Terveisiä maalta!
Terveiset eräästä kylästä maaseudulta, jossa olemme nyt poissa remontin tieltä. Me, Niskaset, odotamme jännittyneinä uutta keittiötämme, jonka pitäisi vallitsevien tietojen mukaan valmistua joko tiistaina tai keskiviikkona, mikäli aikataulu pitää.
Takaisin kaupunkiin siirrymme viimeistään huomenna illalla, vaikka remontti jatkuukin. Rva:n työkokeilu (iik, jännää...) alkaa maanantaina, jolloin meidän täytyy olla lyhyen matkan päässä työpaikasta. Kyllähän täältäkin pääsisi melko inhimillisesti kulkemaan, jos sattuisi olemaan terve. Niskavamman kanssa rva:lla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta toista tuntia kestävään työmatkaan.
Tämä nykyinen työmatka on mahdollista kulkea ratikalla tai kävellä kokonaan. Rva aikoo testata, kumpi vaihtoehto on parempi. Ehkä käytän molempia vuorotellen...
Onpas muuten hassua mennä töihin (tai siis työkokeiluun). Rva vähän pelkää, että mieleen ei juolahdakaan ammattijuttuja, vaan välähdyksiä Naakan vaipanvaihdosta, ruoka-ajoista ja päiväunista. Toivottavasti osaan vielä...
Eilen aamulla oli hauskaa ja hyödyllistä, kun kävimme perheenjäseneni kanssa kylän kuntosalilla. Pienessä salissa oli kaikki tarvittava, lisäksi minulla oli mukana joogatiilet (tai munat, mikä taas tietysti tuo mieleen jotakin aivan muuta...) ja kuminauha. Suurin osa liikkeistä tapahtui matolla ilman laitteita, mutta uskaltauduin kokeilemaan kuntopyörää ja sitä yhtä reisilihaslaitetta.
Hmm...kuntopyöräily aiheutti kipua sellaiselle alueelle, että on syytä epäillä, että synnytyksestä toipuminen on vielä kesken! Kuntopyöräilin kuitenkin sinnikkäästi viitisen minuuttia, jonka jälkeen olisin mahdollisesti tarvinnut lisähappea (ja jonkinlaisen alasuojan).
Kuntosalilla käynti oli tervetullutta vaihtelua rva:n aika yksipuoliseen liikuntaharrastukseen. Salille varataan aina ihan oma vuoro, joten siellä sai kuntoilla ihan rauhassa. Jos väkeä ja sitä kautta ääniä ja liiketta on paljon, rva alkaa kärsiä ikävästä huimauksesta. Niskavamma ja ryhmäliikunta sopivat rva:n kohdalla harvinaisen huonosti yhteen.
Tänään olisi tarkoitus ainakin käydä lenkillä Naakan kanssa, laittaa "isäntäväelle" ruokaa ja käydä vielä saunassa. Niskaset ovat tyypillisesti vielä asioiden alkupisteessä, joten ehkäpä tästä täytyisi alkaa ryhdistäytyä. Ei, olemme me nyt jotakin jo tänään saaneet aikaiseksi - Naakkakin on jo herännyt ensimmäisiltä päiväuniltaan.
Tähän kaikkeen kuluu varmasti koko loppupäivä - jaksaminen kun on rajallista ja se pitäisi opetella muistamaan. Ensi viikolla sitten kuluu varmasti energiaa uusien asioiden opetteluun, keittiön tavaroiden järjestelyyn ja sen sellaiseen. Kaikella todennäköisyydellä se keittiö ei varmaan tule edes valmiiksi.
Ai niin, rva mainitsi täällä blogissa kirjeiden kirjoittamisesta. Parin päivän päästä blogitekstistä hän ryhtyi toimeen, ja nyt ensimmäisen kirjeen pitäisi olla vastaanottajallaan! Kirjeen kirjoittaminen käsin oli jotenkin raskasta ranteelle ja kämmenelle, käsialakin on mennyt vähän huonoksi. Kirjoittaminen oli kuitenkin mukavaa ja nostalgista, joten ehkä rva intoutuu kirjoittamaan lisääkin kirjeitä!
PS: Kiitos edellisen tekstini kommentoijille - oli mukavaa, kun osallistuitte pohdintaan!
Takaisin kaupunkiin siirrymme viimeistään huomenna illalla, vaikka remontti jatkuukin. Rva:n työkokeilu (iik, jännää...) alkaa maanantaina, jolloin meidän täytyy olla lyhyen matkan päässä työpaikasta. Kyllähän täältäkin pääsisi melko inhimillisesti kulkemaan, jos sattuisi olemaan terve. Niskavamman kanssa rva:lla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta toista tuntia kestävään työmatkaan.
Tämä nykyinen työmatka on mahdollista kulkea ratikalla tai kävellä kokonaan. Rva aikoo testata, kumpi vaihtoehto on parempi. Ehkä käytän molempia vuorotellen...
Onpas muuten hassua mennä töihin (tai siis työkokeiluun). Rva vähän pelkää, että mieleen ei juolahdakaan ammattijuttuja, vaan välähdyksiä Naakan vaipanvaihdosta, ruoka-ajoista ja päiväunista. Toivottavasti osaan vielä...
Eilen aamulla oli hauskaa ja hyödyllistä, kun kävimme perheenjäseneni kanssa kylän kuntosalilla. Pienessä salissa oli kaikki tarvittava, lisäksi minulla oli mukana joogatiilet (tai munat, mikä taas tietysti tuo mieleen jotakin aivan muuta...) ja kuminauha. Suurin osa liikkeistä tapahtui matolla ilman laitteita, mutta uskaltauduin kokeilemaan kuntopyörää ja sitä yhtä reisilihaslaitetta.
Hmm...kuntopyöräily aiheutti kipua sellaiselle alueelle, että on syytä epäillä, että synnytyksestä toipuminen on vielä kesken! Kuntopyöräilin kuitenkin sinnikkäästi viitisen minuuttia, jonka jälkeen olisin mahdollisesti tarvinnut lisähappea (ja jonkinlaisen alasuojan).
Kuntosalilla käynti oli tervetullutta vaihtelua rva:n aika yksipuoliseen liikuntaharrastukseen. Salille varataan aina ihan oma vuoro, joten siellä sai kuntoilla ihan rauhassa. Jos väkeä ja sitä kautta ääniä ja liiketta on paljon, rva alkaa kärsiä ikävästä huimauksesta. Niskavamma ja ryhmäliikunta sopivat rva:n kohdalla harvinaisen huonosti yhteen.
Tänään olisi tarkoitus ainakin käydä lenkillä Naakan kanssa, laittaa "isäntäväelle" ruokaa ja käydä vielä saunassa. Niskaset ovat tyypillisesti vielä asioiden alkupisteessä, joten ehkäpä tästä täytyisi alkaa ryhdistäytyä. Ei, olemme me nyt jotakin jo tänään saaneet aikaiseksi - Naakkakin on jo herännyt ensimmäisiltä päiväuniltaan.
Tähän kaikkeen kuluu varmasti koko loppupäivä - jaksaminen kun on rajallista ja se pitäisi opetella muistamaan. Ensi viikolla sitten kuluu varmasti energiaa uusien asioiden opetteluun, keittiön tavaroiden järjestelyyn ja sen sellaiseen. Kaikella todennäköisyydellä se keittiö ei varmaan tule edes valmiiksi.
Ai niin, rva mainitsi täällä blogissa kirjeiden kirjoittamisesta. Parin päivän päästä blogitekstistä hän ryhtyi toimeen, ja nyt ensimmäisen kirjeen pitäisi olla vastaanottajallaan! Kirjeen kirjoittaminen käsin oli jotenkin raskasta ranteelle ja kämmenelle, käsialakin on mennyt vähän huonoksi. Kirjoittaminen oli kuitenkin mukavaa ja nostalgista, joten ehkä rva intoutuu kirjoittamaan lisääkin kirjeitä!
PS: Kiitos edellisen tekstini kommentoijille - oli mukavaa, kun osallistuitte pohdintaan!
Kommentit
Lähetä kommentti