Nikamalukko auki

Tämänkertaiset kuulumiset täytyykin aloittaa hyvillä uutisilla - nikamalukko kolmannessa rintarangan nikamassa aukesi viimein! Olin nyt kolmatta kertaa Ortonissa OMT-fyssarilla, joka sai kuin saikin nikaman raksautettua. Ensimmäisellä kerralla sitä ei edes yritetty, toisella kerralla se ei onnistunut, mutta nyt jumi saatiin viimein auki - rva arvelee, että kerta on ensimmäinen sitten vuoden 2009!

Olipas niin iloinen olo fyssarilta lähtiessä, että meinasi itku tulla kotimatkalla! Onhan se selkä täynnä jumeja ja niska varsinkin, mutta nyt tuo ongelmakohta sentään liikkuu - ei pelkkänä levynä vaan ihan nikama nikamalta, kun teen rintarankaharjoituksiani. Meneehän se varmasti vielä jumiin, mutta avaaminen on näköjään mahdollista.

Harjoituksiini lisättiin nyt lantion alueen hallinta. Selkäni on taipuvainen menemään notkolle, mikä taas kuormittaa yläkroppaa entisestään. Nyt lantiota pitäisi saada väännettyä taaksepäin ja notkoa pienemmäksi. Lisäksi teen tietynlaisia vatsalihasliikkeitä ja venyttelen etureisiä (vaikka se ei olekaan kivaa).

Niskaliikkeet siirrettiin yhä edelleenkin jonnekin tulevaisuuteen, ehkä muutaman kuukauden päähän. Saan toki tehdä niitä minimaalisen määrän, mikäli jaksan.

Meditaatioharjoituksilleni kuuluu sellaista, että pyrin tekemään niitä suurin piirtein joka toinen päivä. Täytyy sanoa, että aikaa niille on kyllä hankala löytää. Harjoitukset ovat cd:llä, ja miellyttävä miesääni kertoo rva:lle, mitä milloinkin tulee tehdä. Eilinen harjoitus oli vaikeuksien käsittelyä ja tämänpäiväinen ystävällisyyttä itseä kohtaan.

Välillä whiplashiin liittyville harjoituksille on vaikea löytää aikaa, meditaatioharjoituksille vielä sitäkin vaikeampi. Rva:lla on muutenkin kroonisesti huono omatunto, kun hän panostaa itseensä. Se saattaa hyvinkin olla äiteihin sisäänrakennettu ominaisuus, jonka kanssa vammautuneiden on painittava erityisesti, kun sitä vammaa on ihan pakko kuntouttaa.

Hieman tekeillä on vielä rva:ta miellyttävä tila harjoituksille ja meditaatiolle asunnossamme. Maisematapetti, jota esittelin blogissani aiemmin, liittyy tavoitteeseeni, sillä halusin kyseiseen huoneeseen rauhallisen, luonnosta muistuttavan tunnelman.

Nyt huoneessa on vielä ympäriinsä lojuvaa tavaraa remonttien jäljiltä, kun kaikelle ei ole vielä ehditty etsiä omaa paikkaa. Pistorasioita  ei ole tarpeeksi, jotta saisin minulle tärkeän laavalamppuni huoneeseen tunnelmaa antamaan. Asiat hoituvat kyllä hiljalleen, ja keskeneräisyyttä olisi oikein hyödyllistä oppia sietämään.


Viikonloppuumme kuuluu monenlaista. Kohta pääsee onneksi nukkumaan, ja huomenna olisi ainakin tarkoitus käydä näyttämässä naakkaa toiselle hänen isomummoistaan. Myös muutama pieni askare olisi toimitettavana, mutta ei onneksi mitään kovin suurta. Siinäkin on jo toki tarpeeksi.

Naakka kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Hän istuu syöttötuolissa ja seisoo tukea vasten. Istuminen ilman tukea on tuloillaan. Ihmeellistä!

Jos rva:lta kysytään, on Naakan lempiasia tällä hetkellä vessanpönttö. Sitä vasten on mukava ponnistaa seisomaan, sinne on mukava tiirailla ja voihan sinne vaikkapa tutinkin pudottaa, kun se jää sinne kivasti kellumaan. Se vasta onkin show, jos vessa vedetään!

Naakka painaa neuvolan mittauksen mukaan 7,6 kiloa. Alkumitat olivat n. 3,5, joten on sitä painoa tullut ihan mukavasti. Kyllä se nosteleminen tuntuu rva:n lihaksissa (tai alleissa pikemminkin), varsinkin, kun tyttö ei oikeastaan vielä itse pidä kiinni, kun on sylissä. Pinnasängyn pohja on nyt laskettu alimmalle tasolle...kiitos vain ystävälleni, joka lahjoitti meille kuminauhallisia lakanoita - nyt ymmärrän niiden merkityksen!

Sunnuntaille on luvassa sellainen ohjelma, että eräs ystäväni tulee meille kylään, ja olemme luvanneet tehdä jotakin mukavuusalueemme ulkopuolelta - rva kertoo sitten, mitä keksimme...emme todennäköisesti mitään kovin hurjaa!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys