Unesta jälleen...
Rva on ollut viime aikoina (siis erityisesti joulukuussa) väsynyt. Yöuni ei ole tuntunut millään riittävän, vaikka sinänsä nukuttua on tullut tunneissa laskettuna melko paljon. Vaikka Naakka heräisi vasta yhdeksältä, herätys on tuntunut paljon aiemmalta. Pitkin päivää on sitten myös väsyttänyt.
Asiaan on löytynyt kummallinen väliaikaisratkaisu - keittiöremontti! Niskasilla on noustu viime aikoina ylös sängystä seitsemältä tai viimeistään puoli kahdeksalta. Yllättäen tämä on vaikuttanut rva:han piristävästi! Tuntuu, kuin päivään olisi tullut jonkinlainen rytmi.
Rva on aiemminkin blogissaan maininnut olevansa huonouninen. Huolet ja kaikki muutkin ajatukset pyörivät mielessä voimakkaina erityisesti ilta-aikaan, jolloin pitäisi myös rauhoittua nukkumaan. Lisäksi, kun lapsi yhdeksän jälkeen nukkuu, ei välttämättä malttaisi itse mennä nukkumaan.
Kuitenkin nyt, kun aamuherätys on siirretty vähän aikaisemmaksi, onnistuu se nukkumaanmenokin kummasti vähän järkevämpään aikaan. Rva ei valitettavasti kuulu niihin ihmisiin, joille riittää muutaman tunnin yöuni - kahdeksan tuntia voisi aikalailla vastata totuutta!
Meidän perheessä kahdeksankuinen tytär nukkuu pinnasängyssä omassa huoneessaan. Tämä järjestely on toiminut meillä oikein hyvin. Edellisessä asunnossamme, joka oli pieni kaksio, tyttönen nukkui Vaavi-sängyssä eteisessämme. Tämä ratkaisu oli vähän hassunkuuloinen, mutta myös toimiva. Päiväksi sänky sitten kärrättiin oven edestä muualle.
Nykyisin olemme aloittaneet tytön kanssa puoli yhdeksältä alkavan rauhoittumisrituaalin, johon kuuluu valojen himmentäminen ja rauhoittava musiikki. Iltapuuro on syöty kahdeksalta ja yöpuku vaihdettu päälle puoli yhdeksän aikoihin. Aivan viimeiseksi tyttö juo pullollisen maitoa ja menee sitten nukkumaan.
Koska rva on huono rauhoittumaan, on tämä rauhoittumisrituaali tehnyt hyvää hänellekin. Vaikka tv tai tietokone jäisivät vielä auki (no, silloinhan niitä voi vasta alkaa katsoakin...) Naakan nukkumaanmenon jälkeen, on vauvan nukuttaminen signaali myös rva:lle.
Vastoin kaikkia ohjeita rva lukee iltaisin sängyssä. Se tapa on peräisin lapsuudesta. Rva:lle lukeminen on rauhoittumisrituaali, vaikka se ei yleisten suositusten mukaan sellainen olekaan. Joku saisi selventää, mitä pahaa lukemisessa on, kun ainakin rva rauhoittuu lukemalla. Ehkä se sitten liittyy siihen seikkaan, että sängyssä saisi nykyohjeiden mukaan vain nukkua tai rakastella (Missäs rva sitten lukee! )
Toisaalta, Hyvää yötä -kirjassa (taitaa olla oikein suomalainen unikirja), neuvottiin muistaakseni, että ei ole hyvä syyllistää itseään ihan jokaisesta "rikkomuksesta", sillä huonounisuus ei ole läheskään aina oma vika. Joillekin nukkuminen vaan on hankalampaa kuin toisille.
Kuitenkin, jos yöunien parantamiseksi voi tehdä jotakin, se kannattaa. Me vammautuneet hyödymme riittävistä unista niinkin, että kudos taitaa uusiutua parhaiten nukkuessa (korjatkoon ken haluaa, jos olen väärässä). Uni myös helpottaa oireiden kanssa selviämistä päivisin.
Nyt on kumminkin aamu, ja rvan työkokeilupäivä nro kaksi alkaa pian. Työn jälkeen vierailemme puolisoni serkun luona, joka ystävällisesti ottaa meidät vastaan, kun meillä on remonttikin! Illalla puoliso lähtee harrastuksensa pariin ja meillä on Naakan kanssa tyttöjen ilta, kuten joka keskiviikko.
Asiaan on löytynyt kummallinen väliaikaisratkaisu - keittiöremontti! Niskasilla on noustu viime aikoina ylös sängystä seitsemältä tai viimeistään puoli kahdeksalta. Yllättäen tämä on vaikuttanut rva:han piristävästi! Tuntuu, kuin päivään olisi tullut jonkinlainen rytmi.
Rva on aiemminkin blogissaan maininnut olevansa huonouninen. Huolet ja kaikki muutkin ajatukset pyörivät mielessä voimakkaina erityisesti ilta-aikaan, jolloin pitäisi myös rauhoittua nukkumaan. Lisäksi, kun lapsi yhdeksän jälkeen nukkuu, ei välttämättä malttaisi itse mennä nukkumaan.
Kuitenkin nyt, kun aamuherätys on siirretty vähän aikaisemmaksi, onnistuu se nukkumaanmenokin kummasti vähän järkevämpään aikaan. Rva ei valitettavasti kuulu niihin ihmisiin, joille riittää muutaman tunnin yöuni - kahdeksan tuntia voisi aikalailla vastata totuutta!
Meidän perheessä kahdeksankuinen tytär nukkuu pinnasängyssä omassa huoneessaan. Tämä järjestely on toiminut meillä oikein hyvin. Edellisessä asunnossamme, joka oli pieni kaksio, tyttönen nukkui Vaavi-sängyssä eteisessämme. Tämä ratkaisu oli vähän hassunkuuloinen, mutta myös toimiva. Päiväksi sänky sitten kärrättiin oven edestä muualle.
Nykyisin olemme aloittaneet tytön kanssa puoli yhdeksältä alkavan rauhoittumisrituaalin, johon kuuluu valojen himmentäminen ja rauhoittava musiikki. Iltapuuro on syöty kahdeksalta ja yöpuku vaihdettu päälle puoli yhdeksän aikoihin. Aivan viimeiseksi tyttö juo pullollisen maitoa ja menee sitten nukkumaan.
Koska rva on huono rauhoittumaan, on tämä rauhoittumisrituaali tehnyt hyvää hänellekin. Vaikka tv tai tietokone jäisivät vielä auki (no, silloinhan niitä voi vasta alkaa katsoakin...) Naakan nukkumaanmenon jälkeen, on vauvan nukuttaminen signaali myös rva:lle.
Vastoin kaikkia ohjeita rva lukee iltaisin sängyssä. Se tapa on peräisin lapsuudesta. Rva:lle lukeminen on rauhoittumisrituaali, vaikka se ei yleisten suositusten mukaan sellainen olekaan. Joku saisi selventää, mitä pahaa lukemisessa on, kun ainakin rva rauhoittuu lukemalla. Ehkä se sitten liittyy siihen seikkaan, että sängyssä saisi nykyohjeiden mukaan vain nukkua tai rakastella (Missäs rva sitten lukee! )
Toisaalta, Hyvää yötä -kirjassa (taitaa olla oikein suomalainen unikirja), neuvottiin muistaakseni, että ei ole hyvä syyllistää itseään ihan jokaisesta "rikkomuksesta", sillä huonounisuus ei ole läheskään aina oma vika. Joillekin nukkuminen vaan on hankalampaa kuin toisille.
Kuitenkin, jos yöunien parantamiseksi voi tehdä jotakin, se kannattaa. Me vammautuneet hyödymme riittävistä unista niinkin, että kudos taitaa uusiutua parhaiten nukkuessa (korjatkoon ken haluaa, jos olen väärässä). Uni myös helpottaa oireiden kanssa selviämistä päivisin.
Nyt on kumminkin aamu, ja rvan työkokeilupäivä nro kaksi alkaa pian. Työn jälkeen vierailemme puolisoni serkun luona, joka ystävällisesti ottaa meidät vastaan, kun meillä on remonttikin! Illalla puoliso lähtee harrastuksensa pariin ja meillä on Naakan kanssa tyttöjen ilta, kuten joka keskiviikko.
Olen uskonut niin, ettei kirjan lukeminen ole niin haitallista kuin jonkin ruudun tuijottaminen ennen nukkumaanmenoa. Näyttö toimii vähän kuin kirkasvalolamppu vähentäen kehon luonnollisten "nukkumishormonien" määrää.
VastaaPoistaMietin, miten saat luettua kirjaa, onko jokin erityinen asento, jossa luet? Ite en saa kannateltua/idettyä kirjaa ilman, että kädet puutuisivat. Celiasta kuuntelen sitten sen, mitä kerkiää tai jaksaa.
Väsymystä täälläkin muillekin jaettavaksi.
No niin minäkin olen käsittänyt, mutta ilmeisesti sallittujen asioiden listaa on tiukennettu :D Juu-u, eihän se kirjan lukeminen kovin helposti onnistu. Selällään puutuvat kädet, mahallaan kipeytyvät olkapäät ja kylkiasennoissa niska jännittyy... Taidan lukea melko vähän aikaa ja vaihdan lukuasennosta toiseen monta kertaa.
VastaaPoistaHyvä että pystyt käyttämään Celiaa jonkin verran. Sitä täytyisi minunkin kokeilla joskus...Tsemppiä väsymyksen kanssa - josko se tästä vähän helpottaisi, kun päivänvalo lisääntyy. Ei ole kivaa, kun aamusta asti on mielessä, kuinka päivän läpi jaksaa kahlata seuraavaan iltaan saakka.
Minullakin on käsitys, että lukeminen juuri aktivoi sellaisia toimintoja aivoissa, jotka rauhottavat ylikierroksia. Ainakin itse olen nukahtanut huomattavasti paremmin, kun olen illalla joko lukenut kännykän näytöltä e-kirjaa tai kuunnellut äänikirjaa, kuin että olisin katsellut telkkaria. Pahinta on juuttua koneelle, sekös pistää pään kierroksille.
VastaaPoistaPäiväryhtmi on kyllä jännä juttu. Tahdon itse olla iltakukkuja ja aamunukkuja, mutta kun on pakko herätä esim. klo 7 olen loppupäivän yleensä huomattavasti pirteämpi kuin jos nukkuisin yhdeksään saakka. Tosin viime vuoden loppu oli kyllä niin takkuista, olin niin totaalisen poikki ettei sitä uupumusta saanut edes levolla pois.