Rouva Niskanen

Kirjoitin juuri hakemuksen Kela-korvattavaan kuntoutuspsykoterapiaan. Katsotaan, saanko tuen vai köyhdynkö taas. Ainakin tuettomuus lyhentää terapia-aikaani huomattavasti. No, olen nyt tehnyt kaikkeni asian eteen. Toivottavasti vähään aikaan ei tarvitse kirjoittaa yhtään hakemusta tai käydä läpi keskusteluita. Olen viime viikkoina käynyt läpi työhaastattelun (sekä yksilö- että ryhmä-sellaisen) ja aiemmin kirjoittanut tarvittavat hakemukset todistuksineen. Lisäksi olen ollut työpaikan keskustelussa esimiehen kanssa, päiväkodin keskustelussa (Touhin "kouluunlähettämiskeskustelu"). Olen myös keskustellut neuvolan kanssa asioista, joita Touhilla havaittiin ja jatkohoidosta (ei käsittääkseni mitään vakavaa).  Koen suhteellisen raskaina, kun lukuisia isoja asioita täytyy käsitellä suullisesti tai kirjallisesti. Toivonkin oikein keskustelutonta lähitulevaisuutta :D  Kävin eilen puutarhapalstalla kääntämässä vähän maata. Se tuntui mukavalta. Vaikka onkin ollut kuivaa, lumien sulami

Naakka kävi toissapäivänä nuorisotaloll a ensimmäistä kertaa <3 Nutalla oli ollut kuulemma tosi kivaa (pikkuveli luuli että puhutaan Nutellasta), ja sinne pitää päästä mahdollisimman pian uudestaan. Ilmoittautumislomakkeeseen piti laittaa näppärästi ettei ole "tyttö" tai "poika" vaan "en halua määritellä" :D  Meillä Nuta on lähellä - ehkä 200 metrin päässä omasta kotiovesta, eikä ratikkakiskoja tarvitse ylittää. Lapsen voi siis päästää Nutalle hyvin mielin. Siellä on klo 15 - 17 pienempien vuoro, mikä tarkoittaa käsittääkseni 3 - 6-luokkalaisia.  Naakasta on selvästi viime kuukausina tullut vähän isompi tyttö. Hän kaipaa aikaa yksin, ja toisaalta viettää aikaa ulkona kavereiden kanssa. Sitten hän haluaa välillä olla pienempi tyttö ja olla lähellä. Onneksi hän vielä leikkii. Tämä kaikki on kasvua ja kypsymistä. Se tuntuu mielestäni hienolta, mutta välillä myös haikealta. Tuntuu että vastahan me selvisimme taaperoajan haasteista, ja nyt otamme vastaan tie

On ollut mukavaa huomata , kuinka olen tänä vuonna viimeinkin pistänyt aikatauluni tietyllä tavalla remonttiin: viikosta pitää löytyä aikaa, jolloin saan tehdä asioita, joista pidän tai olla tekemättä mitään erityistä.  Käyn nyt kerran viikossa pilateksessa ja kerran viikossa kuntosalilla (vaihdoin tähän uinnista, kun kroppa rupesi temppuilemaan uinnin suhteen). Saan työpaikkani kautta alennusta tietyistä paikoista, kuten uimahallin kuntosalilta. Olen huomannut nyt, että tykkään väsyttää lihaksiani säännöllisesti. En kuitenkaan tykkää olla liian tosissani kuntosalitreenin kanssa. Takaraivossa kaikuu hieman, kuinka paremman kunnon saavuttaisi vasta 2-3 salikerralla, mutta kaikukoon. Kun Pilateksessa keskitytään ja otetaan huomioon syvät lihakset, salilla meno on astetta rouheampaa. Luultavasti tämä on fiksua - ainakin se on hauskaa :)  Minä olen luultavasti sairastanut jonkinlaista ahdistuneisuushäiriötä suuren osan elämästäni. Se pysyy aisoissa, kun elämä ei ole liian kiireistä eikä m

Kävin Touhin keskustelussa , jossa todettiin, että Touhin voi lähettää kouluun ilman erityisiä huolia. Touhilla oli kevään aikana yksi takapakki, hyvän ystävän muutto toiselle puolelle Suomea. Touhi on ikävöinyt kyseistä ystävää ja se on vaikuttanut hänen olemiseensa eskarissa. Varhaisen lapsuuden ystävät - meidän pikkupaikkakunta oli lapsuuteni aikaan kasvualuetta, joten lapsia pikemminkin muutti paikkakunnalle kuin lähti sieltä pois. Itse asiassa, en muista kenenkään ystäväni muuttaneen toisaalle silloin kun olin Touhin ikäinen. Nykyiseltä asuinalueeltani muuttaa pois väkeä tasaiseen tahtiin, mutta enemmän muuttaa tänne. Täältä muutetaan pois eri syistä - suurin syy on isomman asunnon hankkiminen, mutta jotkut haluavat myös pikkupaikkakunnalle ja luonnon lähelle. Tämä oli Touhin ystävän muuttosyy. Touhi sai soittaa ystävälleen, ja tämä oli molemmille pojille iloinen asia. Kaikesta huolimatta luulen, että yhteydenpito ei kovin pitkään jatku. Eskarilaisen ystävät ovat samassa ympäristö

 Hain tänään huppariasuisen Touhin eskarista. Hän oli intoillut jo iltauutisten säätiedotuksesta asti, että tänään on iltapäivällä lämmintä ja ei tarvitse pukea takkia päälle. Huppari piti oikein pakkaamalla pakata reppuun :)  Muistan itsekin lapsuuden huhtikuita, kun sattui lämpimiä säitä. Meillä taisi olla aika tarkat säännöt lapsuuteni kodissa, että pipoa, huivia ja käsineitä piti pitää viimeiseen saakka. Taisin salaa sitten niitä riisua, kun vanhempien silmä vältti. Täytyy sanoa, että Naakasta en edes tiedä. Hän pukee aina varmuuden vuoksi paljon päälle, toivottavasti liian kuumat vaatteet ovat repussa eivätkä jossakin pihalla... Olen itsekin nauttinut, kun vaatetusta on voinut keventää. Lontoossa saimme pienen varaslähdön kevääseen, mutta nyt on meilläkin täällä lämmintä. Jos tällainen sää jatkuu ja sataisi (yäk, katupöly), alkasi ulkosalla kunnolla vihertää. Sain keskiviikkoiltapäivänä ihanan uutisen: sain vakituisen työpaikan! Minullahan on melkein viiden vuoden alanvaihtopros

 Viimeinen kokonainen Lontoo-päivä alkoi tuttuun tapaan monipuolisella aamiaisbuffetilla. Totesin kokeilleeni englantilaista aamiaista jo tarpeeksi, joten oli aika siirtyä mannermaiseen ;) Meillä oli luvassa London Aquarium, eli ei kun taas metroon. Lapset muuten älysivät Lontoon cityn väkimäärän nähtyään pysyä oikein tiukasti käsi aikuisen kädessä, eli homma meni sen osalta jopa paremmin kuin kuvittelin. Minkäänlaisia vaaratilanteita ei matkalla onneksi sattunut. Lontoon akvaario oli hieno. Se ei sinänsä ollut kovin paljon erikoisempi kuin oma Sealifemme, mutta kaikkea oli enemmän, lajejakin. Akvaariot näyttivät hyvin hoidetuilta eikä ruuhkaa ollut niin paljon kuin vahakabinetissa ensimmäisenä päivänä. Naakka halusi kasvomaalauksen & kiuskoristeen ja sai sellaiset. Touhi oli vähän väsynyt eikä halunnut kasvomaalausta, mutta jaksoi kuitenkin kiertää näyttelyn. Akvaarion pihalta pystyi muuten katselemaan London Eye-maailmanpyörää sekä muun muassa Big Beniä. Menimme minun toiveesta

Meillä oli hotellissa oikein monipuolinen aamiainen - jopa nirsolle esikoiselle löytyi ruokaa ;) Aamiaisella sai sekä perinteistä englantilaista aamiaista että sitä mannermaisempaa. Minä maistelin kaiken läpi - nakit ja sen sellaiset eivät tosin uppoa aamulla, joten skippasin. Paahtoleivän papuineen kokeilin kuitenkin ensimmäisenä aamuna. Lähdimme seikkailemaan pitkin Lontoota. Ensimmäinen etappimme oli Madame Tussaud`s. Se sattui sijaitsemaan "samalla kadulla" kuin hotellikin, tosin 2,5 kilometrin päässä. Otimme kaksikerroksisen bussin. Se oli lapsista äärettömän hauskaa, toki hupia myös aikuiselle. Olipas ihanaa, kun olimme hivenen liian aikaisin paikalla. Menimme kävelemään Regent`s Parkiin. Puutarhahulluuteni pääsi hieman valloilleen, ja meinasin jo henkisesti sivuutttaa vahakabinetin tutkiakseni puistoa. Narsissit ja muutkin kevätkukat kukkivat, sorsilla oli poikaset ja sää oli täydellinen. Vahakabinetti oli sekä upea että pieni pettymys. Jengiä oli aivan valtavasti. K

Tekniset ongelmat jatkuvat - oma kannettavani ei edelleenkään ole toimintakunnossa. Siksi myös blogissa on ollut hiljaista. Kokeilen vielä, josko vanhan koneen saisi korjattua. Nyt näyttää sen suhteen melko toiveikkaalta. Me reissasimme Lontooseen ja selvisimme sieltä hyväkuntoisina takaisin :) Siitä riittää kerrottavaa useampaankin postaukseen. Nyt on hieman väsynyt viikko takana - käsillä on suurehkoja muutoksia ja minun on pitänyt panostaa asioihin todella paljon verrattuna normaaliin. Siitäkin kirjoitan myöhemmin enemmän. Selvisin lentämisestä lentopelosta huolimatta - rauhoittavan lääkkeen voimin. Se onkin ainoa tilanne, jossa sellaisia tarvitsen. Koneessa join oikein paljon kahvia. Naakka jännitti menolentoa kovasti, varsinkin sitä osaako niellä oikein jos korvat menevät lukkoon <3 Touhille olisi ollut ikkunapaikka, mutta hän ei menolennolla vielä uskaltanut istua ikkunan vieressä. Sammutin vanhanaikaisena ihmisenä matkapuhelimeni lennon ajaksi ja lueskelin osan matkasta kirj

Olen nyt puolentoista vuoden ajan käynyt uimassa lähes joka viikko. "Treeni" ei sisällöllisesti ole kovin monipuolinen - uin joka kerta kilomertin. Mennessä saunon normisaunassa ja tullessa höyrysaunassa, jos se lasketaan vaihteluksi :D  Alussa olin varmaankin hitain kuntouimareista, nyt tuntuu, että olen nopeimpien joukossa. Ei minulla mitään erityistä tekniikkaa ole, mutta varmaankin voima on kasvanut ja olen muutenkin kehittynyt. Se tuntuu mukavalta, tai tuntui. Olen tämän vuoden aikana alkanut saada virtsatietulehduksen oireita. Välillä niitä tulee enemmän, välillä vähemmän. Välillä oireet katoavat. Olen tästä syystä joutunut tekemään ikävän päätöksen ja jättänyt uinnin tauolle/vähemmälle. Jotakin täytyy kuitenkin tehdä. ..tai jotakin on kiva tehdä :) Niinpä hankin kymmenen kerran kortin uimahallin kuntosalille. Se onkin lievästi sanottuna suunnanmuutos, kävin kuntosalilla viimeksi vuonna 2014.  Koska minulla oli silloin personal trainerin tekemä ohjelma, en mennyt tilan

Ruuhkavuodet - aihe jatkuu ...ajattelin nyt listata, millaisia asioita haluan kiireestä huolimatta säilyttää elämässäni ja myös lasteni elämässä. Ehkä nekin osaltaan lisäävät kiirettä, mutta niistä ei siitä huolimatta luovuta. Toki aina ei ehdi kaikkea. Ensimmäinen on ystävien näkeminen - ihan kasvokkain. Meillä on tällä viikolla ollut kahtena päivänä ystäviä kylässä. Molemmat ovat ns. vanhoja ystäviä ja myös samalla lastemme kummeja. Kyläilyperiaate on myös tuttu kaikille - meidän kotiin tullaan siinä tilanteessa, jossa sillä hetkellä olemme. Erikseen ei tehdä pikasiivouksia tms. Innostuin kuitenkin nakkikeiton lisäksi leipomaan sämpylöitä ja valmistamaan mansikkarahkaa. Hyvin kelpasi kaikille.  Jos mietin, olen ehkä harrastanut itse kylässä käymistä hieman vähemmän. Se on johtunut ja johtuu vielä edelleenkin osittain siitä, että minua tarvitaan kotona henkilönä, joka esimerkiksi järjestää ruuan pöytään ja käy kaupassa...toki on myös seurana. Tätä aluetta haluan kyllä kehittää, ja kyl