Juhlallinen viikonloppu
Eilen Rvalla oli kunnia juhlia eräissä mainioissa 60-vuotisjuhlissa. Kävi ilmi, että kyseisen ikäluokan ihmiset ovat juhlijoina rautaa - Rva oli ainakin aivan puhki, kun pääsimme viimein kotiin klo 1.30. Juhlimisesta jäi mukava olo ja hymy huulille.
Ennen juhlia jännitin tapani mukaan, miten ihmeessä niska kestää. Olihan niitä vaikeuksia taas - jumittuneet ja särkevät kaulajänteet muistuttavat pitkästä istumisesta, puhumisesta ja kävelystä.
Hermostuneisuuteni alkoi sulaa, kun huomasin todella olevani vähän hassu. Juhlien alussa "hävitin" ensiksi mahatukivyöni - se löytyi vessasta. Hakureissulla jätin tietysti kännykkäni sinne vessaan.
Juhlista en olisi jäänyt mistään hinnasta pois. Elämässä pitää olla hauskuutta - nyt olo on väsynyt, särkevä, mutta hauskalla tavalla rauhallinen ja luova. Vaikka olenkin väsynyt, voisin tehdä vaikka mitä...
Kunnon rutiininmuutoksen jälkeen aivotkin tuntuvat järjestyneen "kuosiinsa" taas vähän paremmin. Olen myös iloinen juhlissa tapaamieni ihmisten hymyistä, iloisista kuulumisista ja energiasta. Meitä oli juhlimassa joukko ihmisiä, ja olen ylpeä ja onnekas voidessani kuulua heihin.
Päivää ennen juhlia, perjantaina, rikoimme myös rutiineja - tällä kertaa lastenvaunuliikkeessä ja sen jälkeen syömässä. Rva ei olisi ollenkaan lähtenyt kipeän niskansa kansssa ravintolaan ja kieltäytyikin ensin. vähän ajan päästä rva tuli katumapäälle.Tulihan heitettyä puolen tunnin ylimääräinen autoreissu muun matkanteon lisäksi!
Ravintola löytyi muuten Flamingosta Vantaalta. En ollut edes käynyt koko paikassa, eräänlainen viihdekeskus sieltä löytyi. Kävimme ihmettelemässä mm. hohtominigolfia, joka olikin rva:lle aivan uusi laji. Ei tullut vielä kokeiltua, mutta joku toinen kerta sitten!
Selkätreenitauko jatkuu edelleen, mikä on ärsyttävää. Kylki sietää oikean käden käyttöä hyvin vähän, ja auta armias, jos pitää aivastaa! Menisi nyt kylkikipu ohi, kun Rva:lla olisi kerrankin harjoittelumotivaatio yllä.
Huomenna alkaa Orton-viikko. Soitin sinne perjantaina ja utelin aikatauluani. Alkuinfo alkaa kuulemma 9.30, joten sinne menen ensiksi. Sitten on fyssari klo 11 ja OMT klo 13. Enempää en maanantain aikataulusta vielä tiedä.
Rauhallisuus taitaa olla seuraavalla viikolla valttia. Osa ohjelmasta jää väkisinkin pois, kroppa ei yksinkertaisesti enää veny ihan kaikkeen. Olen psyykannut itseäni asian kanssa, ja kyllähän se kehokin sitten itse kertoo, mikä onnistuu ja mikä ei.
Vaikka kaikkea ei pystyisikään tekemään täysillä tai ollenkaan, niin aion seurata ja kuunnella tarkkaan kaiken mahdollisen opastuksen. Tänään en kyllä psyykkaa yhtään - tänään saavat sekä aivot että kroppa lomailla.
Ennen juhlia jännitin tapani mukaan, miten ihmeessä niska kestää. Olihan niitä vaikeuksia taas - jumittuneet ja särkevät kaulajänteet muistuttavat pitkästä istumisesta, puhumisesta ja kävelystä.
Hermostuneisuuteni alkoi sulaa, kun huomasin todella olevani vähän hassu. Juhlien alussa "hävitin" ensiksi mahatukivyöni - se löytyi vessasta. Hakureissulla jätin tietysti kännykkäni sinne vessaan.
Juhlista en olisi jäänyt mistään hinnasta pois. Elämässä pitää olla hauskuutta - nyt olo on väsynyt, särkevä, mutta hauskalla tavalla rauhallinen ja luova. Vaikka olenkin väsynyt, voisin tehdä vaikka mitä...
Kunnon rutiininmuutoksen jälkeen aivotkin tuntuvat järjestyneen "kuosiinsa" taas vähän paremmin. Olen myös iloinen juhlissa tapaamieni ihmisten hymyistä, iloisista kuulumisista ja energiasta. Meitä oli juhlimassa joukko ihmisiä, ja olen ylpeä ja onnekas voidessani kuulua heihin.
Päivää ennen juhlia, perjantaina, rikoimme myös rutiineja - tällä kertaa lastenvaunuliikkeessä ja sen jälkeen syömässä. Rva ei olisi ollenkaan lähtenyt kipeän niskansa kansssa ravintolaan ja kieltäytyikin ensin. vähän ajan päästä rva tuli katumapäälle.Tulihan heitettyä puolen tunnin ylimääräinen autoreissu muun matkanteon lisäksi!
Ravintola löytyi muuten Flamingosta Vantaalta. En ollut edes käynyt koko paikassa, eräänlainen viihdekeskus sieltä löytyi. Kävimme ihmettelemässä mm. hohtominigolfia, joka olikin rva:lle aivan uusi laji. Ei tullut vielä kokeiltua, mutta joku toinen kerta sitten!
Selkätreenitauko jatkuu edelleen, mikä on ärsyttävää. Kylki sietää oikean käden käyttöä hyvin vähän, ja auta armias, jos pitää aivastaa! Menisi nyt kylkikipu ohi, kun Rva:lla olisi kerrankin harjoittelumotivaatio yllä.
Huomenna alkaa Orton-viikko. Soitin sinne perjantaina ja utelin aikatauluani. Alkuinfo alkaa kuulemma 9.30, joten sinne menen ensiksi. Sitten on fyssari klo 11 ja OMT klo 13. Enempää en maanantain aikataulusta vielä tiedä.
Rauhallisuus taitaa olla seuraavalla viikolla valttia. Osa ohjelmasta jää väkisinkin pois, kroppa ei yksinkertaisesti enää veny ihan kaikkeen. Olen psyykannut itseäni asian kanssa, ja kyllähän se kehokin sitten itse kertoo, mikä onnistuu ja mikä ei.
Vaikka kaikkea ei pystyisikään tekemään täysillä tai ollenkaan, niin aion seurata ja kuunnella tarkkaan kaiken mahdollisen opastuksen. Tänään en kyllä psyykkaa yhtään - tänään saavat sekä aivot että kroppa lomailla.
Kommentit
Lähetä kommentti