Koiravieras- ja kuntoutuskuulumisia
Tämä viikko on alkanut hauskoissa merkeissä, kun meille on isäntäväkensä loman ajaksi muuttanut pieni koirakaveri, chihuahua-venäjäntoyterrieri Juudas! Juudas ansaitsee oman kirjoituksensa kuvineen, joten seuraavaksi muihin asioihin.
Olen tässä viime viikot totutellut uuteen niskatreeniini, jonka Ortonista sain. Olen mielestäni onnistunut oikein kivasti, sillä treeni ei ole jäänyt välistä kuin parina päivänä. Säännöllisyys harjoitteiden suhteen ei ole parhaita puoliani, joten tämä alkuvaihe on mennyt yli odotusten.
Osa liikkeistä on niskan syvien lihasten treeniä - minullahan ne ovat onnettomuuden jäljiltä edelleen hyvin heikot, erityisesti vasemmalta puolelta. Itse liikkeet ovat hyvin rauhallisia (esim. laitetaan kämmen/kaksi sormea vuorotellen eri kohtiin päätä ja painetaan päätä ja niskaa hieman kämmentä vasten.
Liikkeiden suurin haaste ei ole se, että ne olisivat raskaita. Vaikeinta näin aluksi on oppia tekemään liikkeet hallitusti ja rauhallisesti. Jos tekee liian voimakkaasti, kehityssuunta voi olla päinvastainen kuin oli tarkoitus.
Loput liikkeistä ovat yläselän, erityisesti olkapäiden ja lapojen seudun lihasten mobilisointia. Nämäkin liikkeet ovat superrauhallisia. Kaikki liikkeet tehdään istuma-asennossa tai selinmakuulla. Tämäkin on oleellista, kun tasapainoni ei meinaa riittää seisaaltaan tehtäviin liikkeisiin.
Istumaliikkeissä minulla on peili apuna - muuten pääni on vinossa ja yläkroppa vinksallaan. Yläkropan koordinaatio pelaa todella huonosti, en oikeasti tiedä, missä asennossa olen! Siksikin aiheutan itselleni kiputiloja ja jumitusta, kun en voi koko ajan valvoa asentoani. Pitäisiköhän minun asua peilitalossa...
Sitten kuntoutukseen...eilen pistin hoputusviestin Ortoniin, kun lupasivat olla sieltäpäin yhteydessä minuun, kun ovat saaneet pohdittua kuntoutusasiani jatkoa toivon mukaan paremmin minulle sopivaksi. Mitään vastausta ei ole kuulunut, ja kuntoutukseni alkuun on enää kaksi ja puoli viikkoa!
Selvää kuitenkin on, että minut on laitettu selvästi parempikuntoisille tarkoitettuun ryhmään. Kun en esimerkiksi pysty tekemään normaalia ryhmäjumppaa (seisominen huimaa, ympärillä heiluvat ihmiset häiritsevät aisteja ja sitten pitäisi vielä seurata, mitä ohjaaja tekee), niin vähän vaikeaksi menee...niin, ja liikkeet ovat kaiken huipuksi niskalleni sopimattomia.
Jatkosta vielä...olen ollut viime aikoina onnekas saadessani tavata enemmän vertaistukea kuin olen näiden kaikkien, lähes neljän vuoden aikana tavannut. Tästäkin pitäisi laatia ihan oma kirjoituksensa!
Joka tapauksessa, vertaistuen tapaaminen on saanut minut ajattelemaan yhä enemmän aivorunkoni lisätutkimuksia (retkahduksen yhteydessä tulleen aivorunkovamman toteamiseksi tai poissulkemiseksi).
Jos alan tutkia tätä puolta, niin osoite olisi yksityinen erikoisneurologi Helena Huhmar, joka tuntee sekä aivo- että retkahdusvammat. Luultavasti yritän päästä hänen vastaanotolleen v. 2013 aikana.
Olen tässä viime viikot totutellut uuteen niskatreeniini, jonka Ortonista sain. Olen mielestäni onnistunut oikein kivasti, sillä treeni ei ole jäänyt välistä kuin parina päivänä. Säännöllisyys harjoitteiden suhteen ei ole parhaita puoliani, joten tämä alkuvaihe on mennyt yli odotusten.
Osa liikkeistä on niskan syvien lihasten treeniä - minullahan ne ovat onnettomuuden jäljiltä edelleen hyvin heikot, erityisesti vasemmalta puolelta. Itse liikkeet ovat hyvin rauhallisia (esim. laitetaan kämmen/kaksi sormea vuorotellen eri kohtiin päätä ja painetaan päätä ja niskaa hieman kämmentä vasten.
Liikkeiden suurin haaste ei ole se, että ne olisivat raskaita. Vaikeinta näin aluksi on oppia tekemään liikkeet hallitusti ja rauhallisesti. Jos tekee liian voimakkaasti, kehityssuunta voi olla päinvastainen kuin oli tarkoitus.
Loput liikkeistä ovat yläselän, erityisesti olkapäiden ja lapojen seudun lihasten mobilisointia. Nämäkin liikkeet ovat superrauhallisia. Kaikki liikkeet tehdään istuma-asennossa tai selinmakuulla. Tämäkin on oleellista, kun tasapainoni ei meinaa riittää seisaaltaan tehtäviin liikkeisiin.
Istumaliikkeissä minulla on peili apuna - muuten pääni on vinossa ja yläkroppa vinksallaan. Yläkropan koordinaatio pelaa todella huonosti, en oikeasti tiedä, missä asennossa olen! Siksikin aiheutan itselleni kiputiloja ja jumitusta, kun en voi koko ajan valvoa asentoani. Pitäisiköhän minun asua peilitalossa...
Sitten kuntoutukseen...eilen pistin hoputusviestin Ortoniin, kun lupasivat olla sieltäpäin yhteydessä minuun, kun ovat saaneet pohdittua kuntoutusasiani jatkoa toivon mukaan paremmin minulle sopivaksi. Mitään vastausta ei ole kuulunut, ja kuntoutukseni alkuun on enää kaksi ja puoli viikkoa!
Selvää kuitenkin on, että minut on laitettu selvästi parempikuntoisille tarkoitettuun ryhmään. Kun en esimerkiksi pysty tekemään normaalia ryhmäjumppaa (seisominen huimaa, ympärillä heiluvat ihmiset häiritsevät aisteja ja sitten pitäisi vielä seurata, mitä ohjaaja tekee), niin vähän vaikeaksi menee...niin, ja liikkeet ovat kaiken huipuksi niskalleni sopimattomia.
Jatkosta vielä...olen ollut viime aikoina onnekas saadessani tavata enemmän vertaistukea kuin olen näiden kaikkien, lähes neljän vuoden aikana tavannut. Tästäkin pitäisi laatia ihan oma kirjoituksensa!
Joka tapauksessa, vertaistuen tapaaminen on saanut minut ajattelemaan yhä enemmän aivorunkoni lisätutkimuksia (retkahduksen yhteydessä tulleen aivorunkovamman toteamiseksi tai poissulkemiseksi).
Jos alan tutkia tätä puolta, niin osoite olisi yksityinen erikoisneurologi Helena Huhmar, joka tuntee sekä aivo- että retkahdusvammat. Luultavasti yritän päästä hänen vastaanotolleen v. 2013 aikana.
Kommentit
Lähetä kommentti