Odottelua...

Eloyö on jo hyvin tumma, kävin juuri kaupassa hakemassa maitoa, joka aiemmin unohtui. Olemme puolison kanssa melkein lähtöasemissa. Noin 20 minuutin kuluttua suuntaamme Helsinki-Vantaalle. Lento Frankfurtista tuo mukanaan kaksi odotettua vierasta.

Ystäväni ja hänen veljensä ovat tulossa Suomen-visiitille. Tämän ystävän kanssa me tapaamme aivan liian harvoin - hän asuu Etelä-Saksassa. Näimme viimeksi, kun teimme puolisoni kanssa automatkan Keski-Eurooppaan vuonna 2010. 

Vaikka viikosta tuleekin vauhdikas, ei tämä visiitti hermostuta minua etukäteen. Minulla oli sairauteni jo, kun kävimme viimeksi ystäväni luona, joten hän on tietoinen tilanteestani. Olemme puolison kanssa sopineet, että hän on tämän viikon retkivastaava ja minä pääkokki! 

Aiomme viikon aikana oleilla sekä täällä kaupungissa että maaseudulla. Odotan innnolla, että pääsen seuraamaan, mitkä asiat muodostuvat elämyksiksi ja mitkä taas eivät. On virkistävää viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka näkevät ulkopuolisen silmin meille niin tutut asiat. 

Minä en ole ihan parhaimmillani, sillä minun piti kaikesta huolimatta herätä aamuyöstä jännittämään, enkä sitten saanut enää unta. Onneksi kävin sentään hierojalla - kulkuni alkoikin olla lihasjumien vuoksi hieman robottimaista.

Heh, olkkari-keittiössä odottaa nyt kaksi täytettyä vieraspatjaa. Paljon muuta sinne ei enää mahdukaan. Asuntomme kun on niin pieni ja suloinen (nyt siivottuna). 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys