Taas työn touhussa
Rva:n järjestyksessä neljäs työkokeilu starttasi maanantaina. Nyt on kolmas päivä takana, ja tunnelma on oikein positiivinen. Työpaikka sijaitsee niin lähellä Niskasia, että sinne voi kävellä, mikä on tilanteessani iso etu.
Rva ilahtui nähdessään työtilat: oma huone, pöytäkone läppärin sijaan ja kunnollinen tuoli. Hälyisessä tilassa työskentely on aina hankalampaa, kun energiaa kuluu edelleenkin tasapainotteluun niskavamman oireiden kanssa. Silloin on hyvä, että on oma rauha työskennellä.
Työ on jälleen rva:n oman alan työtä, taas hieman toiselta kantilta kuin aikaisemmin. Uusia asioita tulee varmasti eteen, mikä on todella hyvä asia. Osaamista on jo jäänyt aiempien työkokemusten kautta "takataskuun", joten ihan nollasta ei tarvitse aloittaa.
Ihan erityisesti rva on päättänyt nyt opetella ottamaan rauhallisesti. Uusi tilanne on kuormittava jo sinänsä, ja varsinkin, jos taustalla on vamma, joka täytyy koko ajan huomioida. Lisäksi työpäivän jälkeen odottaa aina Naakka, 2 vuotta, ja hänen hoitonsa.
Rva suhtautuu tulevaan työharjoitteluunsa ihan rauhallisesti. Jotakin voi aina tapahtua ja on mahdollista, että kunto romahtaa. Rva on kuitenkin siinä suhteessa onnekas, että pystyy nyt tekemään töitä jonkin verran - samaa ei voi sanoa lähivuosista onnettomuuteni jälkeen.
Rauhallisuuden saavuttamiseksi (edes jonkinasteisen) rva on tältä viikolta karsinut pois kaiken ylimääräisen. Rva on alkanut tehdä meditaatioharjoituksia päivittäin, ja iloiseksi yllätykseksi puolisokin on halunnut osallistua.
Meditaatioharjoitukset, joita rva tekee, ovat edelleen mindfulnessia, joka on typerästä nimestä huolimatta toimivaa matalan kynnyksen meditaatiota. Harjoittelemalla oppii aina vähän enemmän ja myös hyväksymään, että aina ei onnistu.
Rva on myös tehnyt muutamia joogaliikkeitä (ei varmaan täysin oikeaoppisia, mutta ei varmasti vaarallisiakaan) ja tehnyt niitä hengityksen tahtiin. Tämä palvelee myös toista tilannettani, anemiaa, jonka takia liikunta tulee olemaan vähän rauhallisempaa seuraavat viikot.
Olemme myös tehneet puolison kanssa suunnitelmia, miten voisimme hieman lisätä yhteistä aikaamme. Naakka on todennäköisesti lähiviikkoina menossa viikonloppukylään isovanhempien luokse. Hän ei olekaan ollut siellä yötä ilman vanhempia pitkään aikaan.
Rva ja puoliso eivät ajatelleet tehdä kummoisempaa, kuin käydä ehkä leffassa, uimassa ja syömässä (tai tehdä osan näistä). Rva ja puoliso eivät ole tarkemmin ajateltuna olleet kaksin kotona yötä kertaakaan sitten Naakan syntymän - toivottavasti osaamme homman!
Rva ilahtui nähdessään työtilat: oma huone, pöytäkone läppärin sijaan ja kunnollinen tuoli. Hälyisessä tilassa työskentely on aina hankalampaa, kun energiaa kuluu edelleenkin tasapainotteluun niskavamman oireiden kanssa. Silloin on hyvä, että on oma rauha työskennellä.
Työ on jälleen rva:n oman alan työtä, taas hieman toiselta kantilta kuin aikaisemmin. Uusia asioita tulee varmasti eteen, mikä on todella hyvä asia. Osaamista on jo jäänyt aiempien työkokemusten kautta "takataskuun", joten ihan nollasta ei tarvitse aloittaa.
Ihan erityisesti rva on päättänyt nyt opetella ottamaan rauhallisesti. Uusi tilanne on kuormittava jo sinänsä, ja varsinkin, jos taustalla on vamma, joka täytyy koko ajan huomioida. Lisäksi työpäivän jälkeen odottaa aina Naakka, 2 vuotta, ja hänen hoitonsa.
Rva suhtautuu tulevaan työharjoitteluunsa ihan rauhallisesti. Jotakin voi aina tapahtua ja on mahdollista, että kunto romahtaa. Rva on kuitenkin siinä suhteessa onnekas, että pystyy nyt tekemään töitä jonkin verran - samaa ei voi sanoa lähivuosista onnettomuuteni jälkeen.
Rauhallisuuden saavuttamiseksi (edes jonkinasteisen) rva on tältä viikolta karsinut pois kaiken ylimääräisen. Rva on alkanut tehdä meditaatioharjoituksia päivittäin, ja iloiseksi yllätykseksi puolisokin on halunnut osallistua.
Meditaatioharjoitukset, joita rva tekee, ovat edelleen mindfulnessia, joka on typerästä nimestä huolimatta toimivaa matalan kynnyksen meditaatiota. Harjoittelemalla oppii aina vähän enemmän ja myös hyväksymään, että aina ei onnistu.
Rva on myös tehnyt muutamia joogaliikkeitä (ei varmaan täysin oikeaoppisia, mutta ei varmasti vaarallisiakaan) ja tehnyt niitä hengityksen tahtiin. Tämä palvelee myös toista tilannettani, anemiaa, jonka takia liikunta tulee olemaan vähän rauhallisempaa seuraavat viikot.
Olemme myös tehneet puolison kanssa suunnitelmia, miten voisimme hieman lisätä yhteistä aikaamme. Naakka on todennäköisesti lähiviikkoina menossa viikonloppukylään isovanhempien luokse. Hän ei olekaan ollut siellä yötä ilman vanhempia pitkään aikaan.
Rva ja puoliso eivät ajatelleet tehdä kummoisempaa, kuin käydä ehkä leffassa, uimassa ja syömässä (tai tehdä osan näistä). Rva ja puoliso eivät ole tarkemmin ajateltuna olleet kaksin kotona yötä kertaakaan sitten Naakan syntymän - toivottavasti osaamme homman!
Kommentit
Lähetä kommentti