Asuntoautomatka 2024, osa 3, Furuvik ja Viikinkimuseo

Näimme ja koimme matkallamme vaikka mitä. Olen vuosien mittaan huomannut, että koko ajan ei tarvitse olla hienoa ja upeaa, maisemat ja luonto ovat pop. On ollut kuitenkin toimivaa "upottaa" matkaan 1-2 kohdetta, joissa lapset todennäköisesti viihtyvät.

Torppasin lapsilta Muumimaailman, johon he olisivat menomatkalla menneet - olemme olleet siellä todella monena kesänä peräkkäin. Ruotsin huvipuistotarjonta ei ole mitenkään tuttu, paitsi että Tukholmassa on Gröna Lund.

Aloin matkaa suunnitellessa etsiä kartalta matkareittiimme sopivaa huvipuistoa, ja sellainen löytyi Uppsalan ja Sundsvallin väliltä, jälkimmäistä lähempää. Suuntasimme siis sinne kolmantena matkapäivänämme.

Paikka piti sisällään huvipuiston, pienen vesipuiston (tänne emme kerenneet) sekä eläinpuiston. Huvipuistossa oli pieni Pekka Töpöhäntä - alue teatteriesityksineen. Emme kuitenkaan menneet teatteriin, kun erityisesti lapsilla ei ole ruotsin kielen taitoa.

Lempilaitetta ei tavitse kysyä - Lightning-vuoristorata! Se kiihdytti kertakaikkisesti ja oli nopea, mutta ei pää alaspäin - juttuja tai liian pelottavia laskuja. Minulle riitti oikein hyvin kerta, mutta lapset kävivät yhteensä varmaankin neljä kertaa :D 

Eläinpuistossa oli kaikenlaista mielenkiintoista. Olimme olleet tuntikausia jalkeilla, mutta jaksoimme silti katsella vaikka ja mitä. Muistellessa tulee kyllä erityisesti mieleen käärmehuone - siellä ei siis ollut terraarioita, vaan kävely tapahtui käärmeiden kera - bongasin kaksi, toivottavasti katosta ei roikkunut mitään ylimääräistä, hrr!

Ainoa takaisku oli, että emme päässeet parkkikselta pois. Auto ei yksinkertaisesti mahtunut poistumaan eli piti odottaa "parisen" tuntia :D 

Toinen lapsille ja aikuisille mieleinen kohde oli viikinkimuseo Lofooteilla. Myös se oli löytynyt matkasuunnitelmaa tehdessä. Museo oli rakennettu paikalle, jossa paikallinen maanviljelijä oli 80-luvulla kyntänyt peltoa hieman tavallista syvemmältä ja tullut löytäneeksi viikinkien asuinpaikan.

Itse sisätiloissa sijaitseva museo oli pienehkö, vaikka hieno. Siellä oli viikinkien koruja ja esineistöä sekä malleja viikinkien asuista. Museon paras osuus sijaitsi ulkosalla. Alue osoittautui suureksi, ja kävelyä tuli lopulta useampi kilometri. 

Reitin varrella oli kaivauksia sekä pisteitä, joissa sai esimerkiksi kokeilla jousiammuntaa ja kirveenheittoa. Maisemat joka suuntaan olivat koko ajan avarat ja upeat. Aitauksissa oli hevosia ja villisikoja (ei oikeita, mutta hieman "villimmän" näköistä lajia olevia). 

Reitin kaukaisimmassa osassa odotti kohokohta, viikinkilaivalla purjehtiminen. Odotimme moottorilla varustettua näköisversiota, mutta pääsimme oikeaan purjeveneeseen. Se oli sen verran häkellyttävää, ettei kenestäkään irronnut oikein sanaakaan. Opimme, kuinka viikinkilaivaa ohjataan.