Tytöt kaksin kotona
Puoliso on ollut työmatkalla eilisaamusta lähtien ja tulee tänään iltapäivällä takaisin. Meillä meni Naakan kanssa oikein hyvin. Riehuttuaan pari tuntia iltapäivällä pihalla, hän katsoi telkkaria puolitoista tuntia kotona...minä annoin sen tapahtua ja olin vieläpä tyytyväinen!
Samalla totesin, etten kyllä hoitaisi kuntoani yhtään, mikäli olisin yksinhuoltaja. Tai ehkä hoitaisin, sitten kun lapsi on vähän vanhempi. Ei 2-vuotiaan kanssa kerkeä mitään, kun hänestä on yksin vastuussa. Siinä mielessä rva:n tilanne on ihan hyvä.
...ja hra:n. Jos minä työskentelisin yhtä paljon kuin puoliso, kukaan ei veisi tai hakisi Naakkaa päiväkodista ja hoitaisi häntä pidempien työrupeamien ajan. Meitä molempia tarvitaan.
Naakan nostelu kiipeilytelineiden korkeilta tasoilta alas ottaa hieman voimille. Niskani ei tykkää ylös kurkottelusta tai edes katselusta, mutta minkäs teet! Eilen tein sellaisen päätöksen, että kierrämme leikkikentällä olon lomassa pienen metsälenkin. Onneksi Naakka suostui.
Otin sieltä kuviakin. Naakka tykkää todella paljon pienestä purosta, joka on kävelyreittimme varrella, ja sitä pitää aina jäädä ihmettelemään. Yleensä hän ei istu paikallaan, mutta purokivellä näin tapahtuu!
Kun sain hyvän taustan, päätin kuvata myös paljasjalkakenkäni. Ne ovat olleet käytössä oikein mukavat. Lenkillä tuntuu vain aluksi hassulta, kun kävely ei ole yhtään "pomppivaa" kuten paksupohjaisilla, tavallisilla lenkkareillani. Mikään paikka ei ole kipeytynyt, eli totutus on mennyt hyvin.
Kun olin ollut PT:n kanssa sauvakävelylenkillä pari viikkoa sitten, olen lähtenyt kävelylenkille vähän useammin kuin tavallisesti. Sinänsä ulkoilu ja liike ovat virkistäneet, mutta selän liikkuvuuden kanssa on edelleen isoja ongelmia.
Sitä voisi luulla, että kun kävelee "oikein", rintaranka vetreytyy ja kun kävelee enemmän, tilanne helpottuu päivä päivältä. Ei, kroonikko mikä kroonikko! Moninaisen selkävamman korjaaminen on kyllä ärsyttävintä mitä rva tietää, mutta vaihtoehtoakaan ei oikein ole.
Tänään, kun puoliso tulee matkalta, lähden kyllä illalla salille. Vuorossa on käsien ja ylävartalon treeni, se kahdesta ohjelmastani, johon olen hiukan vähemmän kyllästynyt kuin siihen toiseen, alavartalotreeniin. Onneksi tiedän, että saan kohta uudet ohjelmat...
Samalla totesin, etten kyllä hoitaisi kuntoani yhtään, mikäli olisin yksinhuoltaja. Tai ehkä hoitaisin, sitten kun lapsi on vähän vanhempi. Ei 2-vuotiaan kanssa kerkeä mitään, kun hänestä on yksin vastuussa. Siinä mielessä rva:n tilanne on ihan hyvä.
...ja hra:n. Jos minä työskentelisin yhtä paljon kuin puoliso, kukaan ei veisi tai hakisi Naakkaa päiväkodista ja hoitaisi häntä pidempien työrupeamien ajan. Meitä molempia tarvitaan.
Naakan nostelu kiipeilytelineiden korkeilta tasoilta alas ottaa hieman voimille. Niskani ei tykkää ylös kurkottelusta tai edes katselusta, mutta minkäs teet! Eilen tein sellaisen päätöksen, että kierrämme leikkikentällä olon lomassa pienen metsälenkin. Onneksi Naakka suostui.
Otin sieltä kuviakin. Naakka tykkää todella paljon pienestä purosta, joka on kävelyreittimme varrella, ja sitä pitää aina jäädä ihmettelemään. Yleensä hän ei istu paikallaan, mutta purokivellä näin tapahtuu!
Kun sain hyvän taustan, päätin kuvata myös paljasjalkakenkäni. Ne ovat olleet käytössä oikein mukavat. Lenkillä tuntuu vain aluksi hassulta, kun kävely ei ole yhtään "pomppivaa" kuten paksupohjaisilla, tavallisilla lenkkareillani. Mikään paikka ei ole kipeytynyt, eli totutus on mennyt hyvin.
Kun olin ollut PT:n kanssa sauvakävelylenkillä pari viikkoa sitten, olen lähtenyt kävelylenkille vähän useammin kuin tavallisesti. Sinänsä ulkoilu ja liike ovat virkistäneet, mutta selän liikkuvuuden kanssa on edelleen isoja ongelmia.
Sitä voisi luulla, että kun kävelee "oikein", rintaranka vetreytyy ja kun kävelee enemmän, tilanne helpottuu päivä päivältä. Ei, kroonikko mikä kroonikko! Moninaisen selkävamman korjaaminen on kyllä ärsyttävintä mitä rva tietää, mutta vaihtoehtoakaan ei oikein ole.
Tänään, kun puoliso tulee matkalta, lähden kyllä illalla salille. Vuorossa on käsien ja ylävartalon treeni, se kahdesta ohjelmastani, johon olen hiukan vähemmän kyllästynyt kuin siihen toiseen, alavartalotreeniin. Onneksi tiedän, että saan kohta uudet ohjelmat...
Kommentit
Lähetä kommentti