Vauhdikasta?

Omasta mielestäni elämäni on oikein vauhdikasta - ainakin alan olla valmis yöunille joka ilta noin kahdeksan jälkeen. En minä nyt sentään silloin nukkumaan mene, mutta ainakaan en jaksa tehdä enää mitään kovin tähdellistä.

Mutta...minä en ole työelämässä. En myöskään voi täyttää kalenteriani kovin tiiviiksi, kun keho ei jaksa tehdä kerralla kovin paljon. Ulospäin taitaa näyttää, että elän varsin leppoista elämää, mutta keskinkertaista huonommin toimivan kropan kanssa aikaa kuluu välillä ihan uskomattoman paljon.

Mieleeni nousee ensiksi esimerkki viime torstailta...päivä oli todella täysi, kun siihen kuului vesijumppa klo 8.15 - 9.00. Sen jälkeen seurasi erilaisia rauhallisia askareita, sitten onneksi päiväunet.

Iltapäivällä vietin 45 minuutin siivoussession, johon kuului tiskipöydän raivaus, tavaroiden järjestelyä ja imurointi. Pling, niska ei tykännyt yhtään, ja seuraavat pari tuntia menivätkin sitten toipuen, kun yritin saada huimausta tasoittumaan ja kipuja lieventymään.

Myöhemmin yksi tädeistäni (tai vähän "kaukaisempi" täti, mutta sukulainen kumminkin) tuli käymään. Siitä seurasi monen tunnin juttutuokio, joka vei ajatukseni kokonaan pois edellisten tuntien fyysisistä haasteista. Kiitos!

Sitten kello olikin yhtäkkiä kahdeksan tai vähän yli, enkä jaksanut enää juuri mitään.

Ei tässä nyt niin kauheasti ollut, mutta esimerkiksi parin vuoden takaiseen tilanteeseen suhteutettuna toimintakykyni torstaina oli suorastaan huipussaan - pystyinhän yhden päivän aikana harrastamaan liikuntaa, tekemään muutaman kotiaskareen ja viettämään sosiaalista elämää!

Sitten..pidemmittä pohdinnoitta meidän pieniin perheenjäseniin.  Alla oleva kuva sukarapujen soidinmenoista  jäi jostakin syystä syksyllä julkaisematta. Kuvasta näkyy hyvin, että meillä on jatkuva epäsuhta rapu-urosten ja -naaraiden (tuo iso) välillä (mitäs siitä, jos heillä kerran on hauskaa).


Entäs sitten "nuoripari" Nasu ja Matilda? Hyvin heillä menee ja ruoka maistuu. Matilda on lopettanut porkkanan syömisen, koska sitä saa myös raasteena. Ok, olen sitten raastanut ison keon isolle lautaselle. Nasu kujertaa edelleen Matildalle kuin kanarianlintu, ja nukkuu "urheilun" vastineeksi pitkiä päiväunia. Matilda muuten tykkää nukkua kyljellään ja tukea takajalkansa häkin seinään, mikä on varsin söpöä!


Mukavaa sunnuntaita itse kullekin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys