Utua tapaamassa

Lauantaina olin vähän suunnitellut meneväni katsomaan eräitä ratsastuskilpailuja, mutta olo oli sen verran huono (jumittunut ja vähän muutenkin kipeä), etten sitten mennyt. Oikeastaan tiesin jo etukäteen, että näin kävisi...

Onneksi tilalle tarjoutui jotakin vähintään yhtä hauskaa. Lähdinkin puolison kyydillä katsomaan koiravauvaa, hieman alle 8-viikkoista labbistyttöä nimeltä Utu. Hevostelun sijaan päivä kului  pentua ihastellen.

Utun lempilelu taisi olla röhkivä possu, joka piti "tappaa" moneen kertaan päivän aikana. Muutkin lelut kiinnostivat jo, erityisesti ihmisten kädet ja housunlahkeet...

"Minä istun vielä lähinnä toisella kankullani ja olen äärettömän söpö!"

Kaikki on vielä niin uutta ja ihmeellistä, että uni tulee äkkiä ja varoittamatta. Mikäs se olisikaan pisupaperia parempi nukkumapaikka...

Utun tulevaisuus on siinä suhteessa erityinen, että mikäli se aikanaan läpäisee testit, siitä on tarkoitus tulla opaskoira. Sitä ennen Utulla on kuitenkin vielä edessä pentuaika hoitokodissa, jossa siitä pidetään hyvää huolta ja opetellaan ihan tavallisia lemmikkikoiran taitoja.

Oli hienoa tutustua sinuun, Utu. Toivottavasti näemme pian uudestaan!