Uimareina
Tällä viikolla rva on kulkenut lonkkasäryn ja ja yläselän ongelmien kera molempien helpotukseen. Jälkimmäiseen auttoi lauantainen hieronta. Lonkan kanssa temppuilin kaikenlaista foam rollerista venyttelyyn.
Helpotus tuli lopulta yllättävältä taholta, uimahalliretkestä. Sinne päädyttiin, koska... No sehän oli tietysti Naakan palkintoretki. Pitkin syksyä ovat uloslähdöt tuottaneet meillä hankaluuksia. Syy on varmaankin monessa asiassa, kuten Naakan ikä ja isosiskoksi tulo. Hänellä ei ole ollut helppoa.
Lopulta keksimme kokeilla, josko Naakka innostuisi palkitsemisesta. Piirsin ruudukon ja ilmoitin, että kun Naakka on lähtenyt ulos viisi kertaa hyvällä mielellä ja pukeminen on sujunut, hän pääsee haluamalleen retkelle. Naakka valitsi uimahallin.
Eilen minä, puoliso ja esikoisemme suuntasimme yhdessä uimahalliin. Olemme kokeneet hyväksi systeemin, jossa Naakka on mennessä toisen, tullessa toisen kanssa puku- ja pesutiloissa. Aluksi hän oli minun kanssani.
Juuri remontoidussa uimahallissa oli yksi selkeä puute: naisten pesutiloissa kävi lattiatasossa niin voimakas veto, että kylmä tuli heti. Naakkaa paleli pienenä ihmisenä vielä minuakin enemmän. Onneksi sauna auttoi, ja äkkiä tyttäreni ilmoittikin haluavansa heti uimaan.
Pääosa uima-ajasta kului lastenaltaissa. Naakka nautti joka hetkestä ja oppi hetkessä uimaan käsipohjaa. Hänellä oli muuten päällään kumminsa perheen lasten pieneksi jäänyt kelluntapuku, mikä teki varmaankin hänen olostaan mieluisamman.
Vahtia piti kyllä koko ajan. Sanoisin, että meidän Naakalla täytyy olla kaksi aikuista mukana uimahalliretkellä, sen verran villiä hänen menonsa oli.
Kävin puolison kanssa vuorotellen uimassa vähän matkaa, uimahallin mukava piirre on 50 metrin allas, jossa ei tarvitse uida kovin monta kertaa päästä päähän, kun matkaa jo kertyy. Uin 200 metriä, mikä oli nykyisessä kunnossani oikein hyvin.
Olimme liikkeellä suosittuun aikaan, joten sanoisin, että kuntouimareiden altaassa uitiin oikein tillsammans! Yritin pitää pääni mahdollisimman suorana, ettei niska rasittuisi ja taisin onnistua - ainakaan fiilis ei ollut kipeämpi kuin lähtiessä.
Lonkkakipu jäi myös sinne 50 metrin altaaseen, mikä oli todella iloinen yllätys. Aloinkin jo kyllästyä särkyyn kävellessä ja puutumisen tunteeseen koko jalassa. Täytyy varmaan kuitenkin jatkaa myös venyttelyä ja jumppaa.
Edellisellä viikolla inspiroiduin kirjasta. Sain kuin sainkin 400-sivuisen Ruokarouva-kirjan luettua viikon aikana. Se oli kyllä todella hyvä kirja, jossa tapahtumat vain tihenivät loppua kohden. Erityisesti mieleeni jäi sotien aikainen niukkuus ja säännöstely - toimeen tulee vähällä ja elintarvikkeita voi taikoa melkein tyhjästä, jos on pakko. Suosittelen kirjaa ja koko kirjasarjaa, tarina on hyvin mukaansatempaava.
Tällä viikolla inspiraation aihe on puolestaan ollut kotimainen vaatetuotanto. Pitkään on tuntunut, ettei sellaista juuri ole. Viime aikoina erityisesti lastenvaatteita on alettu myydä yhä enemmän.
Kotimaisuudessa minua kiehtoo erityisesti, että vaatteen alkuperä on selvillä, eikä sitä ole tuotettu epämääräisissä oloissa. Yhtä tärkeää on lähialueen ihmisten työllistäminen aikana, jolloin tuotantoa siirretään koko ajan ulkomaille.
Lisäksi metsästän hyvää laatua. On sietämätöntä, kun vaatteet nukkaantuvat ja menettävät muotonsa muutaman pesun jälkeen. Sitten on taas etsintä edessä, rahaa menee ja tekstiilijätettä syntyy.
Siksipä tilasin lapsille joululahjavaatteet, tunikan ja bodyn (samaa kangasta, yrittäkööt kestää) eräästä suomalaisesta verkkokaupasta. Sama kauppa myi yllättäen myös aikuisten vaatteita. Innostuin tilaamaan itselleni tunikan.
Tilaus kustansi toki enemmän kuin vastaavat vaatteet tavallisesta ketjuliikkeestä. Lähitulevaisuus näyttää, oliko ostokseni kannattava. Mitään 100-prosenttista kotimaisuusastetta ei meidän perheessä varmaankaan tulla näkemään, mutta josko edes vähän enemmän kuin tähän asti.
Helpotus tuli lopulta yllättävältä taholta, uimahalliretkestä. Sinne päädyttiin, koska... No sehän oli tietysti Naakan palkintoretki. Pitkin syksyä ovat uloslähdöt tuottaneet meillä hankaluuksia. Syy on varmaankin monessa asiassa, kuten Naakan ikä ja isosiskoksi tulo. Hänellä ei ole ollut helppoa.
Lopulta keksimme kokeilla, josko Naakka innostuisi palkitsemisesta. Piirsin ruudukon ja ilmoitin, että kun Naakka on lähtenyt ulos viisi kertaa hyvällä mielellä ja pukeminen on sujunut, hän pääsee haluamalleen retkelle. Naakka valitsi uimahallin.
Eilen minä, puoliso ja esikoisemme suuntasimme yhdessä uimahalliin. Olemme kokeneet hyväksi systeemin, jossa Naakka on mennessä toisen, tullessa toisen kanssa puku- ja pesutiloissa. Aluksi hän oli minun kanssani.
Juuri remontoidussa uimahallissa oli yksi selkeä puute: naisten pesutiloissa kävi lattiatasossa niin voimakas veto, että kylmä tuli heti. Naakkaa paleli pienenä ihmisenä vielä minuakin enemmän. Onneksi sauna auttoi, ja äkkiä tyttäreni ilmoittikin haluavansa heti uimaan.
Pääosa uima-ajasta kului lastenaltaissa. Naakka nautti joka hetkestä ja oppi hetkessä uimaan käsipohjaa. Hänellä oli muuten päällään kumminsa perheen lasten pieneksi jäänyt kelluntapuku, mikä teki varmaankin hänen olostaan mieluisamman.
Vahtia piti kyllä koko ajan. Sanoisin, että meidän Naakalla täytyy olla kaksi aikuista mukana uimahalliretkellä, sen verran villiä hänen menonsa oli.
Kävin puolison kanssa vuorotellen uimassa vähän matkaa, uimahallin mukava piirre on 50 metrin allas, jossa ei tarvitse uida kovin monta kertaa päästä päähän, kun matkaa jo kertyy. Uin 200 metriä, mikä oli nykyisessä kunnossani oikein hyvin.
Olimme liikkeellä suosittuun aikaan, joten sanoisin, että kuntouimareiden altaassa uitiin oikein tillsammans! Yritin pitää pääni mahdollisimman suorana, ettei niska rasittuisi ja taisin onnistua - ainakaan fiilis ei ollut kipeämpi kuin lähtiessä.
Lonkkakipu jäi myös sinne 50 metrin altaaseen, mikä oli todella iloinen yllätys. Aloinkin jo kyllästyä särkyyn kävellessä ja puutumisen tunteeseen koko jalassa. Täytyy varmaan kuitenkin jatkaa myös venyttelyä ja jumppaa.
Edellisellä viikolla inspiroiduin kirjasta. Sain kuin sainkin 400-sivuisen Ruokarouva-kirjan luettua viikon aikana. Se oli kyllä todella hyvä kirja, jossa tapahtumat vain tihenivät loppua kohden. Erityisesti mieleeni jäi sotien aikainen niukkuus ja säännöstely - toimeen tulee vähällä ja elintarvikkeita voi taikoa melkein tyhjästä, jos on pakko. Suosittelen kirjaa ja koko kirjasarjaa, tarina on hyvin mukaansatempaava.
Tällä viikolla inspiraation aihe on puolestaan ollut kotimainen vaatetuotanto. Pitkään on tuntunut, ettei sellaista juuri ole. Viime aikoina erityisesti lastenvaatteita on alettu myydä yhä enemmän.
Kotimaisuudessa minua kiehtoo erityisesti, että vaatteen alkuperä on selvillä, eikä sitä ole tuotettu epämääräisissä oloissa. Yhtä tärkeää on lähialueen ihmisten työllistäminen aikana, jolloin tuotantoa siirretään koko ajan ulkomaille.
Lisäksi metsästän hyvää laatua. On sietämätöntä, kun vaatteet nukkaantuvat ja menettävät muotonsa muutaman pesun jälkeen. Sitten on taas etsintä edessä, rahaa menee ja tekstiilijätettä syntyy.
Siksipä tilasin lapsille joululahjavaatteet, tunikan ja bodyn (samaa kangasta, yrittäkööt kestää) eräästä suomalaisesta verkkokaupasta. Sama kauppa myi yllättäen myös aikuisten vaatteita. Innostuin tilaamaan itselleni tunikan.
Tilaus kustansi toki enemmän kuin vastaavat vaatteet tavallisesta ketjuliikkeestä. Lähitulevaisuus näyttää, oliko ostokseni kannattava. Mitään 100-prosenttista kotimaisuusastetta ei meidän perheessä varmaankaan tulla näkemään, mutta josko edes vähän enemmän kuin tähän asti.
Kommentit
Lähetä kommentti