Takaisku, kipu ja lievitys

Lauantai-illan kunniaksi Rva satutti jo hyvin parantumassa olleen kylkensä uudelleen - yskiessä jälleen! Kipu, joka siitä seurasi, oli uskomaton. Ilma ei kulkenut pariin tuntiin oikein kumpaankaan suuntaan, ja liikkuminen ei onnistunut sitten millään.

Yö oli tosi hankala, kun yskitti edelleen, eikä kunnollista asentoa meinannut löytyä sitten millään. Kipulääkkeenä oli sattuneesta syystä Paramax, jonka teho ei kipuun ihan riittänyt.

Aamulla kipu on laantunut sen verran, että sisäänhengitys onnistuu. Liikkuminen ei vieläkään oikein suju,  on pitänyt pyytää puolisoa tekemään monta asiaa puolestani. Kokemuksesta tiedän, että homma seuraavina päivinä helpottaa. Nyt ei auta kuin olla paikallaan.

Paikallaan ollessa sitä on helppo miettiä kaikenlaista. Kipu on saanut miettimään Orton-viikon kipuluentoa, joka tosiaan oli ajatuksia herättävä. En koe itseäni vammastani huolimatta varsinaiseksi kipupotilaaksi. Minulla on kipuja, mutta raastavalta, sietämättömältä hermokivulta olen onneksi välttynyt.

Luennolla kuuntelin, kuinka raskaita kipulääkityksiä (ja etenkin niirä kipuja) ihmisillä on. Voi, kun ne edes helpottaisivat oloa, ajattelin. Tunsin olevani monessa suhteessa onnekas. Minulla on kipuja, mutta ne eivät ole ensisijainen ongelmani.

Loppuluennosta käsiteltiin myös ei-lääkkeellistä kivunlievitystä. Se voi olla esim. rentoutumis- ja meditaatiotekniikoita tai ihan sitä positiivista asennetta. Tässä totesin, että minullahan on monenlaisia keinoja jo valmiina.

Pitäisi ehkä tietoisesti suunnata eri tekniikoita juuri omien, keskeisten ongelmieni helpottamiseen. Ongelmat eivät näillä poistu, mutta pienikin helpotus on tervetullutta.

Silti katson, että raskaatkin kipulääkitykset ovat paikallaan, kun kipu on sietämätön. Niistä ei tulisi syyllistää ketään. Kovista kivuista kärsivälle ei tule pelkästään mennä sanomaan, että muuta asennetta. Se on sitä niin kutsuttua lyödyn lyömistä.

Nämä ei-lääkkeelliset menetelmät, joista Rva on kiinnostunut, ovat ehkä paikallaan silloin, kun tavoite on esim. leikata kivusta pieni siivu (tai vaikkapa yksi terävä kulma) pois. Rva:n kohdalla tämä merkitsee olon helpottamista silloin, kun huimausoireet ja lihasjumitukset ovat pahimmillaan.

Lääkkeellisten ja ei-lääkkeellisten menetelmien ei myöskään tulisi automaattisesti sulkea toisiaan pois. Monenlaisten menetelmien samanaikainen käyttö kun voi useiden kohdalla saada aikaan sen parhaan lopputuloksen.

Ai niin, lopuksi luennoitsija totesi, että Suomessa kivunlievitys on esim. moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna lapsenkengissä.  Kipuun suhtaudutaan usein samalla tavalla kuin esimerkiksi unettomuuteen (tämä taas on Rva:n oma huomio) - vähätellen. kehitettävää olisi vielä niin monessa asiassa.