Rouva Niskanen

Niskaset ovat jälleen eläneet sellaisen menon ja meiningin keskellä, että rva oli tänään oikein kiitollinen, kun kenelläkään perheestä ei ollut mitään sovittua menoa. Rva livahti vain kerran ulos talosta ja ainoastaan ruokakauppaan! Tällainen tasaaminen (teimme tosin aika paljon kotitöitä) on joskus välttämätöntä. Kumma kyllä, se osaa myös olla ahdistavaa. Eilen tunsin ylikuormittumisen ja tiesin, että ennen pitkää tai oikeastaan hyvin pian täytyy ottaa rennommin, mutta se ei olekaan niin helppoa, kun on ollut niin paljon kaikenlaista. Rva:lla on rentoutumisessa iso haaste, jotenkin tuntuu helpommalta olla koko ajan toimittamassa edes jotakin pientä. Kun rva menee tietynlaiseen ylikierrostilaan, on itsensä rauhoittaminen kamalan vaikeaa. Kun hetkeksi pysähtyy, nousee pintaan monenlaista. Onnettomuudesta lähtien minulla on ollut päällä eräänlainen stressitila. Sitä on vähän vaikea selittää, mutta yksinkertaisuudessaan se on ehkä sitä, että pelkään, että jos rentoudun, jotakin kam...

Tulinpa tässä pohtineeksi tätä elämää whiplash-oireyhtymän kanssa. Kirjoitukseni täällä blogissa ovat suureksi osaksi päiväkirjamaisia ja kertovat enimmäkseen elämästämme muuten ja päivittäisestä olotilastani sen lisäksi. Nyt (Naakka meni juuri päiväunille) ajattelin vähän koota yhteen tilanteen haasteita ja toisaalta myös etuja, sillä niitäkin on. Aloitetaanpa haasteista . Whiplash-oireiset jakavat monia oireita ja ongelmia, mutta jokaisen oireisto on samalla myös oma, uniikki kokonaisuutensa. Joillakin korostuvat toiset, joillakin taas toiset oireet. Tässä on lista rva:n nykyisiä haasteita. - Huimaus vaivaa edelleen rva:ta, erityisesti paikoissa, joissa on paljon ihmisvilinää, värejä, valoja ja ääniä - siis liikaa aistiärsykkeitä. Huimausoire ilmenee aina kera jäytävän niska- ja yläselkäkivun. - Kivut ovat rasittavia - nyt tuntuvat olevan vuorossa (tavallisten niska ja selkäkipujen lisäksi) kivut nivelissä, erityisesti ranteissa ja nilkoissa. Rva ei ole oikein keksinyt, millä ...

Viime päivät ovat kuluneet siten, että rva on viettänyt paljon aikaa Messukeskuksessa (lemmikkimessut, Elma, kädentaitomessut ym.) Tänään olisi vielä tarkoitus käväistä, kun on eräs sukulainenkin paikalla! Sitten Niskaset pakkaavat kimpsunsa ja kampsunsa ja lähtevät pariksi päiväksi pienelle visiitille Naakan isovanhempien luo. Messuista sen verran, että rva uskalsi kerrankin ostaa kokoaikalipun. Kaikenlaiset tapahtumat ovat niskavamman takia olleet rva:lle enemmän tai vähemmän mahdottomia jo pitkään, mutta nyt olotilan hieman parannuttua oli aika "repäistä". Kyllä rva jaksaa käväistä paikalla vielä tänäänkin, mutta ei se olotila meluisassa, isossa tilassa ja ihmisvilinässä ole niin kovin helppo ollut. Rasituksen huomasi jo eilen, kun niska ja kaula menivät niin tukkoon, että hengittäminen tuntui iltaa kohden työläältä. Välillä tuntuu, että mitä reippaammin teen harjoitukset ja käytän selkääni, sitä enemmän se naksahtaa jumiin. Toki tässä on ollut vähän ylimääräistä rasi...

Pari päivää sitten teimme retken Sealife-akvaarioon. Koska meillä on tällä hetkellä mahdollisuus tehdä retkiä mihin aikaan päivästä tahansa, valitsimme tarkoituksella vähän hiljaisemman hetken. Koska niskani näytti sillä hetkellä vihreää valoa, lähdimme liikkeelle. Arvasimme aivan oikein - puolen päivän jälkeen paikalla oli hyvin vähän ihmisiä. Puoliso lähti Kulissien takana - kierrokselle (tekniikkaa ja hoitorutiineja), ja minä suuntasin Naakan kanssa itse näyttelyyn. Naakka nukkui, mutta heräsi pian. Eihän siinä mitään, akvaristin tytär innostui myös seuraamaan akvaarioita, kun laskin kuomun alas. erityisesti hän ihastui tunneliin, joka kulki isoimman akvaarion alta. Haita piti oikein tuijottaa suu apposen avoinna! Kun puoliso tuli kierrokselta, olimme ehtineet Naakan kanssa jo aika pitkälle. Naakalle tuli nälkä, syötimme hänet ja jatkoimme taas akvaarioiden katsomista. Puoliso jatkoi Naakan kanssa ja minä kävin kuvaamassa pari valittua kohdetta. Panin merkille, e...

Tänään oli hyvä päivä, joka rva:n kohdalla tarkoittaa tietysti sitä, että huimausta ei esiintynyt juuri nimeksikään. Se vasta onkin harvinaista - ei sitä satu edes joka viikko! Kävin tänään ihan itse (ratikalla) hierojalla. Kun sairastaa monta vuotta, osaa näitä "helppoja" päiviä arvostaa. Helppo päivä tarkoittaa minun kohdallani päivää, jolloin whiplash-oireet pysyvät lievinä koko päivän (eivätkä ne ole myöskään yöllä pitäneet hereillä). Helppo päivä ei ole oireeton, koska sellaisia ei ole. Tänään särky on kuitenkin ollut suhteellisen lievää, joten olen ollut paljon pirteämpi kuin tavallisesti. Tällaisina päivinä tulee myös helposti ajatelleeksi, että millaista elämä olisikaan, jos voisi aina elää näin...siis istua ratikassa 20 minuuttia ilman ongelmia ja palata kotiin kaupungilta ilman huimausta. En olisi todellakaan, siis todellakaan osannut ennen ajatella, miten hienoa se oikeasti on. Rva ehti tänään katsella vähän telkkariakin. Se, mikä ohjelma oli kyseessä, jäi vä...

Eilinen meni oikein hyvin, paitsi että Diana-elokuva oli vähän turhan pitkä. Rva:n niska ja toisaalta myös kärsivällisyys alkoivat loppua. Elokuvan toteutus oli kuitenkin pituutta lukuun ottamatta rva:n mieleen, ja kun leffa viimein loppui, oli pakko vielä päästä vähän "jatkoille". Siellä jatkoilla huomasimme, että naapuripöydän mies muistuttaa ihan erästä Titanic-elokuvan tähteä (ei Jackia vaan sitä, jonka kanssa Rosen oli määrä mennä naimisiin. Kyseessä ei tietenkään ollut itse tähti, mutta välillä näitä yhdennäköisyyksiä löytyy. Jotta paluu 1990-luvulta lievenisi, katsoimme vielä puolison kanssa "Retrolissun ysärit" - ohjelmaa (YLE). Ohjelmassa esitellään 90-luvun ilmiöitä, tällä kertaa vuorossa oli musiikki. Nykyistä teinimusaa en oikein tunnekaan, mutta XL5, Rasmus ja monet muut tunnistin heti. Hyvä ohjelma, mutta silti vähän kiusallista katsottavaa. Tänä aamuna heräsin tyttösen kanssa vähän miestä aikaisemmin, ja intouduin ottamaan muutaman kuvan. Valais...

Viime yönä Rva:ta piti hereillä leposärky, jota esiintyi tällä kertaa pahiten jaloissa. Eiliseltä rva ei muista mitään sellaista, mikä olisi edesauttanut säryn syntymistä. Ennakoivat pohje- ja muut venytykset eivät nyt auttaneet, särkylääkekään ei tuntunut vaikuttavan tarpeeksi. No, eipä se syy aina itsessä ole, siinä onkin meille vammautuneille iso läksy opittavana. Aamulla ylösnousu onnistui hampaat irvessä (ei niinkään säryn vaan väsymyksen takia). Onneksi vaihdoin muutaman lauseen erään kohtalotoverin kanssa - tiesin, että hän ymmärtää tilanteen todella hyvin. Täytyy toivoa, että yöt alkaisivat taas sujua, leposärky on vaivannut jo monena yönä, enkä ole oikein saanut sitä talttumaan. Toivottavasti jokin auttaisi hyvin pian - näiden huonosti nukuttujen öiden jälkeen on varsin haasteellista pyörittää tätä arkea täällä. Tämän päivän kiva uutinen on, että meidän tyttö kävi tänään ensimmäistä kertaa valokuvaajalla (vauvakerhossa kävi sellainen). Naakka nauroi ja poseerasi niin s...