Rouva Niskanen

Viikkomme vierailijoiden kanssa on lähtenyt oikein hyvin käyntiin. Mahdumme kuin mahdummekin tänne kaksioomme, ja olemme jo ehtineet mm. kävelykierrokselle ympäri Helsinkiä. Karjalanpiirakat (Rainbow-pakasteet) ovat maistuneet ja kraavilohi on jo melkein loppu. Olin oikein iloinen, kun myös minä kykenin ottamaan osaa Helsinki-kierrokselle. Nykyisin tällaiset kierrokset ovat silkkaa turismia minullekin - niin vähän kun kävellen liikun nykyään huvikseen paikasta toiseen. Nyt puoliso lähti vieraiden kanssa retkelle Suomenlinnaan ja minä jäin kotiin. Suunitelmissa on siivoamista ja ruuanlaittoa. Vaikka nämä ovatkin tärkeitä toimia, olisin toki lähtenyt retkelle, mikäli olotilani olisi sallinut. Eilinen kävely melkein tappoi niskan, joten tänään on pakko ottaa rauhallisesti. Ystäväni kanssa juttu luistaa aivan samalla tavalla kuin kaksi vuotta sitten (huonolla englannilla mutta hyvällä kommunikoinnilla). Vieraita kieliä pitäisi ehdottomasti käyttää useammin, muutenkin kuin kirjallises...

Eloyö on jo hyvin tumma, kävin juuri kaupassa hakemassa maitoa, joka aiemmin unohtui. Olemme puolison kanssa melkein lähtöasemissa. Noin 20 minuutin kuluttua suuntaamme Helsinki-Vantaalle. Lento Frankfurtista tuo mukanaan kaksi odotettua vierasta. Ystäväni ja hänen veljensä ovat tulossa Suomen-visiitille. Tämän ystävän kanssa me tapaamme aivan liian harvoin - hän asuu Etelä-Saksassa. Näimme viimeksi, kun teimme puolisoni kanssa automatkan Keski-Eurooppaan vuonna 2010.  Vaikka viikosta tuleekin vauhdikas, ei tämä visiitti hermostuta minua etukäteen. Minulla oli sairauteni jo, kun kävimme viimeksi ystäväni luona, joten hän on tietoinen tilanteestani. Olemme puolison kanssa sopineet, että hän on tämän viikon retkivastaava ja minä pääkokki!  Aiomme viikon aikana oleilla sekä täällä kaupungissa että maaseudulla. Odotan innnolla, että pääsen seuraamaan, mitkä asiat muodostuvat elämyksiksi ja mitkä taas eivät. On virkistävää viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka näkevät ul...

Olen varmasti jo aiemminkin maininnut, kuinka hankalaa syöminen pöydän ääressä tämän niskan kanssa on. Se on hankalaa kahdesta syystä, jotka ovat huimaus ja asento-ongelma. Jälkimmäinen tarkoittaa kohdallani sitä, etten meinaa millään jaksaa pysyä siinä istuma-asennossa. On oikeastaan hassua, että yleisesti toitotetaan, kuinka tärkeää on tehdä muutakin kuin istua. Minäpä se ainakin teen kaikkea muuta kuin istun! Joka tapauksessa, joitakin päiviä sitten valmistin ruokaa, paistettuja silakoita ja keitettyjä perunoita. Sitten sain päähäni, että nyt istummekin vaihteeksi pöydän ääressä. Aloin suorastaan kattaa pöytää. Meille pöydän ääressä syöminen on erikoista - kaksin ollessa tulee useimmiten syötyä sohvalla istuen. Minulle se sohvalla istuminen on niskan kannalta kaikkein helpointa, kun ei tarvitse pitää minkäänlaista ryhtiä yllä (kuulostanee kamalalta) tai kärsiä siitä huimauksesta. Istuminen kun sattuu kohdallani olevan se asia, johon whiplash on eniten vaikuttanut. Palatkaamm...

Muutama viikko sitten keksimme (tai minä keksin) ex tempore, että voisimme tehdä päivämatkan Kotkaan. Olen kyllä joskus käväissyt kyseisessä kaupungissa, mutta vain ohimennen.Tästä reissusta kirjoitan mielelläni, koska minulla oli siellä poikkeuksellisesti melko hyvä olo koko päivän ajan. Pääkohteemme oli itämeriakvaario Maretarium, jossa olin halunnut vierailla jo monen vuoden ajan, ja mm. niskavamma on visiitin estänyt. Itämeriakvaario oli mielenkiintoinen kokemus, sillä olen vieraillut pääasiassa lämpimien vesien Akvaarioissa. Tässä akvaariossa vesi nostetaan kuulemma merestä ja se kulkee isojen hiekkasuodattimien läpi ennen kuin siirtyy akvaarioon. Yläkuvan allas oli iso. Etualalla on sampia, ja kyllä sieltä tankista paljon muutakin löytyi, kuten pieniä rapuja.  Akvaario alkoi lattiatasosta, joten kuvatakseen piti kyykistyä.  Tämä kuva on isosta itämerialtaasta. Siellä oli jo näin loppukesästä paljon levää, sillä altaan yläosaan pääsee aurinko paist...

Tänään marsuille kuuluu sellaista, että niiden aamiainen oli isäntäväen puolelta harvinaisen huonosti hoidettu. Lähikaupassa ei ollut porkkanaa, joten oli pakko tarjota omenaa. Nipsu pureskeli omenaansa vähän ja jätti sen melkein koskemattomana lattialle. Nasu nyrpisteli omenaraasteelle ja teki sen jälkeen "nipsut". Molemmat painelivat tiehensä tyrmistyneinä. Illalla tarjottu omena olisi luultavasti kelvannut. Porkkana taas on aamuruokaa. Tomaattia ei saa tarjota häkkiin, koska se syödään häkin ulkopuolella...Tyhmiä nämä eivät todellakaan ole - erittäin hyvämuistisia pikemminkin. Nasu ja Nipsu alkavat yleisesti ottaen olla kuin kaksi vanhaa varista. Leikkiminen ei enää paljon kiinnosta, syöminen ja nukkuminen sitäkin enemmän. Rutiineista pidetään kiinni. Nasun sukupuolivietti on sentään entisellään... Nasulle kuuluu siinä mielessä hyvää, että leukapatti on viimein kadonnut (tämä vaati seitsemän kuukauden päivittäisen hoidon) Nasu on hoitojen loppumisesta oikein iloine...

Erityisesti viime vuosien aikana olen todennut olevani varsin positiivinen ja joustava luonne. Ilman sitä juuri mistään ei olisi tullut mitään. Välttelen negatiivisuutta ja negatiivisen mielialan iskiessä yritän aina siirtää huomioni muualle. Silti, tämä tilanne on kerennyt alkuvuodesta 2009 lähtien aiheuttaa minulle paljon surua, vihaa, kateutta ja pelkoa. En mielelläni puhu tai kirjoita tästä puolesta, mutta yritänpä nyt kumminkin. Rajoituksistani voin ja olen voinut melko helposti kirjoittaa ja samoin siitä, millaisia ratkaisuja olen ongelmiini keksinyt. Yritänpä kerrankin lähteä liikkeelle siitä negatiivisesta puolesta - siitä, millaisten ajatusten kanssa välillä painin. Suru - Miksi ihmeessä minun terveyteni piti loppua jo 27-vuotiaana, kun olisin voinut oikein mielelläni elää terveenä vuosikymmeniä pidempään? - Miksi minun pitää kestää kipu, huonovointisuus, se että lihakseni muuttuvat käytön puutteessa spagetiksi ilman, että voin itse siihen vaikuttaa ja se, että virano...

Eräänä taannoisena lomapäivänä päätimme tehdä retken Lammassaareen . Välillä saamme miettiä toden teolla, millaisille retkille myös minä voin osallistua. Viikin Lammassaari kuuluu niihin retkikohteisiin, joissa kävimme viimeksi ennen kuin vammauduin. Monesta vahingosta viisastuneina päätimme suunnata paikalle autolla - onneksi parkkipaikalla oli oikein hyvin tilaa. Joukkoliikenne sai jäädä odottamaan parempaa niskapäivää. Matkalla lammassaareen on kaikenlaista nähtävää, kuten luontopolku ja lintutorneja. Minulle mieleenpainuvinta taitavat kuitenkin olla pitkospuut. Ai niin, luontoretkemme oli tällä kertaa myös geokätköilyretki. Geokätköily pitäisi onnistua suorittamaan sivullisilta piilossa, mikä tuottaa välillä vähän hankaluuksia. Yhden kätkön takia könysimme ojassa, jolloin ohi kulkenut pariskunta pysähtyi utelemaan, mitä ihmettä teemme. Pakkohan siinä oli vastata, että etsimme geokätköä. Onneksi sentään tunnistivat lajin. Kätköä emme löytäneet. Seuraavalla kätköllä ...