Luontainen lonkkakipu

Kävin tänään palauttamassa Ortonista lainassa olleen kaulatuen. Niskan suhteen olen elänyt perjantaista lähtien kohtalaisen hyviä päiviä, eli suunnitellut menemiset ja tulemiset ovat onnistuneet.

Ortoniin pääsin julkisilla, tosin täydessä bussissa oli vähän hankala vetää lapoja taakse, kun HSL:n bussien penkeille ei näköjään mahdu kahta suhteellisen pienikokoista naista vierekkäin siten, että molempien hartiat ovat kiinni selkänojassa!

Ortonin yhteydessä olevassa kaupassa selvisikin, että lainassa ollutta mallia ei enää valmisteta ollenkaan. Oma kappale jäi siis hankkimatta, toimintaterapeutille pitää vissiinkin soittaa, miten nyt toimitaan. Toisenlaisen kaulurin hankinta edellyttäisi uutta kokeilujaksoa.

Visiittini yhteydessä käväisin myös asiakaspalvelupisteessä, jossa kerroin, että seuraavan jaksoni ajankohta (maaliskuun alku) on minulle ok, mutta olen myös valmis ottamaan vastaan mahdollisen peruutuspaikan, mikäli vähän aiemmin pääsisi.

Aiemmin haluaisin kuntoutuksen 3. jaksolle siksi, että mikäli kaikki sujuu hyvin, Niskasten perheeseen on odotettavissa kevätvauva! Laskettu aika on loppukeväästä, joten jonkin aikaa pitää vielä odotella. Niskasilla ollaan oikein iloisia jo nykyisestä tilanteesta. Sen, sujuuko kaikki hyvin loppuun asti, näyttää  sitten aika.

Siihen lonkkakipuun...Ortonista bussipysäkille on noin kilometrin mittainen matka. Kun olin kävellyt ensimmäiset 200 metriä, iskivät liitoskivut, ja lonkka meinasi kirjaimellisesti pettää alta. Kun yritin liikuttaakin jalkaa, tunne nivelessä oli kuin olisi puukolla viiltänyt.

Rva ei kovin vähästä hätkähtä, joten vedin henkeä ja aloin hivuttautua eteenpäin hyvin pienin askelin. Suoraan sanottuna kaikki on Rva:sta aina oikein hyvin, kun kivun tai huonon olon lähde ei ole ainakaan niska.

Matka bussipysäkille kesti ikuisuuden, vääntäytyminen bussiin ja sieltä pois oli yhtä tuskaa. Kun viimein selvisin kotiin, oli kenkien pois ottaminen seuraava haaste. Lopulta makasin hyvän aikaa sohvalla jalat ylhäällä, kunnes kipu alkoi helpottaa.

Mitäs siitä, muut kuin whiplashin aiheuttamat vaivat tuki- ja liikuntaelimissä tuntuvat Rva:sta lähes juhlan paikalta - ja iloinen asiahan tämä onkin.

Kommentit

  1. Onnea kevätvauvasta! Kyllä kaikki hyvin menee. Olen saanut sinusta sellaisen kuvan, että olet aika sitkeä sissi ja positiivinenkin vielä :)

    PS. Matilda on todella kaunis!

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos, kyllä tämä on kompensoinut paljon noita muiden kroppaongelmien aiheuttamia ikäviä fiiliksiä, ja kaikki on tosiaan sujunut oikein normaalisti :) Matilda kiittää kehuista, hänestä on myös kehkeytymässä kaunottaren lisäksi pieni pirulainen, joka vie mm. ruuat poikaystävän suusta. Nasu-marsu taas on niin rakastunut, ettei edes huomaa tällaisia pikkujuttuja :D

    VastaaPoista
  3. Ai jaijai.. Kyllä muistaa elävästi vieläkin nuo lonkkakivut odotusajoilta. Ei todellakaan mitään mukavaa.

    Toivottavasti pääset aiemmalle jaksolle, niin ei mene kuntoutus liian hankalaksi vauvamahan kanssa. Sitä kun alkaa loppusuora häämöttää, niin joutuu niskan lisäksi varomaan niitä supistelujakin.

    Onnea odotukseen!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys