Pieni palosireeni ja kukkivat syreenit
Viikonloppu alkaa olla lopuillaan, meillä eletään tätä nykyä päivistä ja vuorokaudenajoista välittämättä. Viime yönä valvoimme kaikki kolme. Kun aamusyötön aika tuli, ajatteli Rva, että "voi minua raukkaa" (hyi hyi, kamalia ajatuksia...)
Meilläpäin on toki tehty muutakin...tyttö on viime päivinä innostunut monenlaisista asioista. Eräiltä kyläilleiltä sukulaisilta hän sai lahjaksi ihmeellisen, huikean hienon käärmelelun, joka kiinnitettiin välittömästi sängyn laitaan.
Eilen kävimme iltalenkillä puistossa ihmettelemässä koulunsa päättäneiden juhlintaa. Oli kyllä iloista menoa! Tuli mieleen omat lakkiaiset, joista ei tietenkään ole vielä kovin monta vuotta (okei, ehkä muutama).
Syreenien tuoksu oli huumaava. Olisin viihtynyt puistossa pidempäänkin - täytyy uusia visiitti jonakin päivänä. Kotimatkalla tulikin sitten takapakkia...olimme tyhmiä, kun olimme jättäneet tytön ruuat kotiin. Puolivälissä matkaa tuli nälkä, ja tulinkin sitten käytännöllisesti katsoen juosten vaunujen kanssa kotiin.
Niska ei tykännyt siitä spurtista yhtään. Särky alkoi heti, ja olo muuttui huteraksi. Ilta meni jotenkuten, mutta yöllä, silloin kun tyttö jopa välillä nukkui, särki niskaa ja hartiaa niin, että uni jäi tulematta. Muutenkin, juuri kädet ovat kovilla tuosta kantamisesta. Täytyy toivoa, että kroppa voimistuu ajan myötä.
Me emme kyllä opi tuota kantoliinan kehtosidontaa. Joka kerta menee pieleen, emmekä saa vauvaa "napakasti" sinne pussiin. Aloimme jo pohtia neliöliinaa tai rintareppua, josko sellaisen käyttö sujuisi tumpelovanhemmilta vähän paremmin.
Minulla on edelleen ongelmana, etten osaa jostakin syystä nukkua päivisin. Tänään otin meditaation käyttöön, josko pystyisi edes vähän rentoutumaan. Hengitykseen keskittyminen auttoi vähän, mutta täytyy kumminkin vielä treenata enemmänkin. Jotenkin tuntuu hullulta nukkua itselle "väärään" kellonaikaan. Mieletöntä, mutta näin se vain on.
Pian on viikko pulkassa, ja huomenna uudet kujeet.
Meilläpäin on toki tehty muutakin...tyttö on viime päivinä innostunut monenlaisista asioista. Eräiltä kyläilleiltä sukulaisilta hän sai lahjaksi ihmeellisen, huikean hienon käärmelelun, joka kiinnitettiin välittömästi sängyn laitaan.
Eilen kävimme iltalenkillä puistossa ihmettelemässä koulunsa päättäneiden juhlintaa. Oli kyllä iloista menoa! Tuli mieleen omat lakkiaiset, joista ei tietenkään ole vielä kovin monta vuotta (okei, ehkä muutama).
Syreenien tuoksu oli huumaava. Olisin viihtynyt puistossa pidempäänkin - täytyy uusia visiitti jonakin päivänä. Kotimatkalla tulikin sitten takapakkia...olimme tyhmiä, kun olimme jättäneet tytön ruuat kotiin. Puolivälissä matkaa tuli nälkä, ja tulinkin sitten käytännöllisesti katsoen juosten vaunujen kanssa kotiin.
Niska ei tykännyt siitä spurtista yhtään. Särky alkoi heti, ja olo muuttui huteraksi. Ilta meni jotenkuten, mutta yöllä, silloin kun tyttö jopa välillä nukkui, särki niskaa ja hartiaa niin, että uni jäi tulematta. Muutenkin, juuri kädet ovat kovilla tuosta kantamisesta. Täytyy toivoa, että kroppa voimistuu ajan myötä.
Me emme kyllä opi tuota kantoliinan kehtosidontaa. Joka kerta menee pieleen, emmekä saa vauvaa "napakasti" sinne pussiin. Aloimme jo pohtia neliöliinaa tai rintareppua, josko sellaisen käyttö sujuisi tumpelovanhemmilta vähän paremmin.
Minulla on edelleen ongelmana, etten osaa jostakin syystä nukkua päivisin. Tänään otin meditaation käyttöön, josko pystyisi edes vähän rentoutumaan. Hengitykseen keskittyminen auttoi vähän, mutta täytyy kumminkin vielä treenata enemmänkin. Jotenkin tuntuu hullulta nukkua itselle "väärään" kellonaikaan. Mieletöntä, mutta näin se vain on.
Pian on viikko pulkassa, ja huomenna uudet kujeet.
Minun ehdoton lempisidontani pitkällä trikooliinalla oli kietaisuX2, johon saa pienemmänkin vauvan laitettua kunhan laittaa jalat ns. sammakkoasentoon.
VastaaPoistaHarjoitus tekee mestarin liinailussakin! Rintareppua en suosittele, sillä siitä ei saa niin tukevaa kuin liinasta ja selkä rasittuu kantajalla todella nopeasti. Neliöliinat on näppärämpiä isommilla lapsilla, itse käytin sellaista kun poika oli n. 5kk. Kannattaa kokeilla kantopussikin, mutta sellainen pitäisi saada ensin lainaan, sillä en mene takuuseen että niskasi sitä kestää vaikka kantopussissa paino kohdistuu pitkälti kantajan yläselkään.