Kutsu työkykyarvioon

Samana päivänä fysiatrian polin kutsun kanssa sain kutsun myös kaupungin työkykyarvioon. Ensimmäinen aika, sosiaalityöntekijän, on muutaman viikon kuluttua.

Työkykyarvio on varmasti hyvä juttu, mutta suhtaudun siihen kumminkin jännityksellä ja sekavin tuntein. Entä jos en osaakaan tuoda asiaani hyvin esille? Entä jos minua ei uskota ollenkaan?

Olin TE-toimiston kuntoutustutkimuksessa jo loppuvuodesta 2010. Siellä minulla ei ollut vielä retkahdusvammadiagnoosia, joten sanomisistani huolimatta ongelmani psykologisoitiin.

Muutaman tunnin päätetyöskentelytestit eivät kunnolla näyttäneet ongelmiani - työkokeiluissahan ongelmat ovat selkeästi tulleet esiin viikon - kahden kuluttua työn aloittamisesta. Jatkuva rasitus pahensi oireitani työtunti työtunnilta.

Kuntoutustutkimuksessa työkykyni todettiin "normaaliksi rajoituksin" (ei sitten selvennetty, mitä se tarkoittaa) ja suunnitelmana oli työkokeilu. Pidin itsekin työkokeilua hyvänä suunnitelmana.

Tein työtä käskettyä, ja olen ollut vuoden sisällä jopa kahdessa työkokeilussa, jotka ovat käytännössä osoittaneet ongelmani. Kaiken lisäksi retkahdusvammadiagnoosi on ollut olemassa.

Tästä huolimatta Kela ei ole noteerannut työkokeilujeni tuloksia. Työkykyarvio on nyt yritys täydentää sitä paperipinoa, joka minusta on jo kirjoitettu. Huh!

Kommentit

  1. Minuthan passitettiin työkykyarvion nimissä psykiatrille :D Ja siellä tartuttiin vain työuupumustaustaani eikä noteerattu millään tavalla kahta lyhyellä ajalla sattunutta retkahdusvammaa. Minulla oli vain "exhaustio-tyyppinen tila ja psyyke kovemmalla koetuksella pidemmän aikaa". Just joo... Ja neurologi vielä meni tuon kirjoittamaan epikriisiin!

    Noh, viime viikolla Ortonissa toimintaterapeutti teki omat pikaiset työkykytestinsä, sorminäppäryyttä, palikkatesteja jne. Pääasiassa minuutin pituisia testejä ja niissä selvisi, että kykenen vielä joten kuten pöytätason työskentelyyn vaikka siinäkin on alenemaa ja käsien kohoasentoa mittaava testi piti lopettaa kun sitä oli tehty 1/3 kun niska sanoi työsopimuksen irti. Ja tuomio: hyvästi toimistotyöt, tervetuloa ohjaava työ esim. potilasyhdistyksessä... sitten joskus kun muu oireisto siihen sallii.

    VastaaPoista
  2. Kiva, olen jo useita kertoja yrittänyt vastata, mutta en ole saanut kommenttejani lähetettyä... Anna, ei edes yllätä tuo psykologisointi - minullakin on siitä kokemusta. Minä taas olin kuulemma "epävarma, nuori nainen, jota vähän huimaa, kun elämäntilanne on muuttumassa opiskelujen loppumisen myötä.." Hyvä kumminkin, että pääsit Ortoniin ja asiasi meni edes vähän eteenpäin. Työkyvyn aleneminen on kurja juttu, mutta kai sekin on vain parasta saada selville.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Lasten kaverit kylässä - ruokailu

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe