Väärä suunta (ja kyrillisiä aakkosia)
Eilen kävi taas oikein mielenkiintoinen, joskaan ei niin kiva juttu. Yskää varoen lähdin aivan pienelle kierrokselle ulkoilmaan, kun aurinko ja raitis ilma houkuttelivat. Kävelin liukkaita kohtia (ne kohdat jalkakäytävässä, joihin vesi sadevesikouruista tippuu, ovat muuten kavalia) varoen.
Noin viiden minuutin kävelyn jälkeen alkoi huono olo ja huimaus. Niska onkin ollut kovilla, hierojalla olin käynyt päivää aikaisemmin. Kesti kuitenkin jonkin aikaa, kunnes tajusin, mistä oli kyse.
Oikean puolen hahmotus toimii minulla vasenta paremmin. Osa ongelmasta saattaa olla niskavammaa edeltävää eroavuutta eri puolten välillä. Koska oikea puoli toimii paremmin, valitsen usein tiedostamatta reittejä, joilla kuljen "myötäpäivään". Nyt menin päinvastaiseen suuntaan.
Miten pienestä kaikki voikaan olla kiinni! Huono puoli oli, että lenkki meni puoliksi piloille. Hyvä puoli taas oli se, että sain muistutuksen siitä, mihin kannattaa jatkossakin kiinnittää huomiota. Voinen nyt lisätä oudolle muistilistalleni "käänny useammin vasemmalle" -projektin!
Eilen toteutin (tai aloitin) erään aktiviteetin, jota olenkin suunnitellut jo pitkään. Minä olen ajatellut, että alkaisin opiskella venäjää. Olen sen luokan juntti, että Venäjä on sekä ainoa naapurimaa, jossa en ole käynyt että naapurimaiden laajalti puhuttu kieli, johon minulla ei ole minkäänlaista kosketusta.
Minun kohdallani opiskeluhetki tarkoitti noin 45 minuutin paneutumista (puolet aamulla ja puolet iltapäivällä) asiaan. En todellakaan ehtinyt pitkälle, lähinnä rustailin paperille n. kymmentä ensimmäistä aakkosta.
Oppimateriaalini on Marjatta Alestalon "Venäjää matkailijoille" -teos CD:ineen. Tällä erää tavoitteeni on oppia nuo aakkoset. Siinä sitä onkin - en muista eilen opetelluista yhtäkään.
Pienimuotoinen opiskelu, mikäli siihen on aikaa ja voimia, saattaa myös olla hyväksi minun kaltaiselleni vammautuneelle, jonka oireistoon kuuluu keskittymiskyvyn alentuminen. Yritän säännöllisin väliajoin "puuhastella" jonkin uuden asian parissa, jos vaikka tuo pääkoppa hieman vetreytyisi
Kirja on muuten tällainen:
...ja kuva on kopioitu tällaisesta osoitteesta:
http://www.adlibris.com/fi/covers/M/9/51/9517925107.jpg (Adlibris-verkkokaupan sivuilta)
Tänään olisi muuten luvassa monta pientä askaretta. Myös ulos on taas lähdettävä, tällä kertaa kauppaan, apteekkiin ja postilaatikolle. Taidanpa näiden toimien jälkeen kiertää jopa korttelin - sinne "väärään" suuntaan tietysti.
Noin viiden minuutin kävelyn jälkeen alkoi huono olo ja huimaus. Niska onkin ollut kovilla, hierojalla olin käynyt päivää aikaisemmin. Kesti kuitenkin jonkin aikaa, kunnes tajusin, mistä oli kyse.
Oikean puolen hahmotus toimii minulla vasenta paremmin. Osa ongelmasta saattaa olla niskavammaa edeltävää eroavuutta eri puolten välillä. Koska oikea puoli toimii paremmin, valitsen usein tiedostamatta reittejä, joilla kuljen "myötäpäivään". Nyt menin päinvastaiseen suuntaan.
Miten pienestä kaikki voikaan olla kiinni! Huono puoli oli, että lenkki meni puoliksi piloille. Hyvä puoli taas oli se, että sain muistutuksen siitä, mihin kannattaa jatkossakin kiinnittää huomiota. Voinen nyt lisätä oudolle muistilistalleni "käänny useammin vasemmalle" -projektin!
Eilen toteutin (tai aloitin) erään aktiviteetin, jota olenkin suunnitellut jo pitkään. Minä olen ajatellut, että alkaisin opiskella venäjää. Olen sen luokan juntti, että Venäjä on sekä ainoa naapurimaa, jossa en ole käynyt että naapurimaiden laajalti puhuttu kieli, johon minulla ei ole minkäänlaista kosketusta.
Minun kohdallani opiskeluhetki tarkoitti noin 45 minuutin paneutumista (puolet aamulla ja puolet iltapäivällä) asiaan. En todellakaan ehtinyt pitkälle, lähinnä rustailin paperille n. kymmentä ensimmäistä aakkosta.
Oppimateriaalini on Marjatta Alestalon "Venäjää matkailijoille" -teos CD:ineen. Tällä erää tavoitteeni on oppia nuo aakkoset. Siinä sitä onkin - en muista eilen opetelluista yhtäkään.
Pienimuotoinen opiskelu, mikäli siihen on aikaa ja voimia, saattaa myös olla hyväksi minun kaltaiselleni vammautuneelle, jonka oireistoon kuuluu keskittymiskyvyn alentuminen. Yritän säännöllisin väliajoin "puuhastella" jonkin uuden asian parissa, jos vaikka tuo pääkoppa hieman vetreytyisi
Kirja on muuten tällainen:
...ja kuva on kopioitu tällaisesta osoitteesta:
http://www.adlibris.com/fi/covers/M/9/51/9517925107.jpg (Adlibris-verkkokaupan sivuilta)
Tänään olisi muuten luvassa monta pientä askaretta. Myös ulos on taas lähdettävä, tällä kertaa kauppaan, apteekkiin ja postilaatikolle. Taidanpa näiden toimien jälkeen kiertää jopa korttelin - sinne "väärään" suuntaan tietysti.
Olipas mielenkiintoista. Minä taidan pääosin kävellä vain eteenpäin ja edestakaisin. ;) Pitääpä miettiä tuollaista aspektia... Venäjä on haastavaa, itse opiskelin sitä kaksi kurssia viimeisenä syksynä ennen tapaturmaa ja mitään en enää muista. Aakkoset voisin vielä tavata osata, mutta lauseiden muodostus onkin sitten jo aivan utopiaa sanoineen. Tsemppiä uudenopetteluun!
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitos Lentis, minä tykkään kokeilla kaikenlaista, vaikka sitten muutaman aakkosen verran. Yritän pitää tavoitteeni tarpeeksi pieninä - nyt se tavoite voisi olla vaikka nuo aakkoset ja muutama alkeellinen tervehdys tms. Oppimiskyky tuntuu kyllä alentuneen onnettomuuden jälkeen, mutta tappelen nyt vähän vastaan :) Jokaisen vammautuneen tilanne on toki erilainen eikä kaikissa tilanteissa pysty/kannata tehdä kaikenlaisia juttuja. Minullakin tilanne vaihtelee päivittäin - viime päivinä on ollut monta ajanjaksoa, jolloin huimaus ja kipu ovat estäneet melkein kaiken. Eilen oli vähän helpompaa ja tämä päivä on ollut vaihteeksi aika hyvä :) Jos kroppa tulevaisuudessa kestää paremmin, niin voin sitten ilmoittautua vaikkapa alkeiskurssille!
VastaaPoistaSe on se ikuinen kierre, että ei saisi kuormittaa liikaa, muttei jättää tekemättäkään. Jotakin on hyvä ihan mielen piristykseksikin touhuta aina, kun kykenee ja "ehtii". :)
VastaaPoista