Pohdintaa kesän keskellä
Hmm...ennen aloitin tekstini kertomalla siitä, kuinka kipeä niska on...huimaus on onneksi pysynyt melkein poissa pari päivää. Nyt voisin vaikkapa kertoa, että väsyttää. Nukuin varsin levottomasti. Toisaalta, saattaa se niskakin kiusata. Tai yöheräämiset.
Tosin, tyttönen on nyt, lähes kahden kuukauden ikäisenä, alkanut ilmeisesti nukkua yöllä vähän pidempiä pätkiä. Tämä yö on mennyt hienosti yhdellä syötöllä, ja neiti nukkuu edelleen.
Mökillä niska temppuili ja oli kipeä. Kenties ei olisi pitänyt mennä jäätävään (siis Rva:n mielestä) veteen uimaan. No, uskalsinpahan uida ilman hukkumisen pelkoa, toisin kuin aiempina kesinä. Uimaan taidan mennä seuraavan kerran vasta, kun vesi on viitisen astetta lämpimämpää.
Ortonista tulikin nyt kutsu kuntoutukseen. Toivottavasti viimeisen kerran anti on positiivinen. Sen jälkeen "tulevaisuus" onkin auki monelta osalta. Eniten huolettaa kuntoutus, johon nyt ei ole käytännössä aikaa.
Sitten pitäisi mennä tällä viikolla työvoimatoimistoon uusimaan työnhaku. Statukseni ei ole parantunut mihinkään, olen edelleen ns. normaali työnhakija. Se on sitten taas vähän vaikeaa, kun kuntoutus on vielä niin pahasti kesken, ja nyt Rva:lla on lisäksi pikkuinen vauva hoidettavana.
Mikä se ideaalitilanne sitten olisi? No ei harmainta aavistustakaan! Ehkäpä se olisi sitten se puolipäiväinen työ, niska joka kestää sitä työtä ja puolipäiväinen hoitopaikka tytölle, kun on valmis sellaiseen menemään - eli ei ihan vielä!
Toisaalta...eräänlainen ideaalitilannehan meillä nytkin on. Meillä on terve pikkuinen viimeinkin osana perhettämme. Olemme vielä jotakuinkin tolpillamme ja moni upea asia on vielä edessäpäin.
Siitäpä tulikin mieleeni, että aikaisin alkanut kesä näyttäytyi mökillä täydessä loistossaan, ja Rva söi jopa yhden mustikan ja yhden metsämansikan! Joku lokkia pienempi lintu oli tehnyt pesän rantakalliolle, ja poikasetkin olivat jo tiessään.
Vauva tykkäsi, kun kanniskelin häntä ympäriinsä pihalla näyttämässä "tiluksia". Mitä hän havaitsi? Ehkä yltiöpäisen, vihreän värin jokapuolella ja kenties veden liikkuvan pinnan. Ehkä hän kuuli, kun käki kukkui.
Onneksi mökillä oli myös akupainantaa osaava perheenjäsen, joten sain sunnuntai-aamuna ensiapua jumittuneeseen yläselkään. Jotenkin sekin päivä lähti siitä rullaamaan. Kiirettä ei mökkireissulla ole pitänyt näin paljon koskaan ennen, mutta kokemus oli kumminkin positiivinen.
Nyt puoliso siirtyy vauvan kanssa neuvolaan punnitukseen (varmasti on paino noussut...) ja Rva pääseekin näin aamutuimaan hierojalle. Siitä päivän luulisi lähtevän suotuisampaan suuntaan.
Tosin, tyttönen on nyt, lähes kahden kuukauden ikäisenä, alkanut ilmeisesti nukkua yöllä vähän pidempiä pätkiä. Tämä yö on mennyt hienosti yhdellä syötöllä, ja neiti nukkuu edelleen.
Mökillä niska temppuili ja oli kipeä. Kenties ei olisi pitänyt mennä jäätävään (siis Rva:n mielestä) veteen uimaan. No, uskalsinpahan uida ilman hukkumisen pelkoa, toisin kuin aiempina kesinä. Uimaan taidan mennä seuraavan kerran vasta, kun vesi on viitisen astetta lämpimämpää.
Ortonista tulikin nyt kutsu kuntoutukseen. Toivottavasti viimeisen kerran anti on positiivinen. Sen jälkeen "tulevaisuus" onkin auki monelta osalta. Eniten huolettaa kuntoutus, johon nyt ei ole käytännössä aikaa.
Sitten pitäisi mennä tällä viikolla työvoimatoimistoon uusimaan työnhaku. Statukseni ei ole parantunut mihinkään, olen edelleen ns. normaali työnhakija. Se on sitten taas vähän vaikeaa, kun kuntoutus on vielä niin pahasti kesken, ja nyt Rva:lla on lisäksi pikkuinen vauva hoidettavana.
Mikä se ideaalitilanne sitten olisi? No ei harmainta aavistustakaan! Ehkäpä se olisi sitten se puolipäiväinen työ, niska joka kestää sitä työtä ja puolipäiväinen hoitopaikka tytölle, kun on valmis sellaiseen menemään - eli ei ihan vielä!
Toisaalta...eräänlainen ideaalitilannehan meillä nytkin on. Meillä on terve pikkuinen viimeinkin osana perhettämme. Olemme vielä jotakuinkin tolpillamme ja moni upea asia on vielä edessäpäin.
Siitäpä tulikin mieleeni, että aikaisin alkanut kesä näyttäytyi mökillä täydessä loistossaan, ja Rva söi jopa yhden mustikan ja yhden metsämansikan! Joku lokkia pienempi lintu oli tehnyt pesän rantakalliolle, ja poikasetkin olivat jo tiessään.
Vauva tykkäsi, kun kanniskelin häntä ympäriinsä pihalla näyttämässä "tiluksia". Mitä hän havaitsi? Ehkä yltiöpäisen, vihreän värin jokapuolella ja kenties veden liikkuvan pinnan. Ehkä hän kuuli, kun käki kukkui.
Onneksi mökillä oli myös akupainantaa osaava perheenjäsen, joten sain sunnuntai-aamuna ensiapua jumittuneeseen yläselkään. Jotenkin sekin päivä lähti siitä rullaamaan. Kiirettä ei mökkireissulla ole pitänyt näin paljon koskaan ennen, mutta kokemus oli kumminkin positiivinen.
Nyt puoliso siirtyy vauvan kanssa neuvolaan punnitukseen (varmasti on paino noussut...) ja Rva pääseekin näin aamutuimaan hierojalle. Siitä päivän luulisi lähtevän suotuisampaan suuntaan.
Sinullahan on oikeastaan aika ideaalitilanne, sillä nyt lapsen myötä sinulla on käytännössä 3 vuotta lisäaikaa niskankin suhteen. Työkkäriin ilmoitat, että olet äitiyslomalla. Äitiysloman jälkeen on kotihoidontukimahdollisuus siihen saakka että lapsi täyttää 3 vuotta :) Tulot tosin pienenevät, mutta työvelvoitetta ei ole, joten voit keskittyä rauhassa lapseen ja niskakuntoutukseen.
VastaaPoista