Kiitos, kiitos, kiitos ja vähän huonekasveista
Pidemmittä puheitta tällä kertaa...iso kiitos perheellemme ja ystävillemme kaikenlaisesta avusta ja tuesta, jota olemme saaneet! Pakastin on ruokaa täynnä, Rva:lla on ollut todella usein joku auttamassa päivisin, ja varasyliä ei ole vauvalta puuttunut.
Tällainen apu ei nykyaikana ole käsittääkseni itsestäänselvyys - vallalla on kummallinen myytti, jonka mukaan lapset "pitäisi" pystyä hoitamaan ydinperheessä, ilman ulkopuolista apua. Niskavamman hyvä puoli on, että ainakin Rva on joutunut opettelemaan avun pyytämistä silloin, kun se on tarpeen. Ei muuten ole ollut helppo läksy opittavaksi.
Ette uskokaan, kuinka paljon apua teistä on ollut! Niskasten elämä alkaa pikkuhiljaa tasaantua ja arki alkaa rytmittyä tiettyyn tapaan. Typy on nyt tarpeeksi iso kantoreppuunsa, liinalla olen onnistunut sidonnoissa, jotka käyvät vähän isommalle vauvalle - sitä odotellessa.
Tämän päivän ohjelmaan kuuluu eräs huippujuttu - hieronta! Niska on aivan uskomattomassa juntturassa, tunto on oikeastaan pois osasta molempia hartioita. Kyllä se kiukuttaa, kun sairastaminen vie niin paljon voimia, joita nyt tarvittaisiin.
Sitä en vielä oikein ymmärrä, millä saisin aikaa päivittäiselle niska- ja selkätreenille. Pakko sitäkin olisi löytyä, sillä muuten kuntoutuksen 4. jaksolla tulee varmaankin tupenrapinat (Rva on ilmeisesti vielä kehitysvaiheessa, jossa asioita suoritetaan rangaistuksen pelossa, ei niinkään siksi, että niissä on ideaa...)
Jännittävää...tänään taitaa tulla pitkästä aikaa sade. Ainakin parvekkeiden orvokit ja pelargoniat tykkäävät, mikäli ei ihan kaatosateeksi voimistu. Tyttösen kanssa ollaan muuten käyty haistelemassa kukkia parvekkeilla melkein joka aamu!
Meille muuttaa lisää kasveja huomenna, kun hyvä ystäväni siirtyy työmatkalle maailman ääriin, eli tarkemmin matkakohteena on Tiibet. Toivotan hänelle hyvää ja turvallista matkaa näin bloginkin kautta - aivan mahtavaa kuulla sitten loppukesästä, miten reissu sujui.
Mitäs muutamasta lisäkasvista, meillähän on vasta kaksi sain`t pauliaa, klementiini, lääkealoe, kaksi isoa banaanikasvia, jukkapalmu, "paha poika" (mikähän sen oikea nimi onkaan), orkidea, chili sekä tuo yksi kasvi kirjahyllyn päällä, jonka nimeä en muista. Jos en ole ennen maininnut, asunnossamme on neliöitä 44, ja lisäksi 180 litran akvaario sekä marsujen häkki + ulkoilualue. Voi, kun meillä on täällä kivaa!
Nyt täytyy varmaankin lopetella ja siirtyä päivän toimiin. Viime yönä tuli taas vähän valvottua, kuten kyllä normaalistikin. Mukavaa tiistaita itse kullekin!
Tämä on muuten jännä käänne, miten lapsiperheiden pitäisi tosiaankin selviytyä nykyään yksin. Kuitenkin entisaikoina lapsen synnyttyä suvun naiset riesivät auttamaan ja äidin tehtävänä vain toipua ja imettää ns. lapsivuodeaika. Ehkäpä tämä toimintatapa muuttui aikoijen saatossa, kun perheet muuttivat erilleen isovanhemmista töiden perässä.
VastaaPoistaHienoa, että olette saaneet apua lähipiiriltä!
Näin on :) Kyllä tämä perussairauskin väsyttää jo itsessään sen verran, että apu on ollut ihan korvaamatonta - ehkä jopa niin arvokasta, että hommasta ei tulisi mitään ilman sitä. Otan ihan mielelläni apua vastaan, vaikka en oletakaan sitä itsestäänselvästi saavani. Jääpäähän sitten positiivisia muistoja tästä ajasta, ja muistaa muutakin kuin väsymyksen.
VastaaPoistaTsemppiä sinne suunnalle ja mukavaa kesää!
Oikea nimi on nukkatyräkki. ;)
VastaaPoistaHahaa, tyräkkihän se olikin :D Niin, ja tuo kirjahyllyn päällä oleva kasvi on niinkin vaikea kuin rönsylilja - mulla ei ole koskaan ollut kovin hyvä muisti kasvien nimien suhteen, joten tarvitsen asiassa avustajia!
VastaaPoista