Talvinen koiravieras

Niskasilla elettiin melkein kaksi viikkoa keittiöremontin jaloissa, mutta eilen iltapäivällä keittiö tuli viimein valmiiksi, tai ainakin melkein. Huomasimme nimittäin, että kynnys jostakin syystä puuttuu! Täytynee merkitä puutelistaan (saimme lomakkeen sitä varten).

Eräs hieman hankala ominaisuus keittiössä on...kaapistot ovat nykystandardien mukaisella korkeudella, joten juuri ja juuri 160-senttinen rva tuntee olevansa lilliputti puuhastellessaan keittiössään.

Kai  korkeuteen tottuu, mutta hra:n kanssa totesimme, että aika paljon hyvää hyllytilaa jää harvoin käytettävien tavaroiden säilytystilaksi, kun hyllyihin ei yksinkertaisesti yllä. Esimerkiksi maustehyllyn alin taso on 170 cm:n korkeudessa, joten rva:n on vähän hankala käyttää sitä ylempiä tasoja (niskakaan ei kurkottelusta tykkää).

Kuitenkin, onhan tämä nyt hienoa, kun kaikki on uutta, laminaatitkin ja uudet koneet! Vaikka korkeus kaihertaakin, on olo oikein tasokas näin uuden keittiön kanssa!

Tällä samaisella viikolla rva aloitti työkokeilunsa. Ilman työkokeilua Niskaset olisivat oleilleet maaseudulla vielä pidempäänkin, mutta rva:n työelämän vuoksi siirryimme maaseudulta kaupunkiin sunnuntai-iltana.

Rva oli hieman jännittynyt lähtiessään töihin maanantaina. Ratikassa istuessaan rva huomasi ajattelevansa onnettomuutta. Ei se enää joka päivä tule mieleen, oikeastaan aika harvoin. Työkokeilun aloittaminen toi kuitenkin tapahtumat elävästi mieleen. Niitä tapahtumia kävin hiljakseen läpi koko matkan, joka onneksi oli lyhyt.

Rva on tehnyt työtehtäviään kolmena päivänä viikossa kolme tuntia kerrallaan. Ainakin ensimmäinen viikko sujui ihan hyvin. Kolmen tunnin aikana olen noussut useasti päätteen äärestä pois ja niska on kiukutellut, mutta onneksi huimaus ei ole vaivannut merkittävästi.

On mukavaa, että onnistuin saamaan tämän paikan! Hakeminen ei ollut helppoa muuton, kuntoutuksen ja vauvanhoidon lomassa, mutta onneksi viimein tärppäsi. Työtehtävät vaikuttavat mielenkiintoisilta ja vähän haastaviltakin. Rva toivoo, että whiplash antaisi rva:n suorittaa työkokeilun loppuun saakka.

Tänä aamuna meille saapui hoitoon ystäväni saluki nimeltä Neo. Tämä päivä onkin mennyt koiran ja Naakan kanssa puuhastellessa. Nyt onkin jo vähän yli vuosi siitä, kun meillä edellisen kerran oli koira hoidossa. Viime kerralla minikoira Juudas kyläili meillä, nyt iso ja ylväs (mutta hieman arkajalka) Neo-koira.

Oli mukavaa lenkkeillä Neon, puolison ja Naakan kanssa. On myös hienoa, että vaikka rva ei voi tällä hetkellä ottaa omaa koiraa, voi ystävän koiran saada meille aina välillä kylään. Kaikki on sujunut hyvin, ja Neo palaa omaan kotiinsa huomenna. Meille taas palaavat "lomareissultaan" omat otukset, Nasu ja Matilda.

Viikonloppu jatkuu keittiön järjestelyn, koiranhoidon ja sen sellaisen parissa. Ennen nukkumaanmenoa rva aikoo vielä katsoa kolmannen jakson mainiosta Jäämeri 30 päivässä - ohjelmasta. Sen parissa voi vaikkapa haaveilla, josko sitä vielä joskus pääsisi lähtemään vähän pidemmälle matkalle...

Talvisin terveisin, rva


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys