Voi ei, lääkäriin!

-
Nyt iski taas se tuttu lääkärikäyntejä edeltävä pakokauhu ja paniikki. Voi, kun fysiatri olisi mukava ja asiallinen tai edes tuota jälkimmäistä. Pitääköhän se minua luulosairaana? Ymmärtääkö se mitään whiplashista?

Täytinköhän esitietokaavakkeet oikealla tavalla? Jaksankohan koko reissua fyysisesti ja ennen kaikkea henkisesti?

Pelot ovat pelkoja ja jännitykseni varmasti ylimitoitettua, mutta tosiasia on, että olen saanut sairausaikana niin monta kertaa takkiini ja joutunut nielemään jos jonkinmoisia asiattomuuksia.

Lisäksi en ole ihan varma, mitä olen hakemassa. Tämä keikkahan olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten. On hieman hassua nyt kuunnella, mistä oireeni johtuvat ja mitkä niistä ovat tyypillisiä retkahdusvamman oireita - minähän olen joutunut hakemaan kaiken tiedon itse.

Hmm...ehkä olisi korkea aika keskustella kuntoutuksesta.

Ainakin saan vastaukset kaularangan taivutusröntgenkuvasta - odotan kyllä mielenkiinnolla, selventääkö se yhtään mitään.

Voi, kun nukkuisin edes jotenkin.


Kommentit

  1. Anna24. toukokuuta 2012 klo 20.06

    Mulla oli tuota ihan samaa, kun olin Ortoniin menossa. Pelotti ja jännitti, jopa itketti, kun odotukset olivat suuret ja toisaalta pelotti mitä vastaan voi tulla. Eilen koin tuon samaisen pelkojännitystilan kun sain pään MRI-kuvauksen lausunnon postissa. Siis pelkkä kirjekuoren näkeminen pisti kädet tärisemään. Ja nyt sitten panikoin jo valmiiksi tulevaa Ortonin käyntiä...

    Elimistö ei vaan osaa käsitellä stressiä, muutosta saati jännitystä, tunteet menee "yli".

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

-
Pari päivää sitten hankin jotakin huvittavaa Tokmannilta - ryhtiliivin. En ollut perehtynyt koko ryhtiliiviasiaan aiemmin, mutta niissäkin on ilmeisesti ollut viime vuosina jokin buumi. Minulla oli nuorena todella hyvä ryhti. Se alkoi huonontua itse asiassa vähän erikoisella tavalla. Opiskeluaikana minulla oli paljon alaselkäkipuja. Elettiin aikaa ennen somea ja älykännyköitä. Oikeastaan minulla ei ollut edes vielä omaa tietokonetta. Minun alaselkäni kipeyttivät yliopiston penkit. Helsingin yliopiston päärakennuksessa oli ainakin silloin melkein jokaisessa luentosalissa kirkonpenkkimäiset puupenkit, ja pöytätaso oli kapea ja kalteva, lyhyelle ihmiselle liian kaukana penkistä... No, penkeistä en päässyt eroon , joten menin fysioterapiaan. Muistan vieläkin, että fyssari oli varmaankin pätevä, mutta todella kolkko sanomisissaan. Häneltä kuulin joka tapauksessa ensimmäistä kertaa, että yläselkäni on liian suora, siis asennoltaan, ja liikkumaton. Arvatkaa, ymmärsikö rva, että sit
Lue lisää

Lasten kaverit kylässä - ruokailu

-
Kuva
Meillä vierailee useita lasten kavereita joka viikko. Myös lapset kyläilevät kavereillaan. Tämä oli muuten yksi juttu, johon ei valmistettu ollenkaan ennen lasten tuloa. Ne tosiaan kasvavat ja niistä tulee sosiaalisia! Pahempi huoli toki olisi, ettei niillä olisi ollenkaan kavereita. Joka tapauksessa..kun tulen töistä, minua ei odota eteerinen ja voimauttava hiljaisuus. Sen sijaan tupa on täynnä lapsia ja heidän kavereitaan. Jos toinen (siis oma) lapsi sattuu olemaan jonkun luona, toisella on kaveri kylässä. Olen todella harvoin sanonut että meille ei saa tulla. Enemmänkin olen velvoittanut leikkimään hieman myös ulkona. Tämä ihan siksi, että lapset tarvitsevat ulkoilua. Toki tässä kohtaa tarjoutuu itselle tilaisuus juoda kupillinen kahvia rauhassa ;)  Ruokailu? Keskustelupalstoilla ja ihan livetilanteissakin, esimerkiksi työpaikalla, syntyy paljon keskusteluja, pitääkö toisten lapsia ruokkia. Keskusteluasetelma on mielestäni jo valmiiksi epäreilu. "Meillä ruokitaan/ruokittiin p
Lue lisää

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

-
Kuva
Taidan kärsiä siitä , kuten aika moni muukin. Minulla oireet ovat kausittaisia, mutta viimeisen puolen vuoden aikana oireita on ollut liikaa. Täytyy jo kiinnittää huomiota ruokavalioon. Siksipä meillä (ainakin minulla) on valittavana kahta ruokalajia, nakkikeittoa ja kasvissosekeittoa. Jos saisin vatsani viimein rauhoittumaan, olisin kyllä hyvin onnellinen. Nyt on taas pakko välttää ainakin sipulia ja palkokasveja. Jauheliha ei ole hyväksi myöskään. Tuoreet kasviksetkin ovat vähän huonoja. Tästä voinee päätellä, että ongelma ei ole seka- ja kasvisruokavalion välinen, siis omalla kohdallani. Hyvinä kausina ei tarvitse olla niin varovainen, onneksi. Pahin aiheuttaja on kuitenkin stressi. Olisi kyllä mielenkiintoista saada ihan konkreettisia neuvoja, joilla ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä,  sosiaalista tietotyötä tekevä ruuhkavuosiäiti onnistuisi elämään stressittömästi :D  Eipä sitä stressiä voi kokonaan välttää, mutta toki stressitekijöitä voi karsia pois. Joissakin kohtaa täytyy vähän
Lue lisää