Lomailemassa ja ikävä jo
Huhheijaa, kun tuo oikea käsi on taas temppuillut! Temppuilu liittyy niihin perinteisiin, yläselän virheasentoihin ja jumituksiin. Nyt, kun olen toteuttanut Ortonista (siltä "ylimääräiseltä" fyssarilta) saatuja ohjeita, olen tullut yhä tietoisemmaksi siitä, että parannettavaa olisi käden ja olkapään suhteen runsaasti.
Minulla on käden harjoituksia varten olemassa kevyin mahdollinen kuminauhavastus, jota en alkuun edes saanut käyttää! Nytkin tuo koordinaatio on käden treenissä se ongelmallisin alue - ilman peiliä huidon kädelläni liikkeet täysin hallitsemattomasti - vasemman käden treeni menee automaattisesti oikein.
Hulluinta tässä on se, että todella luulen toimivani oikein. Kun kuvittelen, että käsi on nätisti koukussa 90 asteen kulmassa, peili osoittaa, että käsi on melkein kiinni kyljessä ja kyynärpäästä sormenpäihin ulottuva osa sojottaa täysin hallitsemattomaan suuntaan!
Hahmottaminen ei siis ihan vielä luonnistu, ja ne käden hermotuntemuksetkin (kipu, erilaiset "särähtelyt" ja tunnottomuus) ovat myös olleet häiriöksi. No, asia kerrallaan, onneksi tämä loppuraskaus ei sentään estä käsitreeniä - aika moni muu asia on kyllä jo varsin työlästä.
Pääsiäisen sää on kyllä ollut aivan uskomaton - täytyy tänäänkin mennä tuohon talon seinustalle ottamaan aurinkoa naamaan! Täällä maaseudulla on enemmän lunta kuin meidän kotikulmilla - tosin meille sitä on satanut enemmän, mutta sitä on myös viety talven aikana paljon pois.
Täytyypä todeta, että kolmen matkapäivän jälkeen Rva:lla alkaa olla ikävä meidän marsuja! Vaikka se jälkien siivoaminen on välillä vähän rasittavaa, niin alkaa olla oikein ihana ajatus tavata Nasu ja Matilda jo huomenna!
Ovat kuulemma joutuneet olemaan aika paukkeessa, kun perheeni reippaat miehet ovat purkaneet makuuhuoneen kirjoituspöydän ja kasanneet tilalle hoitopöytää. Nyt saamme jo hieman järjestystä myös vauvanvaatteiden ja muiden tarvikkeiden säilytykseen.
Ai niin, vesijumpassa meillä on todella mukava ohjaaja. Kun aloitin, kävin lyhyesti selittämässä hänelle niskavammani luonteen. Hän käy aina välillä antamassa minulle lisäohjeita ja esim. kevyempiä käsivastuksia isompaa huomiota herättämättä.
Minun mielestäni hän on ohjaajana aivan mainio - pakko sanoa, että parempi ja huomaavaisempi kuin Ortonin useimmat ryhmäliikuntaohjaajat. Ortonissa raha, vaikka sitä oikeastaan taisi olla enemmän kuin kaupungin liikuntavirastolla, tuntuu sanelevan aika paljon.
Ryhmäjutuissa vähän liian moni asia kuitattiin ohjeella "oman tuntemuksen mukaan". En tarkoita kaikkia aktiviteetteja, vaan eräänlaista "yleistä henkeä", jossa hieman yksilöllisempää ohjausta tarvitseva saa helposti kokea, että on koko ajan vaatimassa liikoja, kun "tämä ja tämä ei nyt kyllä siihen Kelan kuntoutukseen kuulu..."
Sitten Rva on kyllä saanut jälkeenpäin kuulla, että monien kohdalla näitä hieman spesiaalimpia toimenpiteitä ei ole edes kyseenalaistettu, joten käytännöt eivät syystä tai toisesta ole olleet kaikkien kohdalla yhtenäisiä. Toivottavasti kyse nyt ei ainakaan ole pärstäkertoimesta, se olisi jo varsin mautonta.
Tästäkin ihmisillä on vaihtelevia kokemuksia, mutta liian monella myös samankaltaisia Rva:n kanssa. Tätä pidän aika huolestuttavana seikkana.
Muut vesijumppaajat muuten luulevat, että ohjeet liittyvät raskauteni aiheuttamiin rajoituksiin, ja hyvä niin. On henkisesti virkistävää osallistua ihan "normaalina" kuntoilijana edes johonkin toimintaan.
Hmm...nyt vielä kuppi kahvia ja sitten päivän TOSI vauhdikkaisiin aktiviteetteihin!
Mukavaa pääsiäistä itse kullekin!
Minulla on käden harjoituksia varten olemassa kevyin mahdollinen kuminauhavastus, jota en alkuun edes saanut käyttää! Nytkin tuo koordinaatio on käden treenissä se ongelmallisin alue - ilman peiliä huidon kädelläni liikkeet täysin hallitsemattomasti - vasemman käden treeni menee automaattisesti oikein.
Hulluinta tässä on se, että todella luulen toimivani oikein. Kun kuvittelen, että käsi on nätisti koukussa 90 asteen kulmassa, peili osoittaa, että käsi on melkein kiinni kyljessä ja kyynärpäästä sormenpäihin ulottuva osa sojottaa täysin hallitsemattomaan suuntaan!
Hahmottaminen ei siis ihan vielä luonnistu, ja ne käden hermotuntemuksetkin (kipu, erilaiset "särähtelyt" ja tunnottomuus) ovat myös olleet häiriöksi. No, asia kerrallaan, onneksi tämä loppuraskaus ei sentään estä käsitreeniä - aika moni muu asia on kyllä jo varsin työlästä.
Pääsiäisen sää on kyllä ollut aivan uskomaton - täytyy tänäänkin mennä tuohon talon seinustalle ottamaan aurinkoa naamaan! Täällä maaseudulla on enemmän lunta kuin meidän kotikulmilla - tosin meille sitä on satanut enemmän, mutta sitä on myös viety talven aikana paljon pois.
Täytyypä todeta, että kolmen matkapäivän jälkeen Rva:lla alkaa olla ikävä meidän marsuja! Vaikka se jälkien siivoaminen on välillä vähän rasittavaa, niin alkaa olla oikein ihana ajatus tavata Nasu ja Matilda jo huomenna!
Ovat kuulemma joutuneet olemaan aika paukkeessa, kun perheeni reippaat miehet ovat purkaneet makuuhuoneen kirjoituspöydän ja kasanneet tilalle hoitopöytää. Nyt saamme jo hieman järjestystä myös vauvanvaatteiden ja muiden tarvikkeiden säilytykseen.
Ai niin, vesijumpassa meillä on todella mukava ohjaaja. Kun aloitin, kävin lyhyesti selittämässä hänelle niskavammani luonteen. Hän käy aina välillä antamassa minulle lisäohjeita ja esim. kevyempiä käsivastuksia isompaa huomiota herättämättä.
Minun mielestäni hän on ohjaajana aivan mainio - pakko sanoa, että parempi ja huomaavaisempi kuin Ortonin useimmat ryhmäliikuntaohjaajat. Ortonissa raha, vaikka sitä oikeastaan taisi olla enemmän kuin kaupungin liikuntavirastolla, tuntuu sanelevan aika paljon.
Ryhmäjutuissa vähän liian moni asia kuitattiin ohjeella "oman tuntemuksen mukaan". En tarkoita kaikkia aktiviteetteja, vaan eräänlaista "yleistä henkeä", jossa hieman yksilöllisempää ohjausta tarvitseva saa helposti kokea, että on koko ajan vaatimassa liikoja, kun "tämä ja tämä ei nyt kyllä siihen Kelan kuntoutukseen kuulu..."
Sitten Rva on kyllä saanut jälkeenpäin kuulla, että monien kohdalla näitä hieman spesiaalimpia toimenpiteitä ei ole edes kyseenalaistettu, joten käytännöt eivät syystä tai toisesta ole olleet kaikkien kohdalla yhtenäisiä. Toivottavasti kyse nyt ei ainakaan ole pärstäkertoimesta, se olisi jo varsin mautonta.
Tästäkin ihmisillä on vaihtelevia kokemuksia, mutta liian monella myös samankaltaisia Rva:n kanssa. Tätä pidän aika huolestuttavana seikkana.
Muut vesijumppaajat muuten luulevat, että ohjeet liittyvät raskauteni aiheuttamiin rajoituksiin, ja hyvä niin. On henkisesti virkistävää osallistua ihan "normaalina" kuntoilijana edes johonkin toimintaan.
Hmm...nyt vielä kuppi kahvia ja sitten päivän TOSI vauhdikkaisiin aktiviteetteihin!
Mukavaa pääsiäistä itse kullekin!
Kommentit
Lähetä kommentti