Flunssaa, "sivakointia" ja perheuutisia!
Hieman se kesti, mutta pääsin kuin pääsinkin jo kiinni kuntoutukseeni - fyssari on kyllä edelleen varaamatta. Aloitin perjantai-iltana kolmella helpolla jumppaliikkeellä sekä sisä- ja takareisien venyttelyllä. Ihan mukavalta tuntui...
Samaisena iltana alkoi yläselkää ja niskaa ja lopulta koko päätä särkeä oikein toden teolla. Sen jälkeen suunta oli tuttu: kurkkukipu, aivastelu...flunssassa ollaan, vielä niin, että minä ja puolisoni saimme taudin ihan samanaikaisesti.
Viikonloppu sujuikin rauhallisissa merkeissä. Lauantaina, kun molemmat lapset olivat kerrankin samanaikaisesti päiväunilla, päätin kävellä pienen sauvakävelylenkin. Flunssa tuntui silloin aika lievältä.
Sauvakävelylenkistäni tulikin varsin talvinen! En muista, milloin marraskuun alkumetreillä olisi pyryttänyt näin sankasti, siis täällä meilläpäin, etelässä ja rannikolla. Vaikka rva "sivakoi" pelkillä sauvoilla, oli olo kuin hiihtolenkillä - aika mukavaa oikeastaan!
Oikea hiihtäminen kuuluu rva:n tämän(kin) talven tavoitteisiin. Viime talvet ovat olleet niin vähälumisia, ettei oikein ole onnistunut. Viime talvena olin niin kertakaikkisen raskaana, ettei hiihtäminen siksikään tuntunut hyvältä ajatukselta. Olisin yrjönnyt ladulle kerran jos toisenkin.
No, eihän se lenkkeily flunssalle hyvää tehnyt. Koko loppupäivän lämpö oli nousussa, mutta ei sentään äitynyt kovin kovaksi kuumeeksi. Koko jutun saldo taisi olla, että pääsin melkein hiihtämään säässä, jollaista en ollut tähän vuodenaikaan odottanut!
Asuntomme ainoaan trooppiseen osaan, akvaariooni, kuuluu sentään hyvää. Sinne nimittäin odotetaan vauvoja! Huomasin muutama päivä sitten erään platyni olevan pieniin päin. Tätä perhetapahtumaa on jo odotettu pitkään, yli vuoden ajan.
Ihan vielä kyseinen rouvashenkilö ei näytä synnyttävän, muutama viikko menee aivan varmasti. Kun poikaset tulevat, käy todennäköisesti niin, että ne tulevat syödyiksi, sillä pienet kalanpoikaset ovat mieluisaa ruokaa sekä lajitovereilleen että muulle kalastolle.
Pienokaisilla on kuitenkin mahdollisuus kehittyä aikuisiksi asti. Se vaatii kykyä piiloutua, pysytellä suojaisissa paikoissa ja löytää tarpeeksi ravintoa kasvamiseen. Minulla ei valitettavasti ole enää olemassa poikasallasta, johon poikasia voisi pyydystää kasvamaan. Jos vauvoja alkaa tulla enemmänkin, saatan hyvin hankkia sellaisen.
Hauskin vaihtoehto olisi uusi, pienehkö poikasakvaario. Laittaisin sellaisen pystyyn vaikka heti, mikäli meillä olisi jossakin paikka sellaiselle. Siellä poikaset voisivat kasvaa ja kehittyä ilman ravinnoksi joutumisen uhkaa.
Lisätilaa ja mahdollisuuksia odotellessa pyrin suojaamaan poikasten elämää antamalla kasvien kasvaa. Ne muodostavat hyviä piilopaikkoja, joiden turvin ehkäpä joku yksilö selviää. Katsotaan, miten tässä käy!
Samaisena iltana alkoi yläselkää ja niskaa ja lopulta koko päätä särkeä oikein toden teolla. Sen jälkeen suunta oli tuttu: kurkkukipu, aivastelu...flunssassa ollaan, vielä niin, että minä ja puolisoni saimme taudin ihan samanaikaisesti.
Viikonloppu sujuikin rauhallisissa merkeissä. Lauantaina, kun molemmat lapset olivat kerrankin samanaikaisesti päiväunilla, päätin kävellä pienen sauvakävelylenkin. Flunssa tuntui silloin aika lievältä.
Sauvakävelylenkistäni tulikin varsin talvinen! En muista, milloin marraskuun alkumetreillä olisi pyryttänyt näin sankasti, siis täällä meilläpäin, etelässä ja rannikolla. Vaikka rva "sivakoi" pelkillä sauvoilla, oli olo kuin hiihtolenkillä - aika mukavaa oikeastaan!
Oikea hiihtäminen kuuluu rva:n tämän(kin) talven tavoitteisiin. Viime talvet ovat olleet niin vähälumisia, ettei oikein ole onnistunut. Viime talvena olin niin kertakaikkisen raskaana, ettei hiihtäminen siksikään tuntunut hyvältä ajatukselta. Olisin yrjönnyt ladulle kerran jos toisenkin.
No, eihän se lenkkeily flunssalle hyvää tehnyt. Koko loppupäivän lämpö oli nousussa, mutta ei sentään äitynyt kovin kovaksi kuumeeksi. Koko jutun saldo taisi olla, että pääsin melkein hiihtämään säässä, jollaista en ollut tähän vuodenaikaan odottanut!
Asuntomme ainoaan trooppiseen osaan, akvaariooni, kuuluu sentään hyvää. Sinne nimittäin odotetaan vauvoja! Huomasin muutama päivä sitten erään platyni olevan pieniin päin. Tätä perhetapahtumaa on jo odotettu pitkään, yli vuoden ajan.
Ihan vielä kyseinen rouvashenkilö ei näytä synnyttävän, muutama viikko menee aivan varmasti. Kun poikaset tulevat, käy todennäköisesti niin, että ne tulevat syödyiksi, sillä pienet kalanpoikaset ovat mieluisaa ruokaa sekä lajitovereilleen että muulle kalastolle.
Pienokaisilla on kuitenkin mahdollisuus kehittyä aikuisiksi asti. Se vaatii kykyä piiloutua, pysytellä suojaisissa paikoissa ja löytää tarpeeksi ravintoa kasvamiseen. Minulla ei valitettavasti ole enää olemassa poikasallasta, johon poikasia voisi pyydystää kasvamaan. Jos vauvoja alkaa tulla enemmänkin, saatan hyvin hankkia sellaisen.
Hauskin vaihtoehto olisi uusi, pienehkö poikasakvaario. Laittaisin sellaisen pystyyn vaikka heti, mikäli meillä olisi jossakin paikka sellaiselle. Siellä poikaset voisivat kasvaa ja kehittyä ilman ravinnoksi joutumisen uhkaa.
Lisätilaa ja mahdollisuuksia odotellessa pyrin suojaamaan poikasten elämää antamalla kasvien kasvaa. Ne muodostavat hyviä piilopaikkoja, joiden turvin ehkäpä joku yksilö selviää. Katsotaan, miten tässä käy!
Kommentit
Lähetä kommentti