Kesä loppuu

Olin viime viikonloppuna mökillä. Siellä tarkastelin ihmeissäni luontoa. Oli täysi kesä, mutta puissa oli kellastuneita lehtiä. Maasta oli noussut erilaisia sieniä. Puolukoita oli jo. Kesän loppu on jännää aikaa vuodesta.

Tavallaan olen nauttinut, kun kesää on riittänyt. Ei ole tarvinnut pukea takkia päälle kuukausiin. On ollut valoisaa ja lämmintä. Eilen futiskentän reunalla istuskellessani totesin, että tämähän ei ehkä ole ihan näin mukavaa, kun syksy etenee ;) 

Viimeiset perunat on saatu kasvimaalta, ja tavallaan nyt on mukavaa syödä muutakin. Aika hyvin perunapenkki on tuottanut, kun olemme viitisen viikkoa saaneet perunat haetuksi sieltä. Onnekseni totesin, ettei ruohoa tarvitse enää palstalta leikata.

Lapset odottavat jo säiden kylmenemistä. Varmaankin heitä kiehtoo minun laillani tunnelman vaihtuminen. Myös viileämmän sään vaatteet ovat ainakin alkuun hauskoja vaihtelun vuoksi. Pimeällä on toki tylsempää olla illalla ulkona, se on ehkä syyspimeiden negatiivinen asia.

Toivoisin, että saisin innostettua heitä taskulamppuhipan kaltaisiin juttuihin. Facen nostalgiaryhmissä puhutaan paljon "entisten aikojen" lapsuutta ja jatkuvaa ulkosalla oloa. Täytyy kuitenkin sanoa, etten muista, olinko kasarilla/ysärillä syyspimeällä niin paljon ulkona...valoisalla kuitenkin.

Olin nimittäin pimepänpelkoinen. Meillä maaseudulla ei ollut liioin katuvaloja, tai oli meidän tiellä yksi, joka toimi huonosti. Lisäksi meidän tiellä oli autiotalo, jota pidin kummitustalona. Juoksin kaverilta täysillä kotiin. Se siitä nostalgiasta.

Tällä viikolla oli koulun vanhempainilta, johon en päässyt, koska minulla on samana päivänä psykoterapia. Siellä ei kuitenkaan ollut ollut sen kummempaa. Kuutoset lähtivät toiseen toimipisteeseen, kun koulurakennuksessa ei ole tilaa.

Ensi vuonna mennään sitten uuteen, isoon kouluun. Siitä tihkuu tietoa vähänlaisesti, mutta ilmeisesti alakoulu on alemmissa kerroksissa ja yläkoulu ylemmissä. Se kuulostaa ihan hyvältä jutulta. Luulen, että kolmas- ja kuudesluokkalaiseni selviävät siellä hyvin.

Osallistuin myös lasten luokan vanhempainyhdistyksen kokoukseen. Sielläkin puhuttiin monenmoisista asioista. Todettiin yhdessä, että tehtään asioita, mutta sopivan pienesti. Se sopii hyvin minulle.