Perjantainen ratikkaretki
Kuntoutus on paljon muutakin kuin fysioterapiaa ja jumppaliikkeitä. Se on altistamista ihan normaaleille päivittäisille toiminnoille, missä ongelmia esiintyy.
Perjantaina harjoittelin liikkumista julkisilla kulkuvälineillä. Valitsin ajoneuvokseni ratikan ja ajankohdaksi aamupäivän, jolloin liikkuminen on minulle yleensä kaikkein helpointa.
Kierros 3T-ratikalla on jo sinällään oikein hauska tapa nähdä Helsinkiä. Se kiertää kahdeksikon muotoisen kierroksen Töölön, Pasilan, Kallion, Hakaniemen ja Helsingin keskustan kautta Eiraan, Kaivopuistoon ja Senaatintorille. Kierros on muuten oikein hyvä ja edullinen vaihtoehto turistibussiajelulle!
Matkan kesto on yli tunnin, ja niin pitkäaikainen istuminen tärisevässä ratikassa on niskalleni iso haaste. Menin vielä istumaan vasemmalle puolelle käytävää, kun vasemmalle katsominen on minulle vaikeaa.
Ensimmäiset kymmenen minuuttia menivät oikein hyvin, mutta sitten niska väsyi. Tuli huono olo, tuntui että putoan penkiltä (kyse on vain tunteesta) ja alkoi olla vaikeaa katsella maisemia. Terästäydyin ja yritin ottaa ergonomisemman asennon, joka auttoikin vähän.
Töölö ja Pasila menivät vellovan huonon olon takia vähän ohi, mutta Kallion näkymistä saatoin jo nauttia. Helsingin rautatieaseman kohdalla huono olo alkoi taas. Kamppi meni vähän huonosti ja meinasin jo nousta pois kyydistä. Olympiaterminaalin kohdalla helpotti taas. Loppumatka sujui melko hyvin.
Pystyin kuin pystyinkin istumaan koko kierroksen, ja vieläpä sillä vasemmalla puolella käytävää! Se on jo sinänsä onnistuminen. Kun kävelin pysäkiltä kotiin, iski voimakas päänsärky, joka kesti kolmisen tuntia - niskan tapa kertoa, että olipas tyhmä reissu!
Harjoittelun lomassa havaitsin monenlaisia, kiehtovia asioita: hysteerisesti kikattavan teinityttöjoukon, joka matkusti pari pysäkinväliä Taka-Töölöstä Kallioon sekä joukon Olympiaterminaalin kohdalla ratikkaan nousevia brittituristeja, joilla oli vaikeuksia käyttää lipunleimauslaitetta.
Huomasin myös, että aamupäivällä aurinko ei ulottunut Kallion kaduille, mutta Kampissa ja Kaivarissa se paistoi turhankin kirkkaasti.
Kiertoajeluun yhdistetty niskatreeni oli oikein hauska tapa aloittaa viikonloppu!
Perjantaina harjoittelin liikkumista julkisilla kulkuvälineillä. Valitsin ajoneuvokseni ratikan ja ajankohdaksi aamupäivän, jolloin liikkuminen on minulle yleensä kaikkein helpointa.
Kierros 3T-ratikalla on jo sinällään oikein hauska tapa nähdä Helsinkiä. Se kiertää kahdeksikon muotoisen kierroksen Töölön, Pasilan, Kallion, Hakaniemen ja Helsingin keskustan kautta Eiraan, Kaivopuistoon ja Senaatintorille. Kierros on muuten oikein hyvä ja edullinen vaihtoehto turistibussiajelulle!
Matkan kesto on yli tunnin, ja niin pitkäaikainen istuminen tärisevässä ratikassa on niskalleni iso haaste. Menin vielä istumaan vasemmalle puolelle käytävää, kun vasemmalle katsominen on minulle vaikeaa.
Ensimmäiset kymmenen minuuttia menivät oikein hyvin, mutta sitten niska väsyi. Tuli huono olo, tuntui että putoan penkiltä (kyse on vain tunteesta) ja alkoi olla vaikeaa katsella maisemia. Terästäydyin ja yritin ottaa ergonomisemman asennon, joka auttoikin vähän.
Töölö ja Pasila menivät vellovan huonon olon takia vähän ohi, mutta Kallion näkymistä saatoin jo nauttia. Helsingin rautatieaseman kohdalla huono olo alkoi taas. Kamppi meni vähän huonosti ja meinasin jo nousta pois kyydistä. Olympiaterminaalin kohdalla helpotti taas. Loppumatka sujui melko hyvin.
Pystyin kuin pystyinkin istumaan koko kierroksen, ja vieläpä sillä vasemmalla puolella käytävää! Se on jo sinänsä onnistuminen. Kun kävelin pysäkiltä kotiin, iski voimakas päänsärky, joka kesti kolmisen tuntia - niskan tapa kertoa, että olipas tyhmä reissu!
Harjoittelun lomassa havaitsin monenlaisia, kiehtovia asioita: hysteerisesti kikattavan teinityttöjoukon, joka matkusti pari pysäkinväliä Taka-Töölöstä Kallioon sekä joukon Olympiaterminaalin kohdalla ratikkaan nousevia brittituristeja, joilla oli vaikeuksia käyttää lipunleimauslaitetta.
Huomasin myös, että aamupäivällä aurinko ei ulottunut Kallion kaduille, mutta Kampissa ja Kaivarissa se paistoi turhankin kirkkaasti.
Kiertoajeluun yhdistetty niskatreeni oli oikein hauska tapa aloittaa viikonloppu!
Kommentit
Lähetä kommentti