Kuljetusapua ja kesäsuunnitelmia
Taannoisella neuvolakäynnillä sain kaveriksi erään minulle oikein tärkeän ihmisen. Hän on käynyt muutenkin auttamassa monessa asiassa, mistä olen oikein kiitollinen. On ihanaa, kun ei koko ajan tarvitse revetä samanaikasesti moneen paikkaan.
Taitaa se olla niin, että tarvitsen usein toista henkilöä "tuekseni" kun olen itsekseni vauvan kanssa liikenteessä. Välillä toki sujuu ilmankin, mutta huimauksen yllättäessä on minulle vähemmän stressaavaa, jos joku on auttamassa.
Lähtö neuvolaan oli mielenkiintoinen. Vauva ei ollut parhaimmalla tuulellaan ja huusi käytännöllisesti katsoen kuin syötävä. Rva:n piti käydä pissillä ennen lähtöä. Rva ohjeisti ystävällisesti apuvoimaansa sieltä vessasta käsin. Keskustelusta muodostui tällainen.
- Laita kengät jalkaan, kohta lähdetään!
- Mitä!
- Laita kengät jalkaan!
- Mitä! Onko paperi lopussa?
- Ei, kun laita kengät jalkaan!
- Ai! Eihän vauvalla ole kenkiä!
- Omat kengät!
- Mitä!
- Omat kengät jalkaan!
- Ai, no nyt kuuluu!
Tästä vessaepisodista riittikin sitten naurua pitkäksi aikaa. Jollakin tavalla Rva ja apuri saivat neuvolareissun suoritettua. Pienikin nosteluapu on tarpeellista, eikä henkilöstä, joka laittaa tarvittaessa papereita laukkuuni ja ojentaa tutin, sukan tai bodyn, ole ainakaan haittaa. Kiitos vielä kerran!
Meiltä on moni kysynyt kesäsuunnitelmistamme. No, meidän kesäsuunnitelmamme on pääasiassa vauva. Kuitenkin, Rva haluaisi käydä kesällä muutamissa kohteissa. Sibeliuksen kotitalo olisi niistä yksi. Muutama luontopolkukin olisi mukava käydä tsekkaamassa, eikä jollakin kotieläinpihalla käynti olisi pahitteeksi sekään.
Sinänsä museot yms. ovat kyllä vähän vaikeita, kun ei koskaan tiedä, miten niska sellaisiin reagoi. Valkoiset, "häikäisevät" tilat ovat usein vaikeimpia aistiyliherkkyyteni kanssa. No, Sibeliuksen koti ei muistikuvani mukaan ole sellainen.
Vähän pidemmälle saatamme suunnata syksyn aikana, mutta siitä lisää myöhemmin.
Ai niin, sain siirrettyä viimeistä Orton-jaksoani muutamalla viikolla eteenpäin. Visiteeraan siellä 9.9. alkavalla viikolla. Olin sopinut ajan elokuulle, mutta puolisolla ei ollutkaan lomaa. Seurasi taas pieni paniikki sekä yhteydenotto Ortoniin ja Kelaan.
Yllätys yllätys, molemmille sopii, vaikka maksusitoumuskin loppuu elokuun lopussa. En ole vähään aikaan asioinut Kelan kanssa niin iloisella mielellä - saman apuvoiman kanssa muuten kuin viimeviikkoisella neuvolareissullakin!
Taitaa se olla niin, että tarvitsen usein toista henkilöä "tuekseni" kun olen itsekseni vauvan kanssa liikenteessä. Välillä toki sujuu ilmankin, mutta huimauksen yllättäessä on minulle vähemmän stressaavaa, jos joku on auttamassa.
Lähtö neuvolaan oli mielenkiintoinen. Vauva ei ollut parhaimmalla tuulellaan ja huusi käytännöllisesti katsoen kuin syötävä. Rva:n piti käydä pissillä ennen lähtöä. Rva ohjeisti ystävällisesti apuvoimaansa sieltä vessasta käsin. Keskustelusta muodostui tällainen.
- Laita kengät jalkaan, kohta lähdetään!
- Mitä!
- Laita kengät jalkaan!
- Mitä! Onko paperi lopussa?
- Ei, kun laita kengät jalkaan!
- Ai! Eihän vauvalla ole kenkiä!
- Omat kengät!
- Mitä!
- Omat kengät jalkaan!
- Ai, no nyt kuuluu!
Tästä vessaepisodista riittikin sitten naurua pitkäksi aikaa. Jollakin tavalla Rva ja apuri saivat neuvolareissun suoritettua. Pienikin nosteluapu on tarpeellista, eikä henkilöstä, joka laittaa tarvittaessa papereita laukkuuni ja ojentaa tutin, sukan tai bodyn, ole ainakaan haittaa. Kiitos vielä kerran!
Meiltä on moni kysynyt kesäsuunnitelmistamme. No, meidän kesäsuunnitelmamme on pääasiassa vauva. Kuitenkin, Rva haluaisi käydä kesällä muutamissa kohteissa. Sibeliuksen kotitalo olisi niistä yksi. Muutama luontopolkukin olisi mukava käydä tsekkaamassa, eikä jollakin kotieläinpihalla käynti olisi pahitteeksi sekään.
Sinänsä museot yms. ovat kyllä vähän vaikeita, kun ei koskaan tiedä, miten niska sellaisiin reagoi. Valkoiset, "häikäisevät" tilat ovat usein vaikeimpia aistiyliherkkyyteni kanssa. No, Sibeliuksen koti ei muistikuvani mukaan ole sellainen.
Vähän pidemmälle saatamme suunnata syksyn aikana, mutta siitä lisää myöhemmin.
Ai niin, sain siirrettyä viimeistä Orton-jaksoani muutamalla viikolla eteenpäin. Visiteeraan siellä 9.9. alkavalla viikolla. Olin sopinut ajan elokuulle, mutta puolisolla ei ollutkaan lomaa. Seurasi taas pieni paniikki sekä yhteydenotto Ortoniin ja Kelaan.
Yllätys yllätys, molemmille sopii, vaikka maksusitoumuskin loppuu elokuun lopussa. En ole vähään aikaan asioinut Kelan kanssa niin iloisella mielellä - saman apuvoiman kanssa muuten kuin viimeviikkoisella neuvolareissullakin!
Kommentit
Lähetä kommentti