Porkkana, tomaatti, kuivatut yrtit...
En olekaan pitkään aikaan kirjoittanut tänne meidän marsujen kuulumisia. Nasu ja Matilda ovat palanneet kotiin remontin jälkeen, ja heidän elämänsä ja suhtautumisensa asioihin on ennallaan. Ruoka maistuu, mikä on marsuilla aina terveen merkki.
Eilen nauratti, kun etsin Matildaa häkistä (ja vähän sen ulkopuoleltakin, Matilda osaa nimittäin murtautua häkistä ulos mutta ei takaisin sisään). Yhtäkkiä huomasin, että aitauksessa oleva tyyny liikkuu!Siellähän Matilda-rouva olikin, ei päällä tai alla, vaan sisällä. Matilda oli keksinyt, kuinka tyynyliinan ja tyynyn väliin pääsee. Sieltä löytyi mukava ja turvallinen kolo.
Pari päivää sitten kävimme eläinkaupassa täydentämässä heinä-, pelletti-, ja herkkuvarastoa. Herkuiksi hankimme nykyisin eläinkaupasta vain kuivattuja, pussitettuja kasveja (puhuinkin täällä blogissa, kuinka haluaisin marsujemme syövän monipuolisemmin myös talvella).
Ehdoton herkku ovat edelleen tomaatit, porkkanaraaste taas on oikein hyvää aamuruokaa. Jos tomaatti ei tule illalla ajallaan, alkavat marsut huudella sen perään. Porkkanaraasteestakin he innostuvat välillä, mutta joskus Nasu ei edes herää, kun aamupala saapuu. Jos raaste on esim. lanttua, on toinen ääni kellossa.
Eläinkaupassa ihastelin marsuja ja totesin mielessäni, että lauma ei kasva kumminkaan, vaikka tilaa meillä nyt olisikin. Meille sopisi vain tyttömarsu, mistä Nasu tietysti olisi riemuissaan sekä leikattu poikamarsu, joita onkin vähän vaikeampi löytää. Uusi lemmikki vaatisi kuitenkin lisää aikaa ja huoltotoimenpiteitä, joten Nasu ja Matilda saavat elellä kaksistaan.
Nasu-herrahan olisi tietysti lääpällään uuteen tyttöystävään. Hän jaksaa välillä ajaa takaa Matildaakin, vaikka onkin jo aikamoisen vanha. Huhtikuussa Nasulle nimittäin tulee kuusi vuotta täyteen, mikä on marsuilla kunnioitettava ikä ja erityisesti meidän Nasulla, jonka terveys ei aina ole ollut kovin hyvä.
No, koskaan ei kannata sanoa ei koskaan. Nyt rva kuitenkin keskittyy hoitamaan Naakkaa ja ihastelemaan lemmikkejä vähän kauempaa. Pikkulinnut ovat laulaneet, että kummipojalle on lähiaikoina tulossa hamsteri. Kun uusi otus saapuu, kiirehtii rva kyläilemään niin nopeasti kuin mahdollista!
Tihutöitä meidän marsut eivät (mahdollisesti korkean ikänsä vuoksi) juurikaan harrasta. Nuorena herrana ainakin Nasu jyrsi sähköjohtoja ja jalkalistoja, mutta nykyisillä hampaillaan hän ei edes pystyisi jyrsimään, vaikka haluaisi. Matildakin on vapaana ollessaan varsin kiltti, eli rva:ta ei huoleta, vaikka Matilda joskus murtautuu häkistä ulos.
Isoin huoli tällä hetkellä on ehkä meidän Naakka, joka haluaisi tutustua kaikkeen mahdolliseen vähän turhan rajuin ottein. Hakusessa onkin turvaportti olohuoneen oviaukkoon, jossa ei ole ollenkaan ovea. Näin saisimme turvattua marsuille rauhan ulkoilla turvallisesti - nythän se ei onnistu, mikäli Naakka on hereillä.
Naakka kuitenkin kasvaa, ja parin vuoden kuluttua hän (jos sattuu tykkäämään) suhtautuu lemmikkieläimiin jo ihan toisella tavalla. Nasut eivät välttämättä enää silloin ole keskuudessamme, mutta rva taitaa olla senkaltainen henkilö, jolla on aina jonkinlainen lemmikkieläin. Toivottavasti Nasut kumminkin sulostuttavat elämäämme vielä mahdollisimman pitkään.
Eilen nauratti, kun etsin Matildaa häkistä (ja vähän sen ulkopuoleltakin, Matilda osaa nimittäin murtautua häkistä ulos mutta ei takaisin sisään). Yhtäkkiä huomasin, että aitauksessa oleva tyyny liikkuu!Siellähän Matilda-rouva olikin, ei päällä tai alla, vaan sisällä. Matilda oli keksinyt, kuinka tyynyliinan ja tyynyn väliin pääsee. Sieltä löytyi mukava ja turvallinen kolo.
Pari päivää sitten kävimme eläinkaupassa täydentämässä heinä-, pelletti-, ja herkkuvarastoa. Herkuiksi hankimme nykyisin eläinkaupasta vain kuivattuja, pussitettuja kasveja (puhuinkin täällä blogissa, kuinka haluaisin marsujemme syövän monipuolisemmin myös talvella).
Ehdoton herkku ovat edelleen tomaatit, porkkanaraaste taas on oikein hyvää aamuruokaa. Jos tomaatti ei tule illalla ajallaan, alkavat marsut huudella sen perään. Porkkanaraasteestakin he innostuvat välillä, mutta joskus Nasu ei edes herää, kun aamupala saapuu. Jos raaste on esim. lanttua, on toinen ääni kellossa.
Eläinkaupassa ihastelin marsuja ja totesin mielessäni, että lauma ei kasva kumminkaan, vaikka tilaa meillä nyt olisikin. Meille sopisi vain tyttömarsu, mistä Nasu tietysti olisi riemuissaan sekä leikattu poikamarsu, joita onkin vähän vaikeampi löytää. Uusi lemmikki vaatisi kuitenkin lisää aikaa ja huoltotoimenpiteitä, joten Nasu ja Matilda saavat elellä kaksistaan.
Nasu-herrahan olisi tietysti lääpällään uuteen tyttöystävään. Hän jaksaa välillä ajaa takaa Matildaakin, vaikka onkin jo aikamoisen vanha. Huhtikuussa Nasulle nimittäin tulee kuusi vuotta täyteen, mikä on marsuilla kunnioitettava ikä ja erityisesti meidän Nasulla, jonka terveys ei aina ole ollut kovin hyvä.
No, koskaan ei kannata sanoa ei koskaan. Nyt rva kuitenkin keskittyy hoitamaan Naakkaa ja ihastelemaan lemmikkejä vähän kauempaa. Pikkulinnut ovat laulaneet, että kummipojalle on lähiaikoina tulossa hamsteri. Kun uusi otus saapuu, kiirehtii rva kyläilemään niin nopeasti kuin mahdollista!
Tihutöitä meidän marsut eivät (mahdollisesti korkean ikänsä vuoksi) juurikaan harrasta. Nuorena herrana ainakin Nasu jyrsi sähköjohtoja ja jalkalistoja, mutta nykyisillä hampaillaan hän ei edes pystyisi jyrsimään, vaikka haluaisi. Matildakin on vapaana ollessaan varsin kiltti, eli rva:ta ei huoleta, vaikka Matilda joskus murtautuu häkistä ulos.
Isoin huoli tällä hetkellä on ehkä meidän Naakka, joka haluaisi tutustua kaikkeen mahdolliseen vähän turhan rajuin ottein. Hakusessa onkin turvaportti olohuoneen oviaukkoon, jossa ei ole ollenkaan ovea. Näin saisimme turvattua marsuille rauhan ulkoilla turvallisesti - nythän se ei onnistu, mikäli Naakka on hereillä.
Naakka kuitenkin kasvaa, ja parin vuoden kuluttua hän (jos sattuu tykkäämään) suhtautuu lemmikkieläimiin jo ihan toisella tavalla. Nasut eivät välttämättä enää silloin ole keskuudessamme, mutta rva taitaa olla senkaltainen henkilö, jolla on aina jonkinlainen lemmikkieläin. Toivottavasti Nasut kumminkin sulostuttavat elämäämme vielä mahdollisimman pitkään.
Kommentit
Lähetä kommentti