Saunailta

Olen saavuttanut yhden etapin elämässäni: varasin pari viikkoa sitten itselleni ja puolisolleni saunavuoron! Koko aikuisikäni olen asunut saunattomissa asunnoissa eikä minulla myöskään ole ollut saunavuoroa. Nytpä on, eilen illalla klo 20-21 (perinteikäs lauantaisaunan ajankohta tietysti) pääsimme kokeilemaan taloyhtiömme saunaa.

Kuten moni muukin aktiviteetti, myös saunominen on minulle haaste. Ensinnäkin, siihen liittyy psyykkinen trauma, sillä kolmen vuoden takainen onnettomuuteni, jossa sain niskavamman, tapahtui saunan jälkeen. Asia ei ole päässyt unohtumaan. Toinen ongelma ovat nämä iänikuiset fyysiset esteet.

Vaikka olo oli ollut huono ja päänsärkyinen, itse saunominen meni oikeastaan ihan hyvin. Olin löylyssä vain vähän aikaa. Hiustenpesun hoidin varovasti siten, että niska ei päässyt liikkumaan juuri ollenkaan. Vietin paljon aikaa pukuhuoneessa ja nojasin päätäni pöytää vasten.

Pukuhuoneessa oli muuten ikkuna, josta olisi nähnyt hienosti yli kaupungin kattojen. Harmi vaan, että ikkuna oli niin korkealla katonrajassa, ettei sieltä oikein mitään nähnyt. Olisi pitänyt kiivetä pöydälle seisomaan! 

Saunominen oli mukavaa ja perinteikästä yhdessäoloaikaa. Kerroin saunassa puolisolleni eräistä jo edesmenneistä sukulaisistani,  jotka tekivät kesällä saunavihdat koko talveksi, kuivattivat ne ja käyttivät sitten saunavuorollaan. Aika kuluu ja perinteet muuttuvat - perheyksikkömme kumminkin saunoo tästä lähin joka lauantai. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys