma innostaa pitkän ja jäisen talven jälkeen.

PPPS. Menin eilen ilman maskia Prismaan - oli ihanaa, kun rillit eivät huurtuneet.


Kuva on lainattu Wikipediasta


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Taimitarhalla ja onnettomuus

Alan vanhetessani osoittaa merkkejä puutarhahulluudesta - no en ihan, puutarhapalstaani kuvaa parhaiten sana "mummolan takapiha"....