Poliittinen tuokio kotisohvalla
Katselin tuossa pari päivää takaperin A-talk-ohjelmaa, jossa käsiteltiin työelämän rakennemuutosta sekä eläkeikää. Ohjelmassa todettiin moneen otteeseen, että mm. työkyvyttömyyseläkkeelle jää vuosittain korkea (eli liian korkea) määrä ihmisiä.
Omaan tilanteeseeni peilaten tulin ajatelleeksi, että kuinkahan suuri määrä näistä on jonkinlaisen vamman jälkitilaa potevia, jotka haluaisivat kuntoutua, mutta se kuntoutus (tai perustoimeentulo kuntoutuksen aikana) on vain hyvin harvojen saatavilla.
Toiseksi, olisi joskus mukava kuulla, kuinka moni sieltä työkyvyttömyyseläkkeeltä palaa jonkinmoiseen työelämään takaisin. Tällaiset tarinat olisivat mielenkiintoisia kuulla jo ihan senkin vuoksi, kun itse toivon, että tällainen olisi kohdallani joskus mahdollista (siis jos minulla olisi se työkyvyttömyyseläke).
Mitä itse toivoisin...enemmän kuin yhtäkään joululahjaa (kuulostaapa kliseiseltä, mutta pakkohan se on näin joulun aikaan hieman fiilistellä)
Vaihe 1: Tahtoisin, että minut todettaisiin tällä hetkellä työkyvyttömäksi. Sen pohjalta saisin toimeentulokseni määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen. Sitten kartoitettaisiin, millaiset mahdollisuudet minulla on kuntoutua ja mitkä ovat omat tavoitteeni (minä en pelkästään kartoittaisi, vaan vammani tunteva asiantuntijalääkäri).
Vaihe 2: Edellisten pohjalta minulle suunniteltaisiin kuntoutussuunnitelma, joka sisältäisi sekä töihinpaluusuunnitelman että suunnitelman kuntoutuksesta, jolla pyrin helpottamaan jokapäiväistä elämääni ja palaamaan sinne työelämään (minun tämänhetkinen suunnitelmani on kotoa käsin tehtävä osa-aikatyö).Alkaisin toteuttaa suunnitelmaa. Kattavan kuntoutussuunnitelman pohjalta saisin kuntoutustuen, jolla kustantaisin tämän vaiheen.
Vaihe 3: Kun olisin ollut tietyn, vaikkapa ennalta sovitun ajan tuossa vaiheessa 2, tarkistettaisiin tilanne ja katsottaisiin, jatkanko vielä vaiheessa 2, siirrynkö eteenpäin vai oliko suunnitelma liian lennokas, ja joudunkin palaamaan toistaiseksi vaiheeseen 1. Tässä tapauksessa kuntoutussuunnitelmaani muokattaisiin realistista tilannetta vastaavaksi.
Vaihe 4: Mikäli kuntoutus onnistuisi, aloittaisin työt ja pystyisin tienaamaan jonkinlaisen toimeentuloni itse. Toimeentulon tulee yltää viralliselle köyhyysrajalle tai edes vähän sen yläpuolelle. Tämä siksi, että jos niskani esim. kestäisi kuukaudessa työmäärän, jolla saisin esim. 200-300 euroa, pitäisi työkykyäni arvioida uudelleen. Tässä vaiheessa myös jatkaisin kuntoni ylläpitoa (ja kenties parantamista) ja kävisin aika ajoin kontrolleissa, joissa niskani kuntoa seurattaisiin.
Hehee...nykyinen tilanne on tuosta "ideaalista" niin kaukana kuin olla ja voi! Jos jollakin tavalla onnistuisin tässä yhteiskunnassa puskemaan edellisen, mielestäni oikein järkevän kuntoutussuunnitelmani läpi, olisi se kyllä ihme.
Mutta...tällä konstilla (ja jos kuntoutus tehoaisi) yhteiskunta voisi kuin voisikin saada minusta jopa muutamassa vuodessa ihan kelvollisen veronmaksajan. Nyt se ei ilmeisesti sellaisia tarvitse :D
Omaan tilanteeseeni peilaten tulin ajatelleeksi, että kuinkahan suuri määrä näistä on jonkinlaisen vamman jälkitilaa potevia, jotka haluaisivat kuntoutua, mutta se kuntoutus (tai perustoimeentulo kuntoutuksen aikana) on vain hyvin harvojen saatavilla.
Toiseksi, olisi joskus mukava kuulla, kuinka moni sieltä työkyvyttömyyseläkkeeltä palaa jonkinmoiseen työelämään takaisin. Tällaiset tarinat olisivat mielenkiintoisia kuulla jo ihan senkin vuoksi, kun itse toivon, että tällainen olisi kohdallani joskus mahdollista (siis jos minulla olisi se työkyvyttömyyseläke).
Mitä itse toivoisin...enemmän kuin yhtäkään joululahjaa (kuulostaapa kliseiseltä, mutta pakkohan se on näin joulun aikaan hieman fiilistellä)
Vaihe 1: Tahtoisin, että minut todettaisiin tällä hetkellä työkyvyttömäksi. Sen pohjalta saisin toimeentulokseni määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen. Sitten kartoitettaisiin, millaiset mahdollisuudet minulla on kuntoutua ja mitkä ovat omat tavoitteeni (minä en pelkästään kartoittaisi, vaan vammani tunteva asiantuntijalääkäri).
Vaihe 2: Edellisten pohjalta minulle suunniteltaisiin kuntoutussuunnitelma, joka sisältäisi sekä töihinpaluusuunnitelman että suunnitelman kuntoutuksesta, jolla pyrin helpottamaan jokapäiväistä elämääni ja palaamaan sinne työelämään (minun tämänhetkinen suunnitelmani on kotoa käsin tehtävä osa-aikatyö).Alkaisin toteuttaa suunnitelmaa. Kattavan kuntoutussuunnitelman pohjalta saisin kuntoutustuen, jolla kustantaisin tämän vaiheen.
Vaihe 3: Kun olisin ollut tietyn, vaikkapa ennalta sovitun ajan tuossa vaiheessa 2, tarkistettaisiin tilanne ja katsottaisiin, jatkanko vielä vaiheessa 2, siirrynkö eteenpäin vai oliko suunnitelma liian lennokas, ja joudunkin palaamaan toistaiseksi vaiheeseen 1. Tässä tapauksessa kuntoutussuunnitelmaani muokattaisiin realistista tilannetta vastaavaksi.
Vaihe 4: Mikäli kuntoutus onnistuisi, aloittaisin työt ja pystyisin tienaamaan jonkinlaisen toimeentuloni itse. Toimeentulon tulee yltää viralliselle köyhyysrajalle tai edes vähän sen yläpuolelle. Tämä siksi, että jos niskani esim. kestäisi kuukaudessa työmäärän, jolla saisin esim. 200-300 euroa, pitäisi työkykyäni arvioida uudelleen. Tässä vaiheessa myös jatkaisin kuntoni ylläpitoa (ja kenties parantamista) ja kävisin aika ajoin kontrolleissa, joissa niskani kuntoa seurattaisiin.
Hehee...nykyinen tilanne on tuosta "ideaalista" niin kaukana kuin olla ja voi! Jos jollakin tavalla onnistuisin tässä yhteiskunnassa puskemaan edellisen, mielestäni oikein järkevän kuntoutussuunnitelmani läpi, olisi se kyllä ihme.
Mutta...tällä konstilla (ja jos kuntoutus tehoaisi) yhteiskunta voisi kuin voisikin saada minusta jopa muutamassa vuodessa ihan kelvollisen veronmaksajan. Nyt se ei ilmeisesti sellaisia tarvitse :D
Muistitko laittaa Kelalle uuden työttömyyspäivärahahakemuksen menemään? Se tervetullut lakimuutos astuu voimaan 1.1.13 :)
VastaaPoista