Työkykyarvio alkoi
"Odottamani" työkykyarvio alkoi nyt. Eilen oli sosiaalityöntekijän, tänään neuropsykologin tapaaminen. Tutkimuspaikka on meiltä neljän metropysäkin päässä, eli ei kovin hankalassa paikassa...siitä huolimatta maanantai-aamuna kävi niin, etten meinannut millään löytää perille. Onneksi olin etuajassa!
Sosiaalityöntekijä haastatteli minua yleisesti, lähinnä vammautumisen jälkeiseen elämääni liittyen. Sain noin tunnin tapaamisen aikana kerrottua kaiken haluamani, ja sain myös tietoa siitä, miten tutkimus etenee. Istuin, nousin seisomaan ja kävelin ja toistin tätä koko tapaamisen ajan.
Tänään olikin sitten vuorossa neuropsykologi. Täytyy sanoa, että tämä käynti oli lievä pettymys. Ehkä pettymys johtui siitäkin, että tänään niska (ja samalla minä) väsyi jo menomatkalla. Testaaminen kesti melkein kaksi tuntia, mikä oli minulle ihan liikaa.
Testeissä täytin erilaisia kysymyslomakkeita, sitten seurasi muistiharjoituksia. Viimeisessä osiossa piirtelin viivoja ja järjestelin palikoita loogiseen järjestykseen. Huimaus haittasi ajattelua koko ajan.
Se pettymys johtui siitä, että neuropsykologi ei osannut vastata kysymyksiini sentraalisen vestibulaarijärjestelmän (aivorunkoon liittyvä vamma, jonka voi saada niskan retkahdusvamman seurauksena) vauriosta. Hän kehotti kysymään asiaa neurologilta.
Toinen asia, joka hieman ärsytti, oli se, että minusta kuulemma välittyy tietty alavireisyys ja ehkä jopa lievä masennus...itse en oikein tällaisesta psykologisoinnista pidä. En ollut varsinkaan haastattelun alkuvaiheessa pirtsakka ja hymyilevä, koska se menomatka oli aiheuttanut minulle huonon olon. Tuli mieleen, että onko se nyt heti masennusta, jos reagoin kipuun ja huimaukseen!
Joka tapauksessa, olin testaamisen jälkeen todella väsynyt, ja iltapäivä kuluikin sängyssä maaten. Kahden tunnin "urheilusuoritus" vei voimat kertakaikkiaan. Nyt illalla niska on taas vähän alkanut toimia uudelleen ja mielialakin on vähän noussut.
Ensi viikolla tapaan vielä neurologin, psykiatrin sitten elokuussa.
Sosiaalityöntekijä haastatteli minua yleisesti, lähinnä vammautumisen jälkeiseen elämääni liittyen. Sain noin tunnin tapaamisen aikana kerrottua kaiken haluamani, ja sain myös tietoa siitä, miten tutkimus etenee. Istuin, nousin seisomaan ja kävelin ja toistin tätä koko tapaamisen ajan.
Tänään olikin sitten vuorossa neuropsykologi. Täytyy sanoa, että tämä käynti oli lievä pettymys. Ehkä pettymys johtui siitäkin, että tänään niska (ja samalla minä) väsyi jo menomatkalla. Testaaminen kesti melkein kaksi tuntia, mikä oli minulle ihan liikaa.
Testeissä täytin erilaisia kysymyslomakkeita, sitten seurasi muistiharjoituksia. Viimeisessä osiossa piirtelin viivoja ja järjestelin palikoita loogiseen järjestykseen. Huimaus haittasi ajattelua koko ajan.
Se pettymys johtui siitä, että neuropsykologi ei osannut vastata kysymyksiini sentraalisen vestibulaarijärjestelmän (aivorunkoon liittyvä vamma, jonka voi saada niskan retkahdusvamman seurauksena) vauriosta. Hän kehotti kysymään asiaa neurologilta.
Toinen asia, joka hieman ärsytti, oli se, että minusta kuulemma välittyy tietty alavireisyys ja ehkä jopa lievä masennus...itse en oikein tällaisesta psykologisoinnista pidä. En ollut varsinkaan haastattelun alkuvaiheessa pirtsakka ja hymyilevä, koska se menomatka oli aiheuttanut minulle huonon olon. Tuli mieleen, että onko se nyt heti masennusta, jos reagoin kipuun ja huimaukseen!
Joka tapauksessa, olin testaamisen jälkeen todella väsynyt, ja iltapäivä kuluikin sängyssä maaten. Kahden tunnin "urheilusuoritus" vei voimat kertakaikkiaan. Nyt illalla niska on taas vähän alkanut toimia uudelleen ja mielialakin on vähän noussut.
Ensi viikolla tapaan vielä neurologin, psykiatrin sitten elokuussa.
Voi että... Tuo neuropsykologin ammattitaito kun on kaiken a ja o, koska aivorunkotasollahan sitä suurin vammautuminen on todennäköisimmin tapahtunut :( Ja aika nopeat testit on tehnyt, minulla niissä meni aikaa 5 tuntia!!
VastaaPoistaJa tuo masennuskortti ottaa minuakin päähän, sitä on yritetty sovittaa joka paikassa ja keskussairaalan työkykykonsultaatiota tehnyt psykiatri veti mukaan jopa työuupumuksen, muttei voinut taasen millään myöntää että niskavamman/aivorunkovamman/aivovamman mukaan tuoma väsymys on yhtä lamaavaa kuin esim. masennuksessa tai työuupumuksessa.
Niskavammaiset, kaikista väärinymmärretyin potilasryhmä.