Juudas-koira lomahoidossa Niskasilla
Tällainen pieni kaveri meillä on täällä oleillut viikon verran - vielä noin viisi kivaa päivää jäljellä:
Juudas-koira tuli meille viime tiistaina. Pienen alkuihmettelyn jälkeen hän kotiutui meille oikein hyvin. Mekin sopeuduimme varsin äkkiä pienen koiran (säkäkorkeus hieman yli 20cm) hoitamiseen.
Kuvassa Juudas näyttää hieman maansa myyneeltä, kun sille on lenkkeilyä varten puettu ulkoilupuku päälle. Harva koira varmaankaan tykkää vaatteista, mutta kun sää on kylmä, turkki on lyhyt eikä omaa rasvakerrosta juuri ole, niin ulos on sitten pakko pukeutua.
Juudas on pieni ja hassu, mutta koostaan huolimatta ihan oikea koira! Se ulvoo tyttökoirille, on käsittämättömän ahne, leikkii haukkuvaa dobermannia, kun joku tulee meille kylään ja on kaikin puolin hyvin koiramainen - hän muistuttaa monella tavalla edesmennyttä Isadora-koiraamme, joka oli rodultaan sileäkarvainen noutaja.
No, sitten Juudas viettäisi vaikka koko päivän kyljessä nyhjäten - sängyssähän se nukkuisi meidän kanssa peiton alla, mutta on joutunut tyytymään sohvapaikkaan. Se nukkuu omistajansa pörröisiin olohousuihin kääriytyneenä:
Tämän kuvan otin tänä aamuna (enkä todellakaan kovin aikaisin). Juudas oli tässä juuri heräilemässä, kun minä, vähän turhan pirtsakka täti lähestyin sitä valjaiden kanssa. Pisulle on pakkaseen kumminkin lähdettävä - hätä nimittäin yllättää sitten todella nopeasti.
Meille Juudaksen vierailu on ollut iloista aikaa. On ollut ulkoilua, ruokailua, silityksiä ja kaikenlaista rehaamista pitkin lattioita. Kun Juudas viikonloppuna lähtee, tulee meille varmasti ikävä.
Juudas onkin onneksi pärjännyt meillä hyvin. Jotkut lemmikit saattavat ikävöidessään jopa lakata syömästä, mutta onneksi Juudas on ollut hoidossa aikaisemminkin. Hän on onnistuneesti esittänyt lemmikkiämme viikon verran, mutta on varmasti hyvin onnellinen, kun pääsee jouluksi omaan kotiin.
Minulle tämä koiramainen pikkukoira on tuonut toivoa - ehkä voisinkin joskus hankkia oman koiran, vaikka en paranisikaan. Tällainen koira esimerkiksi, jaksaa tarvittaessa lenkkeillä ja ulkoilla (no, talvella on vähän liian kylmä), mutta ei välttämättä vaadi niitä viiden kilometrin päivittäisiä lenkkejä.
Juudaksen (ja joulun) jälkeen meille palaa taas oma perheenjäsenemme Nasu, jota meillä taasen alkaa jo olla ikävä. Nyt Nasu on vielä hyvässä hoitopaikassaan ja saa siellä kaiken tarvitsemansa ja jakamatonta huomiota yllin kyllin.
Juudas-koira tuli meille viime tiistaina. Pienen alkuihmettelyn jälkeen hän kotiutui meille oikein hyvin. Mekin sopeuduimme varsin äkkiä pienen koiran (säkäkorkeus hieman yli 20cm) hoitamiseen.
Kuvassa Juudas näyttää hieman maansa myyneeltä, kun sille on lenkkeilyä varten puettu ulkoilupuku päälle. Harva koira varmaankaan tykkää vaatteista, mutta kun sää on kylmä, turkki on lyhyt eikä omaa rasvakerrosta juuri ole, niin ulos on sitten pakko pukeutua.
Juudas on pieni ja hassu, mutta koostaan huolimatta ihan oikea koira! Se ulvoo tyttökoirille, on käsittämättömän ahne, leikkii haukkuvaa dobermannia, kun joku tulee meille kylään ja on kaikin puolin hyvin koiramainen - hän muistuttaa monella tavalla edesmennyttä Isadora-koiraamme, joka oli rodultaan sileäkarvainen noutaja.
No, sitten Juudas viettäisi vaikka koko päivän kyljessä nyhjäten - sängyssähän se nukkuisi meidän kanssa peiton alla, mutta on joutunut tyytymään sohvapaikkaan. Se nukkuu omistajansa pörröisiin olohousuihin kääriytyneenä:
Tämän kuvan otin tänä aamuna (enkä todellakaan kovin aikaisin). Juudas oli tässä juuri heräilemässä, kun minä, vähän turhan pirtsakka täti lähestyin sitä valjaiden kanssa. Pisulle on pakkaseen kumminkin lähdettävä - hätä nimittäin yllättää sitten todella nopeasti.
Meille Juudaksen vierailu on ollut iloista aikaa. On ollut ulkoilua, ruokailua, silityksiä ja kaikenlaista rehaamista pitkin lattioita. Kun Juudas viikonloppuna lähtee, tulee meille varmasti ikävä.
Juudas onkin onneksi pärjännyt meillä hyvin. Jotkut lemmikit saattavat ikävöidessään jopa lakata syömästä, mutta onneksi Juudas on ollut hoidossa aikaisemminkin. Hän on onnistuneesti esittänyt lemmikkiämme viikon verran, mutta on varmasti hyvin onnellinen, kun pääsee jouluksi omaan kotiin.
Minulle tämä koiramainen pikkukoira on tuonut toivoa - ehkä voisinkin joskus hankkia oman koiran, vaikka en paranisikaan. Tällainen koira esimerkiksi, jaksaa tarvittaessa lenkkeillä ja ulkoilla (no, talvella on vähän liian kylmä), mutta ei välttämättä vaadi niitä viiden kilometrin päivittäisiä lenkkejä.
Juudaksen (ja joulun) jälkeen meille palaa taas oma perheenjäsenemme Nasu, jota meillä taasen alkaa jo olla ikävä. Nyt Nasu on vielä hyvässä hoitopaikassaan ja saa siellä kaiken tarvitsemansa ja jakamatonta huomiota yllin kyllin.
Kommentit
Lähetä kommentti